Pari sanaa Pyrinnön naisten kaudesta

Lokakuun alku 2014. Pyrinnön naisten koripallojoukkue pelaa pitkästä aikaa ylimmällä sarjatasolla, Korisliigassa. Sarja alkaa. Olemme hävinneet lähes kaikki harjoitusottelut 20-40 pisteen erolla. Joukkueen kotimainen tähtipelaaja Emmi Leino on loukkaantunut ja kausi on hänen osaltaan ohi. Toinen jenkkivahvistus on loukkaantunut ja lähetetty kotiin. Toinen jenkki on rapakunnossa eikä ole oikein missään vaiheessa sopeutunut elämään ammattilaiskoripalloilijana. Ykköspelintekijä Meral Bedretdin on menossa sormivamman vuoksi kuvattavaksi ja saattaa olla pitkäänkin sivussa.Rotaatiopelaajista Johanna Soppela ja Heta Äijänen ovat loukkaantumisten vuoksi kuukausia sivussa ja lupaavan preseasonin pelannut Iina Keski-Saari loukkaantuu viimeisessä harjoituksessa ennen sarjan alkua. Osa nuorista runkopelaajista kärsii motivaatiovaikeuksista ja harjoittelee huonosti. Yksi pitää lopulta poistaa joukkueesta kokonaan. Kesällä luvattuja vahvistuksia valmennusportaaseen ei ole tullut, eikä heitä lopulta koko kauden aikana tule.

Häviämme ensimmäisen ottelumme kotikentällä Forssan Alulle, jolta puuttuu toinen jenkki. Alku ei lopulta voita ennen syyskauden loppukierroksia ketään muuta ja häviää jopa putoajaehdokkaalle Turun Riennolle kotonaan 20 pisteellä. Kauden kolmantena viikonloppuna loukkaantuu vielä kapteeni Hurskainen, joka ei lopulta toivu täyteen pelikuntoon koko kaudella.

Jos näissä oloissa joku olisi tullut tiedustelemaan otammeko kaudesta suosiolla 8 voittoa, varmistamme sarjapaikan jo helmikuun alussa ja voitamme parhaassa vaiheessa 4 ottelua putkeen, olisin tottakai ottanut riemusta kiljuen tarjouksen vastaan. Edes playoff-paikan menetys ei olisi haitannut, sillä kahdeksas sija ja playoff-sarja Catzia vastaan oli tänä vuonna enemmän rangaistus kuin palkinto kaudesta. Kuusi joukkuetta playoffeissa riittää naisten liigassa ihan hyvin.

Isossa kuvassa siis kausi oli lähtökohdat huomioon ottaen positiivinen. Olimme liigassa uskottava joukkue, jota vastaan parhaatkin joukkueet joutuivat voiton todella ansaitsemaan. Pelasimme parhaimmillamme oikeinkin viihdyttävää koripalloa, erityisesti hyökkäyspäässä. Tosiasia on kuitenkin, että kauden lopussa joukkue ei enää kauheasti kehittynyt ja niihin otteluihin mahtui myös muutama anteeksiantamaton pohjakosketus. Emme tiivistyneet joukkueena kauden loppua kohti, vaan päinvastoin. Suurimpana syynä tähän näen sen, että rikkinäisen valmistautumisjakson myötä oikeastaan kaikki ns. pohjaa luovat toimenpiteet joukkueen rakentamisessa jäivät tekemättä. Niin fyysisessä harjoittelussa kuin ryhmäyttämisessä muutenkin.Bensa loppui tankista jo helmikuussa.

Joka tapauksessa ensimmäinen askel Pyrinnön palauttamisessa naisten liigakartalle on nyt otettu. Helmi-maaliskuun otteluita ei enää muistella kun pallo taas syksyllä lentää ilmaan ja uusi kausi alkaa. Pyrinnöllä on nyt siihen viime kautta paremmat pohjat - on kotimaisia runkopelaajia, taustaorganisaatio on viime keväästä tähän rakentunut ja kehittynyt isoin harppauksin ja nyt on myös tietoisuutta siitä, mitä liigassa pelaaminen vaatii. Koripallo on urheilulaji ja erittäin vaativa sellainen.

Tarvitaan vain riittävästi motivoituneita urheilijoita, riittävästi rakkaudesta lajiin tehtävää taustatyötä ja riittävät valmennusresurssit jotta pelaajia ja joukkuetta voidaan liigan vaatimusten mukaisesti kehittää. Sen jälkeen tie on auki. Kovasti toivon, että Pyynikin seinälle kohoaa miesten mestaruusviirien seuraksi vielä joskus naistenkin mestaruusviiri. Matka siihen on pitkä, mutta voin kokemuksesta kertoa että se on kulkemisen arvoinen.

Omasta puolestani kiitokset näistä kahdesta vuodesta kaikille mukana taivaltaneille. Pelaajlle, jotka ovat uskoneet tähän juttuun ja halunneet pelata meillä, staffin muille jäsenille jotka ovat vapaaehtoisesti kantaneet arvokkaan kortensa kekoon, taustaihmisille joita ilman tämä homma ei yksinkertaisesti pyöri ja erityisesti isoa ruutua organisaatiossa hoitaneelle coach Roope Tähkälle. En pystynyt ihan sitä työtä viemään loppuun jonka 2 vuotta sitten koin aloittavani, mutta ainakin prosessi on nyt saatu käyntiin ja joitakin askelia oikeaan suuntaan otettu.

Työ seuraavan askeleen ottamiseksi alkaa toivottavasti mahdollisimman heti. Sillä tässäkin lajissa lopulta tekeminen ratkaisee kaiken.

 

Respect the game.

 

Ipe