Ei-ihan-pienissä häissä27.04.2014 Delegaatiomme hämmästyttävät seikkailut Tansaniassa jatkuvat. Eilen illalla ohjelmassa olivat paikalliset häät, joihin osallistuminen oli meille kaikille aikamoinen kokemus. Hauskaa oli ja kaikesta on kiittäminen Mirongon koulun loistavaa acadamic teacheria, maaliskuussa Tampereellakin vieraillutta Edna Kidudoa, joka osaltaan juhlien järjestelyistä vastaavana henkilönä oli meidät paikalle kutsunut. Häiden sulhanen kun oli Mirongon rehtorin poika ja paikalla oli myös Mirongon henkilökunta lähes kokonaisuudessaan.Kutsussa mainittu kellonaika, 20.30, epäilytti meitä aluksi hieman. Eiväthän mitkään häät enää niin myöhään ala? Olisiko mahdollista että vieraita on kutsuttu portaittain ja me piipahtaisimme paikalla vasta aivan lopuksi? Ei ihan. Meidät saatetaan sisään New Mwanza-hotellin alakertaan rakennettuun juhlatilaan ensimmäisten joukossa ja ohjataan istumaan lähes kunniapaikalle salin keskelle, edemmäs kuin esimerkiksi Mirongon henkilökunta. Pikainen vilkaisu osoittaa, että me neljä olemme salin ainoat valkoihoiset - asia, joka ei tunnu täälläkään ketään ainakaan haittaavan. Nopeasti käy ilmi myös, että läheskään kaikille yli 300 vieraasta ei edes ole pöytäpaikkoja, vaan suuri osa istuu ikään kuin katsomossa salin takaosassa. Mirongon erityisopettaja Stephen sijoitetaan pöytäämme isännöimään meitä ja kääntämään meille mitä ohjelmassa kulloinkin seuraa. Eteemme tuodaan myös alkuruoka, keitto ja sämpylä. Juhlien runsas juomatarjoilu alkaa sekin saman tien ja syystä - salissa on julmetun kuuma. Sen jälkeen alkaa tapahtua. Tansanialaiset häät näköjään ovat tosiaan kestoltaan melko lyhyet, viitisen tuntia, mutta koko ajan mennään. Taukoja ja pönötystä ei ohjelmassa ole, vaan seremoniamestari ja DJ pitävät homman käynnissä saumattomalla yhteistyöllään. Erilaiset äänitehosteet ja musiikkipätkät osuvat seremoniamestarin juontojen väliin tarkasti. Nämä kaverit ovat tehneet yhteistyötä ennenkin. Varsinaista vihkimistä ei tässä tilaisuudessa näköjään suoriteta, täällä vain juhlitaan. Oikeastaan kaikki muu paitsi ruokailu tapahtuu tanssien. Ensimmäiseksi tanssiva juhlakulkue käy johdattamassa saliin morsiusparin vanhemmat, joilla onkin tapahtumassa suuri rooli. Vasta sen jälkeen saapuvat sulhanen ja morsian. Heitä saattelee tanssiva kulkue, jossa on 10 yhtenäisesti pukeutunutta miestä ja 10 naista - toinen toistaan komeampia ilmestyksiä kaikki. Juhlien teemavärit ovat kirkas oranssi ja omenanvihreä, ja värit näkyvät kaikkialla paikan koristelusta morsiusneitojen asuihin. Miesten asuissa en oranssia näe. Morsiuspari saapuu kaarevasta vihreä-oranssista portista, leikattuaan ensin sen poikki pujotetun oranssin nauhan. Tätä toimenpidettä varten he tarvitsevat sakset, jotka ojentaa järjestelytoimikunnan puheenjohtaja. Vasta tässä vaiheessa paljastetaan myös koroke, jolla hääpari istuu. Sekin on koristeltu näyttävästi juhlien teemavärein ja kun koroketta peittävä verho vedetään sivuun, näky on vaikuttava. Juhlapari ei tosin ehdi illan aikana juurikaan paikallaan istua, sillä lattialla tapahtuu koko ajan jotain. Show jatkuu. Hääpari esittelee vanhempansa ja muut paikalla olevista lähisukulaisistaan. Sen jälkeen suoritetaan hääkakun leikkaus ja kakun osien jako sukulaisten pöytiin. Parin vanhemmat ovat mukana kaikessa, ja sekä sulhanen että morsian syöttävät kakkua toistensa lisäksi myös heille. Toki myös toisilleen - kumpikin ojentaa vuorollaan toiselle palan kakkua joka tämän jälkeen nautitaan yhdessä. Juhlavin menoin avataan myös kuohuviinipullot, joista käydään kaatamassa myös vieraiden laseihin, jotta kaikilla on lasit kädessä kun koko juhlaväki lähtee kulkueena kukin vuorollaan skoolaamaan morsiusparin kanssa. Suomalaiskansallisia hääleikkejä ei täällä leikitä, väki kutsutaan ainoastaan yhteistanssiin joka meille ilmoitetaan sanoilla "if you want to play, this is the time." Sekä morsiamen että sulhasen vanhemmat pitävät parille puheen. Seremoniamestari pitää huolen, että meno ei muutu tässäkään vaiheessa turhan vakavaksi. Hotellissa on tänään kahdet häät, joista toisia juhlitaan talon yläkerrassa. Täällä väki on onneksi pukeutunut hieman vapaammin ja epävirallisemmin kuin yläkertaan matkalla ollut hääseurue, joten rohkenen itsekin riisua jo tunnin kohdalla ensin pikkutakin ja melko pian tämän jälkeen myös kravatin. Häälahjojen luovutus on pitkä ja perusteellinen toimenpide. Kukin seurue kutsutaan vuorollaan paikalle, he saapuvat tanssien ja silloin tällöin MC iskee jollekin saapujista mikrofonin kouraan. Näin kävi myös allekirjoittaneelle, eikä siinä muu auttanut kuin heittää hatusta meille entuudestaan tuntemattomalle morsiusparille ex tempore-onnittelupuhe. Ensimmäinen häälahja on kuitenkin täällä kristillisissä häissä vakio: hääparille ojennetaan Raamattu ja muistutetaan sen olevan jokaisen kodin peruskivi. Sen jälkeen kukin seurue tuo vuorollaan parille mitä tuokin. Taloustavaroista tekstiileihin ja käteiseen rahaan luovutetaan parille ja lahjoja heidän kanssaan vastaanottamassa oleville parin vanhemmille mitä moninaisimmin menoin. Ruokailu on ohjelmassa vasta lopuksi. Sen aikana vuoroaan odottavia ihmisiä viihdytetään huikealla tanssiesityksellä, jossa liikuntavammainen, jaloistaan surkastunut kaveri tanssii yläkroppansa varassa ja sekä sulhaspojat että morsiusneidot yhtyvät tanssiin. Lopulta mukana on jo useita kymmeniä ihmisiä, joista moni käy heittämässä numeron pääesiintyjälle myös tippiä. Ruoka on perinteistä afrikkalaista, riisiä ja kanaa. Hyvin maistuu sekin myöhäisestä kellonajasta huolimatta - kello on jo pitkälti yli puolenyön. Kaikissa mahdollisissa väleissä rytmikäs musiikki kutsuu väkeä tanssilattialle, joka onkin täynnä käytännöllisesti katsoen koko ajan. Myös meidän delegaatiomme on menossa mukana. Hieman ennen puoli kahta seremoniamestari toteaa, että "kaikki loppuu aikanaan" ja tanssiva juhlakulkue lähtee jälleen saattamaan illan päähenkilöitä samasta portista, josta he olivat aiemmin illalla saapuneet sisään juhlapaikalle. Melkein heti tämän jälkeen myös musiikki taukoaa ja juhlat ovat päättyneet. Myös me poistumme paikalta - rättiväsyneinä, mutta rajattoman kiitollisina siitä että saimme tämänkin kokea. Aikamoinen maa. |
