Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi!

Sen jälkeen kun Suomesta vuonna 1918 lyhyen kuningasseikkailun jälkeen tuli tasavalta, tuo kansanvaltainen hallitusmuoto on täällä myös säilynyt. Puolustaa sitä on useampaan otteeseen pitänyt, välillä sotilaallisin voimakeinoinkin, mutta demokratia on kestänyt niin aseelliset kuin poliittiset uhatkin. Vastaavia esimerkkejä ei Euroopassa montaa ole. Sen sijaan historiasta löytyy niin oikeistodiktatuureja kuin kommunistisia diktatuurejakin. Suomea ei edes ole kertaakaan miehitetty, toisin kuin valtaosa Euroopan maista.

Ääriliikkeitä poliittisen kentän eri laidoilta on vuosien aikana pyrkinyt valtaan. Usein laillista yhteiskuntajärjestystä tavalla tai toisella horjuttamaan pyrkien. Aina tuloksetta. Ajoittain pintaan puskevasta herravihasta huolimatta suomalaisten on ollut pakko myöntää että meillä on ollut hyvät, kuhunkin ajanjaksoon sopivat johtajat, jotka ovat maata luotsanneet ja kansa, joka ajoittaisesta perustyytymättömyydestä huolimatta on nähnyt tämän maan ja sen yhteiskuntajärjestelmän puolustamisen arvoiseksi. Kyllä ne Tuntemattomankin sankarit maataan puolustivat, vieläpä aika hyvin, vaikka kaikesta koko ajan purnasivatkin.

Nykyisin on tarjolla yhä enemmän keinoja tuoda tyytymättömyyttä julki. Varsinkin sosiaalinen media on ottanut paikkansa nykyajan ”Karpolla on asiaa”-ohjelmana - ”hyvät katsojat, tämä on mahdollista tämän päivän Suomessa.” Kansanradio toki elää ja hengittää edelleen ihan sellaisenaan.

Emme olisi tässä ilman sotiemme veteraaneja ja heidän työnsä ansaitsee täyden tunnustuksen. Kokonaan toinen asia on se, millaisia asioita pyritään edistämään tai oikeuttamaan viittaamalla sotaveteraaneihin. Kun vedotaan isänmaan puolustamiseen ja esimerkiksi sotaveteraanien panokseen, mistä silloin puhutaan? Mitä silloin yli 70 vuotta sitten puolustettiin? Laillista yhteiskuntajärjestelmää, demokratiaa, vapautta.

Meillä on edelleen kansanvaltaisesti valittu eduskunta ja vaalituloksen pohjalta muodostettu hallitus, jonka on parlamentarismin periaatteiden mukaisesti nautittava eduskunnan luottamusta. Viimeksi mainittu myös säätää lait, joista vahvin ja hitaimmin muutettava on perustuslakimme. Kun kansanedustaja sanoo, että ”perustuslaki ja kansainväliset sopimukset estävät meitä toteuttamasta haluamiamme uudistuksia,” käy parhaiten ilmi syy siihen, mihin perustuslakeja ja kansainvälisiä sopimuksia tarvitaan.

Siinäkään, että yksittäiset kansanedustajat aina joskus suosivat mieluummin ulkoparlamentaarisia tai jopa laittomia keinoja asioiden ajamiseksi, ei sinänsä ole mitään uutta. Liikkeet, joiden historiassa heistä monen poliittiset juuret ovat, kuten nyt esimerkiksi bolsevismi, olivat myös aikoinaan vähemmistössä ja saivat silti tahtonsa läpi. Mutta mikä olikaan tulos?

Meillä on maailman vapain media, tämä on jo useampana vuonna tutkittu. Se, että siellä esitetään myös toisenlaisia mielipiteitä kuin katsojan tai kuulijan oma, nimenomaan todistaa tämän asian puolesta - ei päinvastoin. Se, että edustamaasi poliittiseen suuntaukseen saatetaan mediassa suhtautua kriittisesti, on median tehtävä. Se, että asiat esitetään faktoihin perustuen, tutkitusti ja perustellen, ei ole propagandaa, vaan journalismia.

Suomi on turvallinen maa. Se johtuu osaltaan siitä, että toimimme lakien ja oikeusvaltion periaatteiden mukaan. Kaltaiseni sinivihreä oikeistoliberaali ei ole oikeutettu heittämään tulenpalavimmankaan kommunistin päälle minkäänlaista nestettä missään, vaikken hänen kanssaan useinkaan asioista samaa mieltä olisikaan. Sitä paitsi omaakin ajattelua yllättävän usein kehittää kuunnella, mitä toisella on sanottavaa.

Vapauteen, luottamukseen ja turvallisuuteen perustuvat yhteiskunnat ovat historiassa menestyneet. Päinvastaisiin arvioihin nojaavat yhteiskunnat ovat epäonnistuneet.

Suomi on historiassaan onnistunut.  Itse emme ole sitä aina huomanneet ja keskustelu kansan syvien rivien keskuudessa on usein aikamoista marinaa siitä, mikä asia meillä milloinkin on huonosti. Se on ollut sitä niin hyvinä, kuin vähän huonompinakin aikoina. Maamme rajojen ulkopuolella asiat näyttäytyvät usein erilaisina. Esimerkkeinä vaikka seuraava monenkirjava tutkimusjoukko:

-          Suomi maailman paras maa, kun mittarina asukkaiden inhimillinen pääoma. Pääteemoina koulutus ja työ. (Maailman Talousfoorumi WEF keväällä 2015)

-          Koulutus, yksilönvapaus, terveys ja maan turvallisuustilanne. Suomi sijalla 9. kaikkiaan 142 valtion joukossa. (Legatum Institute, marraskuu 2015)

-          Good Country-indeksi: Suomi ihmiskunnan ja planeettamme hyvinvoinnin kannalta maailman 2. paras valtio. Mittareita kaikkiaan 35, mm. tiede ja teknologia, kulttuuri, kansainvälinen rauha ja turvallisuus, ilmasto, menestys ja tasa-arvo sekä terveys ja hyvinvointi. (Newsweek 2014, tiedot kerätty YK:n, Maailmanpankin ja muiden kv.järjestöjen tilastoista)

-          Maailman 3. vähiten korruptoitunut maa (Transparency International 2014)

-          Maailman 2. paras maa olla äiti (Save the children-järjestön tutkimus 2015)

-          Maailman 3. vapain maa. Vapautta arvioitu 76 eri osa-alueella, joita ovat muun muassa lainsäädäntö, turvallisuus, liikkuminen, oikeusjärjestelmä ja kaupankäynti. Selvityksessä on ollut mukana 152 maata. Laskettu erikseen myös taloudellisen vapauden ja muun henkilökohtaisen vapauden taso. Henkilökohtaisella vapaudella mitattuna Suomi on maailman neljänneksi paras maa. Edellä ovat Tanska, Ruotsi ja Norja. (Yhdysvaltalainen ajatushautomo Cato-instituutti 2015)

-          Bruttokansantuote asukasta kohden, sijoilla 23-27 tilastosta riippuen (IMF, Maailmanpankki, CIA)

-          Maailman vähiten epäonnistunut valtio. (Fund for Peace ja Foreign Policy -lehti 2011-14) Lista kootaan poliittiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen toimintaan liittyvien uhkakuvien toteutumisen todennäköisyyksiä vertaamalla. Uhkia ovat muiden muassa erilaiset väestöpaineet, laajamittainen pakolaisuus, kosto- ja vihaliikehdintä, aivovuoto, epätasa-arvoinen talouskehitys, köyhyys, talousromahdus, korruptio, hallintoon luottamattomuus ja hallinnon läpinäkymättömyys, julkisten palvelujen rapautuminen, vakavat ihmisoikeusloukkaukset, sisäisten turvallisuusjärjestelmien toimimattomuus, esimerkiksi kansallismielisten eliittien ylivalta sekä sotilaallinen uhka.

Ja niin edelleen.

Suomi on hyvä maa. Ja on sitä jatkossakin, jos teemme yhdessä työtä sen eteen. Yksittäisen puolueen kannatus nousee ja laskee, oppositiossa yleensä nousee ja hallitusvastuussa laskee, mutta pitkässä juoksussa suomalaiset kuitenkin arvostavat enemmän vastuunkantoa kuin puskista huutelua. Suomalaisia johdetaan edestä. Populismilla on lyhyet jäljet.

Menestymme tai emme menesty yhdessä, yksittäisen intressiryhmän yksisilmäinen oman edun tavoittelu harvoin jos koskaan koituu edes ryhmän itsensä eduksi.

Kyllä me pärjäämme. Mutta kaikilla meillä olisi paljon mukavampaa jos voisimme hetkeksi lopettaa kaiken marinan. Nähdä tulevaisuudessamme uhkien sijaan mahdollisuuksia. Tuntea epätoivon sijaan innostusta. Sekä arvostaa sitä, mitä meillä on.

Meillä on nimittäin aika paljon. Kiitos tätä maata rakentaneille sukupolville siitä.

Ja hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi!