Työn juhlaa?

En ole mikään suuri kalenteri- tai muidenkaan pakkojuhlien ystävä. Tänäkin vuonna vappuaaton ilta sujui rauhallisesti kotioloissa. Keskustan jätin suosiolla nuoremmille - joskin raporttien perusteella taas kerran myös niille vähän turhankin nuorille juhlijoille. Lasinsirujen ja muun roskan määrä kaduilla tänään kertoi myös siitä, että taisin menetellä ainakin oman v-käyräni kannalta ihan oikein.

Ei vapussa sinänsä mitään vikaa ole. Kevään juhla, ja onhan tuossa kyseisessä vuodenajassa jälleen aihetta juhlaan. Toukokuu on koulumaailmassa välillä aika hektistä aikaa, mutta kuitenkin itselleni aina myös se mukavin kuukausi. Talvesta on selvitty, on iloa, valoa ja uuden alkua. Koko kesäkin on vielä edessä.

Vappu on myös poliittinen juhla. Niinpä oli ilo viettää sitä tänään tunnin ajan myös Hämeenpuiston pohjoispäässä Porvarillisen Wapun merkeissä. Ennen kaikkea siksi, että sielläkin oli ilmassa samaa iloa, optimismia ja uuden alun odotusta jota keväässä parhaimmillaan voi olla. Miljöönäkin Hämeenpuiston pohjoispää huokuu tavallaan samaa henkeä. Upea Näsinkallio patsaineen, kaunis Pikkupalatsi, Näsinkallion takana häämöttävä Mustalahti jne. ovat kaupunkiamme kauneimmillaan, sitä historiaa jota pitää paitsi säilyttää, myös nostaa esiin. Mutta asiat voisivat kaikkialla olla vielä paremminkin. Parhankankaat antoivat aikoinaan Pikkupalatsille uuden elämän ja palauttivat sen kukoistukseensa. Tampere on nyt tekemässä samoin Näsilinnalle - eikä toivottavasti tuhoa Mustalahtea huonoilla päätöksillä, vaan päinvastoin mahdollistaa tuon hienon satama-alueen kehittämisen. 

Taloudessa edetään haasteellisia aikoja. Juuri siksi olikin erityisen suuri ilo kuunnella tilaisuuden puhujien, aluejärjestön puheenjohtajan Aleksi Jäntin ja kevätauringon kanssa kilpaa sädehtineen pormestarimme Anna-Kaisa Ikosen intoa, positiivista asennetta ja halua rohkaista meitä tamperelaisia tekemään rohkeita päätöksiä juuri nyt. Sillä nyt on niiden aika.

Kirjoitin jo vappuaattona tuonne etusivulle hyvän vapun toivotusten yhteydessä, että vappu on työn juhla, pidetäänhän vastuullisilla päätöksillä huolta että sitä riittää Tampereella jatkossakin. Sen jälkeen avasin iltapäivälehden ja huomasin Timo Soinin käyttäneen siellä lähes samaa ilmaisua. Tavoitteesta muutenkin vallinnee epäilemättä varsin laaja yksimielisyys, kysymys on siitä että myös toiminta tukee tavoitetta. Jotta kakkua voidaan jakaa, ensin pitää olla se kakku. Jotta työtä on tarjolla, sitä pitää luoda.

Benchmarking, erilaiset opintokäynnit, tutustuminen siihen, miten asiat tehdään muualla, on aina joskus tarpeen. Toisinaan pitää käydä ulkomailla asti. Tampereelle riittäisi nyt sekin, että pakataan päättäjät bussiin ja kierretään porukalla katsomassa sellaisia kuntia Suomessa, jotka tällä hetkellä ovat pahasti näivettyneet kun "ei ole ollut varaa investoida" tai muutenkaan kehittää kaupunkia. "Elinvoimaisuus" ei ole ihan ensimmäinen sana, joka niissä tulee mieleen.

Pormestari Ikonen on virkakautensa alusta asti korostanut sanaparia tiedolla johtaminen. Toivon koko sydämestäni, että myös tunnelipäätöksessä tulevana syksynä mennään faktat edellä. Puhutaan sitten kokonaistaloudellisesta edullisuudesta, keskustan kehittämisestä, yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä, työllistämisestä, Mustalahden satama-alueesta, kaupungin liikennejärjestelyistä, ympäristökysymyksistä tai kaikista yhdessä: pitkä tunneli on kaupungillemme ylivoimaisesti paras vaihtoehto.

Faktojen perusteella pitää päättää myös pikaratikasta ja Tampereen kannesta - ja kaikki tarvittava tieto pitää avoimesti esitellä kuntalaisille.

Katselin jälleen viime perjantaina Elonkerjuun keikalla nykyisen Nightclub Tähden, entisen Hämeensillan ikkunasta Tampereen yli avautuvaa näköalaa. On meillä vaan aivan mielettömän upea kaupunki. Emme saa antaa sen näivettyä säästämällä itsemme hengiltä. Talouden tasapainottamiseksi tarvitsemme myös lisää tuloja, ja siksi meidän on uskallettava tehdä asioita uudella tavalla, sekä myös investoida kaupunkimme kehittämiseen. 

Vaikeita aikoja eletään muuallakin Suomessa, oikeastaan koko Euroopassa. Mutta ei urheilussakaan voi antaa periksi tai tehdä asioita puolella teholla silloin kun kilpailijoilla menee huonosti, vaan juuri silloin pitää painaa päälle kahta kovemmin.

Tampereen momentum on nyt. Meillä on käytössämme valtavia kilpailuetuja, kun toimimme vahvuuksiemme pohjalta. Tarvitsemme sitä asennetta, jota pormestari Ikonen tänään puheessaan heijasti; pormestari ei luetellut pitkää listaa asioista, jotka kaupungissamme ovat vialla, vaan todella pitkän listan asioista, jotka ovat kaupungillemme mahdollisuuksia. Esimerkiksi erilaiset innovaatioympäristöt, joita Tampereella on paljon.

Kun kävelimme vaimoni kanssa tänään Hämeenkadun päästä päähän, siellä täällä liehui myös punalippuja ja poliittinen vasemmisto valmistautui vappumarssille. Vaikka itse poliittiselta vakaumukseltani kokoomuslainen olenkin, tervehdin myös tätä ilolla. Sillä vilpittömästi uskon ja toivon, että vappuun olennaisesti kuuluvassa punalipun heiluttamisessa ja marssikylttien kantamisessa on taustalla aate. Se on erilainen kuin omani, mutta se on yhteiskunnallisesti tärkeä. Politiikan tehtävä on huolehtia erilaisten aatteiden yhteensovittamisesta.

Änkyröinti ei ole aate. Epätoivoinen kannatuslukujen perässä juokseminen ei sekään ole sitä. Niillä ei siten myöskään kehitetä yhteiskuntaa, ainoastaan jarrutetaan sen kehitystä ja myrkytetään yleistä ilmapiiriä. Siksi tämän aamun Porvarillisesta Wappuhetkestä jäi niin hyvä mieli. Sen vilpittömän innostuksen, positiivisen energian ja aidon halun kaupunkimme kehittämiseen, tarvittaessa rohkeitakin ratkaisuja tehden, toivoisin tarttuvan koko kaupungin päätöksentekoon.

Sitä kautta kehittyy Meirän Tampere.