Hyhkyssä, 20 vuotta myöhemmin

Tervehdys isä, mummu ja pappa.

Tätä kirjoittaessani en tiedä kantautuuko viesti koskaan sinne asti. Se selviää vasta paljon myöhemmin, jos selviää milloinkaan. Siitä on nyt kuitenkin jotakuinkin tasan 20 vuotta kun aika lyhyen ajan sisällä te kaikki täältä vuorollanne lähditte. Isän kuolemasta on huomenna kulunut päivälleen tuo aika. Ajattelin vähän kertoilla mikä täällä on sen jälkeen muuttunut.

Tai onhan maailmassa paljon muuttunut. Teistä kukaan ei ehtinyt omistaa matkapuhelinta, eikä teidän elinaikananne ollut vielä esimerkiksi tablettitietokoneita, ei edes tällaisia kannettavia sylimikroja eli läppäreitä, jolla tätä kirjoitan. Teistä kukaan ei käyttänyt internetiä edes silloin kun verkkoyhteys oli vielä saman puhelinyhteyden päässä kuin lankapuhelinkin ja kodin lankapuhelin siten varattu jos joku oli samaan aikaan netissä. Nyt nettiä ja älypuhelinta käytetään lähestulkoon kaikkialla ja kaikkeen.

Omia kuulumisia en niinkään tähän listaa, uskon teidän tietävän että kyllä täällä jotenkin pärjätään. Olisi siihen ihan hyvin voinut luottaa vähän enemmän silloin aikanaankin. Välillä on töppäilty, mutta aina joskus jotain saatu aikaankin. Eivätkä asiat nyt niin kauheasti ole muuttuneet, itse asustelen teiltä perimässäni talossa Hyhkyssä ja äiti edelleen Epilässä samassa paikassa kuin silloinkin. Talo on Hyhkyssä aika lailla lattiasta kattoon remontoitu uusiksi, mutta punainen se on edelleen. Alakerran saunatilat tehtiin kokonaan uusiksi ja alakerta on muutenkin vähän eri näköinen kuin silloin, koska se jumalattoman kokoinen, aikoinaan kaupungin ensimmäinen ja siksi paikallislehden uutiskynnyksenkin ylittänyt, iso paisuntasäiliö on poissa ja talo lämpiää maalämmöllä. Muuten huonejärjestys on pitkälti sama. Keittiössä oli 2000-luvun alussa iso vesivahinko ja se on tehty kokonaan uusiksi, mutta hella ja liesituuletin ovat samassa paikassa kuin silloinkin kun mummu niiden vieressä lempipaikallaan poltti papalta salaa tupakkaa. Klubi 77:aa ei tosin kaupoissa enää myydä.

Rantasen Mallastehdas tuosta naapurista on purettu, sen paikalla on nyt kymmenkunta vuotta ollut rivitalo. Entinen Kanervan tontti myytiin sekin ja jaettiin samalla kahtia, tuohon kujan toiseen päähän pitäisi vuoden sisällä nousta uusi omakotitalo. Naapureista Tuomisen kuolinilmoitus oli joku aika takaperin lehdessä, Annalasta sekä Keijo että Ansku ovat tehneet teille seuraa jo aiemmin. Ehkä olette tavanneetkin. Heidän lastensa perheet vierailevat Hyhkyssä aina silloin tällöin. On ollut puhetta että pihaltamme pitäisi kaataa alapihalla marjapensaiden välissä kasvava vaahtera. Kasvanut jo niin isoksi että varjostaa heidän pihaansa.

Mummun elämäntyöstä, tuosta pihasta, on jotenkin yritetty pitää huolta. Vaimo enemmän kuin minä, mutta tulee siinä itsekin heiluttua. Myrskyt ovat jonkin verran kaataneet puita sekä etu- että takapihalta ja aika pian pitäisi päättää mitä noille vanhimmille ja korkeimmille puille tekee. Mutta edelleen ovat paikallaan.

Hyhkyn koulu toimii edelleen, mutta nyt siinä käydään enää luokat 1-4. Vanhassa sivurakennuksessa toimii päiväkoti. Koulun ja urheilukentän väliin rakennetussa lisärakennuksessa on nyt liikuntasali, enää ei tarvitse pelata koripalloa roskakoreihin kuten omina kouluaikoinani Hyhkyssä. Sali on ahkerassa käytössä myös iltaisin, lentopalloa käy kuulemma viikoittain pelaamassa myös alakoulun opettajani Virtasen Osmo. Urheilukenttä on paikoillaan, mutta sitä en tiedä missä nykyään käyvät talvisin hiihtämässä. Niillä pelloilla jossa ennen hiihdettiin, on nyt asutusta. Haapalinnan kylä täyttää koko sen pellon, jossa ensimmäisiä kertoja huomasin pärjääväni luokan hiihtokilpailuissa. Kummini Javanaisen Jorma kävi aina edellisenä iltana rasvaamassa sukseni. Itse en ole ollut ihan yhtä hyvä kummi omalle kummipojalleni, jonka nimi on muuten myös Tuure. Kuten sinunkin, pappa.

Vanha Tönningin kauppa Ranta-Kaarilassa on sekin purettu ja paikalla on modernin näköinen asuinrakennus. Sellaista lähikauppaa ei täällä enää ole, joka toisi ostokset mummulle kotiin asti kuten isä ja poika Tönning. Se Hyhkynkadun varrella sijaitseva kauppa, josta pappa joskus häveliäästi ja maalta tuleviin vieraisiin vedoten kävi ostamassa kaljaa, lopetti jo 90-luvulla. Talo on nyt kokonaan asuinkäytössä eikä siitä edes huomaa että siinä on joskus ollut kauppa. Lihajaloste, josta kerran kahdessa viikossa haettiin makkaraa suoraan tehtaalta, on myös purettu. Uusi talo rakennettiin tontille muistaakseni viime vuonna.

Pispan palvelukeskus, jossa pappa kävi sen perustamisesta asti lähes päivittäin tapaamassa tuttuja ja syömässä – aina jonotusnumerolla 1 – on muuttunut todella paljon. Laajentumisosia on valmistunut tässä viime vuosien aikana niin monta, että sitä alkuperäistä rakennusta ei meinaa niiden keskeltä enää edes huomata.

Teistä kenenkään entistä työpaikkaa ei sellaisenaan enää ole olemassa. Finlayson muutti pois Tampereelta ja Hällä lopetti kokonaan jo teidän elinaikananne, Clasun yläkoulu ajettiin vaiheittain alas vuosina 2011-12 ja yhdistettiin Tammerkosken kouluun. Clasun tätä nykyä yhdyskäytävällä toisiinsa liitetyissä tiloissa toimii nykyisin lukio, yläkoulu toimii entisissä Tammerkosken tiloissa ja on nimeltään Juhannuskylän koulu. Entinen Johanneksen alakoulu on myös osa samaa kokonaisuutta. Latinaa luetaan Juhannuskylässäkin, nelisenkymmentä uutta opiskelijaa sen vuosittain valitsee. Rehtorin työ on aika paljon muuttunut, jos kohta ei ihan yhtä paljon kuin ravintoloiden ovimiesten, jossa hommassa pappa oman työuransa teki.

Isän rehtorivuosista kuulee edelleen silloin tällöin tarinoita, varsinkin entisiltä oppilailtasi. Oli mielenkiintoista toimittaa myös aikoinaan Tammerkosken koulun 100-vuotishistoriikki, kollegasi Aila Kuusilehto kertoi paljon värikkäitä tarinoita yhteisistä työvuosistanne ja edunvalvonnastanne kaupungin koulutoimen suuntaan. Mitä vapaa-aikaasi tulee, entiset parhaat kaverisi Jaska, Arska ja Jussi ovat edelleen hengissä ja kaikista kuulee aina silloin tällöin. Jaskan kanssa nähtykin aina silloin tällöin. Entisestä elinpiiristäsi seuraava iso muutos saattaa koskettaa Pyynikin Palloiluhallia, joka on tällä hetkellä purku-uhan alla. 1980-luvun alussa valmistunut rakennus on niin massiivisen peruskorjauksen tarpeessa, että järkevämpää saattaa olla rakentaa siihen lähelle Santalahteen kokonaan uusi halli. Katsotaan nyt mitä asiassa päätetään.

Mitä koripalloon tulee niin Tuomisen Teukka ja Toivosen Pena lähtivät täältä tuossa vuosikymmenen taitteessa. Niin samoihin aikoihin, että ensin mainitun kuolinhetki oli ilmeisesti juuri silloin kun Nokian Palloiluhallissa pidettiin hiljaista hetkeä Penan muistolle. Mäkelän Rauski teki seuraa kaksikolle viime vuonna. Se otti aika koville. Ja mentoreista puheenollen, tiesitte varmaan myös että Lammin Rapen vakiopaikka Salhojankadun pubissa jäi tyhjäksi jo kauan sitten.

20 vuotta on mennyt nopeasti, vaikea edes käsittää kuinka nopeasti. Täytän tänä vuonna sen verran kuin isällä oli ikää kun minusta tuli ylioppilas. Vaikea suhteuttaa, etenkin kun omia lapsia ei edelleenkään ole. "Vaikka suku sammuu, ei sisu lopu," lauloi Timo Rautiainen yhtyeineen. Jos niin käy, mennään sillä.

Ei muuta kuin jatkoja sinne, missä lienettekin. Pidämme huomenna teille porukalla pienen muistohetken. Haudalla tosiaan vähän nihkeästi tullut käytyä, mutta onneksi äiti käy siellä säännöllisesti ja pitää leposijanne kunnossa. Minäkin poikkeilen huomenna, laitan kädet ristiin ja lähetän terveisiä.

Voikaa hyvin.