Noitavainojen aika on ohi?12.07.2013 "Tämä ei ole mikään Punakaarti, jossa johtajat valitaan huutoäänestyksellä." Näin toteaa luutnantti Lammio eräässä kaikkien aikojen suosikkiteoksistani, Väinö Linnan Tuntemattomassa Sotilaassa. Lammio saattaa ehkä henkilönä lukeutua, osin tarpeettomankin suuressa määrin, kirjan pahiksiin, mutta esimerkiksi tuossa asiassa olen hänen kanssaan samaa mieltä. Huutoäänestys on huono tapa päättää tärkeistä asioista. "Katsotaan nyt kuinka kauan jengi jaksaa keskustelupalstoilla mesota. Sen perusteella me aika pitkälle nämä asiat päätetään." Näin taas totesi yksi Saksalan huomattavan runsaslukuisesta veljessarjasta tv:n ehkä kaikkien aikojen parhaassa yhteiskuntasatiirissa, animaatiosarjassa Pasila. Tämä Saksala oli kuivan asiallinen virkamies, eikä tutkija kuten useimmat veljistään, mutta itse sarjassa kommentti oli tarkoitettu parodiaksi, eli huumoriksi. Eihän asioita oikeasti internet-meuhkaamisen perusteella päätetä, eihän? Kesä on Suomessa hiljaista aikaa, mitä tulee päivänpolttaviin uutisiin. Toki meistä itse kukin voi olla suhteellisen levollisella mielellä, jos esimerkiksi Iltalehden viikon luetuimpien uutisten listalla "Voi ei, Alyssa - rintaliivit taisivat unohtua kotiin" on sijalla 4. Sijaa ylempää löytyy uutinen: "Suurin pudottaja-kilpailija lihoi - haastettiin oikeuteen" ja sijaa alempaa "Lipputangossa ei liehunutkaan Suomen lippu, katso kuva!" Ei meillä oikeasti taidakaan mennä niin kauhean huonosti. Viikon uutisissa kuitenkin kaikki mediat kokonaisuutena huomioon ottaen päähuomion on vienyt sisäministeri Päivi Räsäsen viime viikonloppuna pitämä puhe, jossa hän tarkasteli ihmisen uskonnollisen vakaumuksen suhdetta maalliseen lakiin ja sen noudattamiseen. Seurauksena on ollut tuhansien ihmisten ero evankelis-luterilaisesta kirkosta, joka tulee menetettyjen kirkollisverotulojen myötä kärsimään miljoonatappiot. Ei, en ole samaa mieltä juuri mistään, mitä Räsänen tälläkään kertaa sanoi. Puheen sisältöön sinänsä en ota sen enempää kantaa, totean vain että Räsäsen ja allekirjoittaneen näkemykset huomattavan monesta asiasta eroavat huomattavan paljon toisistaan. Silti koko asiasta noussut kohu ja sen siivittämä kirkostaeroamisbuumi ovat mielestäni täysin käsittämättömiä. Tässä perustelut: 1. Vapaa kansalaiskeskustelu ja sananvapaus tarkoittavat mielestäni sitä, että jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä. Monet sellaiset piirit, jotka ovat tällä viikolla lynkanneet Räsäsen hänen mielipiteidensä vuoksi, ovat kuitenkin varsin hanakoita vaatimaan, että heidän omat mielipiteensä tulee saada tuoda mahdollisimman avoimesti esille. Se, että itse olen asiasta jotakin mieltä, voi tehdä omasta mielipiteestäni omasta mielestäni "oikean" mutta se ei tee vastakkaisesta mielipiteestä absoluuttisesti väärää, eikä etenkään omastani ainoaa sallittua. 2. Räsäsen puheella ja evankelisluterilaisella kirkolla ei ole tekemistä keskenään. Nyt asiassa joutuu kärsimään syytön osapuoli. Tähän asiaan palaan tarkemmin kohdissa 7 ja 8. 3. Useita Räsäsen sanomisia on irroitettu asiayhteydestään ja uutisoinnissa muutenkin vedetty mutkia suoriksi. Se, että joku voi kokea kipua homoseksuaalisista tunteistaan, ei ole sama asia kuin "homoseksuaalisuus on kipu." Samoin monet, jotka tuomitsevat Räsäsen kommentit siitä, että vakaumus voi joskus mennä ihmisen tekemissä valinnoissa jopa lain yläpuolelle, ovat aivan varmasti valmiita hyväksymään esimerkiksi erilaiset kansalaistottelemattomuuden muodot, joissa on kyse aivan samasta asiasta vaikka vakaumus olisikin eri. 4. Räsäsen puheet olivat monen mielestä erityisen kyseenalaisia siksi, että puhujana oli nimenomaisesti sisäministeri. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että politiikkaa ja uskontoa ei pidä sotkea toisiinsa - varoittavia esimerkkejä löytyy eri puolelta maailmaa ja hyvin ajankohtaisiakin. Mutta vielä hölmömpää kuin sotkea politiikka ja uskonto toisiinsa on vastustaa sitä sotkemalla politiikka ja uskonto toisiinsa. Jos sisäministerin ja Kristillisdemokraattien puheenjohtajan puheet eivät miellytä, seuraavissa vaaleissa voi olla äänestämättä Räsästä tai hänen puoluettaan. Nyt joku ainakin allekirjoittaneelle aiemmin täysin tuntematon kansanedustajakin on rientänyt iltapäivälehteen kertomaan, miten on eronnut kirkosta tämän asian vuoksi. Ihan kivaa mediajulkisuutta varmasti, mutta löytyisikö sellaisen hankkimiseen vaikka joku oma poliittinen ansio? 5. Jokaisen henkilökohtainen vakaumus, mukaan lukien seurakuntaan kuuluminen, on mielestäni isomman suuruusluokan asia, kuin yksittäinen kohu valtakunnan mediassa. Ei seurakuntaan kuuluminen oikeasti voi olla kiinni siitä, mitä Päivi Räsänen sanoo tai mitä iltapäivälehti siitä kirjoittaa. 6. Muutenkaan poliitikkojen ei pitäisi kauheasti iloita siitä, että ihmiset eroavat kirkosta. Poliitikkojen tehtävä on edistää ihmisten hyvinvointia, tai nykyisessä tilanteessa ehkä ainakin pyrkiä pitämään se edes mahdollisimman lähellä nykytasoa. Säästöt, joita kirkko joutuu erobuumin vuoksi tekemään diakoniatyössä, nuorisotyössä jne., lisäävät pahoinvointia. Jokainen euro tulee vielä korkojen kanssa kuntien maksettavaksi. 7. Sama koskee myös argumenttia, jonka mukaan ihmisiä pyritään houkuttelemaan eroamaan kirkosta, koska he säästävät siinä rahaa. Totta, keskimääräinen suomalainen säästäisi 320 euroa vuodessa olemalla kuulumatta kirkkoon. Mutta palaan taas siihen työhön, jota kirkko yhteiskunnan hyväksi tekee: Kuinka hyvä statement on se, että pidän nekin 320 euroa mieluummin itse kuin annan toisten hyväksi tehtävään työhön? Alla hieman listaa asioista, joissa evankelis-luterilainen kirkko esimerkiksi tekee ainakin omasta mielestäni arvokasta humanitaarista työtä:
Ihan mielelläni annan jatkossakin omat roposeni käytettäväksi tähän työhön - riippumatta siitä, mitä Päivi Räsänen on mieltä mistäkin asiasta. Ja vaikka hänen kanssaan eri mieltä olisinkin, niin: 8. Vihapuhe ei ikinä ruoki mitään muuta kuin vihaa, ja vihalla ei ikinä saavuteta mitään hyvää. Hyvää kesän jatkoa kaikille täältä! Peace, love and understanding, eikö niin?
|
