Hittireality: Kansakunnalle presidentti

”Mutta voihan vaalitulos vielä muuttua, eikö niin?” Näin kysyi valmentamani koripallomaajoukkueen jenkkivahvistus tänä aamuna. Ei voi. Donald Trump on valittu Yhdysvaltain presidentiksi, valitsijamiesten kokoontuminen on enää muodollisuus. Voittopuheet on pidetty ja vastustaja on tunnustanut tappionsa. Pelaaja nyökkäsi ja totesi, että kai hänen sitten täytyy ainakin ajaa pitkähköksi kasvanut partansa ennen kuin seuraavan kerran palaa Yhdysvaltojen maaperälle. Jos aikoo sinne enää ikinä päästä.

Vaalitulos on sikäli hämmentävä, että Trumpin kaapista kolisi kampanjan aikana sellainen määrä luurankoja ahdistelusyytöksistä veronkierron kautta sovinistisiin, homofobisiin ja rasistisiin möläytyksiin, että joskus ennen mikä tahansa näistä olisi jo yksin riittänyt tuhoamaan ehdokkaan kampanjan. Pohdiskelinkin eilen sosiaalisessa mediassa mitä Trumpin olisi vielä pitänyt kampanjan aikana tehdä, jotta hän ei olisi voittanut. Samaan aikaan vastaehdokas Clinton on maailman suurin rikollinen käytettyään sähköpostien lähettämisessä yksityistä serveriä. Joku voisi puhua esimerkiksi kaksinaismoralismista.

Oli tiedossa, että Clinton on erittäin epäsuosittu ehdokas. Oli tiedossa, että Yhdysvalloissa patriotismi on vielä jotain aivan muuta kuin kansallistunne monessa muussa maassa. Jos Trumpin saamat ”ei-Hillary”-äänet ja Clintonin saamat ”ei-Trump”-äänet jakautuivat suunnilleen tasan, Trumpin ”Make America Great Again”-slogan ja mahtipontinen esiintyminen toivat kuitenkin lopulta hänelle selkeästi enemmän ääniä kuin Clintonin asiapitoinen, mutta valitettavan karismaton ja kylmäkiskoinen performanssi. Taustalla täytyy olla silti muutakin, jos Trump kaikesta perseilystä huolimatta tulee valituksi.

”Never underestimate a nation’s ability to prioritize racism over its own best interests” kommentoi joku Twitterissä kesällä Brexit-äänestyksen jälkeen. Emme tiedä millainen Trumpin presidenttikaudesta tulee. Sovinnollinen ja rakentava voitonpuhe oli ainakin selkeä signaali siitä, että Trump tulee muiden populistien tavoin valtaan päästyään toteuttamaan huomattavan erilaista politiikkaa kuin kampanjassaan lupasi. Emme myöskään tiedä, millainen presidentti Hillary Clinton olisi loppujen lopuksi ollut. Elettyä on tullut nekin ajat kun enemmistö jopa amerikkalaisista liitti Ronald Reaganiin epiteetin "tulee aloittamaan tarpeettoman sodan." Ei aloittanut vaan olikin vahvalla panoksellaan lopettamassa vuosikausia jatkunutta kylmää sotaa. Ja hei, maailma kesti sentään kahdeksan vuotta George W. Bushin presidenttiyttä! Mutta se, mikä surettaa on se kehitys, jolle amerikkalaiset vaaleissa tukensa antoivat.

Trump on bisnesmies, joka osaa myydä. Näissä vaaleissa hänellä oli myydä sitä mitä kansalaiset halusivat ostaa ja toisaalta kyky saada kansalaiset ostamaan sitä, mitä hänellä myytävänä oli. Ne arvot ovat kaukana periamerikkalaisuudesta ja siitä, mille pohjalle maa on aikoinaan rakennettu. Huomattavasti lähempänä ne olivat niitä arvoja, joita britit ostivat Boris Johnsonilta ja kumppaneilta Brexit-äänestyksen aikaan, suomalaiset Perussuomalaisilta jo useammissa vaaleissa peräkkäin ja ranskalaiset suurella todennäköisyydellä pian Le Peniltä. Ne surettavat, sekä niiden ihmisten puolesta jotka joutuvat henkilökohtaisesti kärsimään rasismista, ksenofobiasta, homofobiasta tai muihin vähemmistöryhmiin kohdistuvasta vainosta ja vihasta että ylipäätään ihmiskunnan ja maapallon henkisen ilmapiirin puolesta.

On Trump presidenttinä sitten kuinka arvaamaton tahansa, hän ja hänen valtionsa eivät ole maailmanpolitiikan ainoa muuttuja. Itärajamme takana on USA:n vaalituloksesta riippumatta arvaamattomasti toimiva valtio, jolle Trumpin voitto saattaa antaa Itä-Eurooppaan avoimen asianajovaltakirjan – tai sitten ei. Aika näyttää. Mutta yksi asia on varma: Euroopan olisi nyt kenties tärkeämpää kuin koskaan pitää yhtä. Kaikin tavoin.

Ja kieltämättä populismin nousu ylipäätään huolettaa. Tiedon ja yleissivistyksen kriisi sen mukana. Tieto ja faktat voidaan surutta syrjäyttää tunteilla ja mielipiteillä kun se vain omia tarkoitusperiä palvelee. Suoranainen valhe voidaan huoletta uskoa, vaikka väite tiedettäisiin ja todistettaisiin valheeksi. Tieteellinen tutkimus ja riippumaton tiedonvälitys ovat vain suuria salaliittoja. Historiasta ei aina edes haluta tietää saati oppia mitään.

Trump nousi presidentiksi täysin politiikan ulkopuolelta ja mielestäni juuri siksi. Samanlainen ilmiö toistuu jatkuvasti myös politiikan sisällä – ja myös Suomessa. Keskusta löytää puheenjohtajakseen täysin tuntemattoman lestadiolaistaustaisen liikemiehen ja kannatus pomppaa 14 prosentista 23 prosenttiin. Punavihreä oppositio on Antti Rinteen ja Ville Niinistön johdolla vetänyt tällä vaalikaudella niin populistista linjaa, että aiempien vuosien Kepu ja PS-oppositiokin jää toiseksi. Ja kas kummaa, kertaalleen jo kohti historian hämärää vajonnut ikääntyvä demaripuolue onkin nyt se kansakunnan toivo, joka seuraavissa vaaleissa nousee pelastamaan taantumaan vajonneen isänmaamme. Kuinka huono tuuri kansalla voi käydäkään kun joka vaaleissa juuri se porukka, jolla olisi kaikki oikeat ratkaisut, joutuu jäämään oppositioon?

Politiikka on vaativaa. Yhteisten asioiden hoito edellyttää laajaa asiantuntemusta ja monimutkaisten kokonaisuuksien hallintaa. Toki tuoretta ajattelua ja puhdasta maalaisjärkeäkin tarvitaan, mutta apua on myös ns.hiljaisesta tiedosta ja kokemuksesta. Siksi ainakin minua huolettaa kehitys, jonka mukaan Suomessa vaihtuvat niin puolueiden keulakuvat kuin sen mukana pääministeritkin vuodesta toiseen, viime aikoina toistuvasti jopa kesken pääministerikauden. Koska viimeksi Suomessa on sama henkilö toiminut useamman kerran pääministerinä, ellei puhuta peräkkäisistä hallituksista? Onko meillä paljonkin miljardien liikevaihtoa pyörittäviä yrityksiä jotka rekrytoivat 1-3 vuoden uusia toimitusjohtajia joilla ei saa koskaan olla aiempaa kokemusta toimarin hommista etteivät ole sen myötä julkisuudessa ryvettyneet? Olisiko jo aika ryhtyä arvostamaan kokemusta ja pätevyyttä myös politiikassa?

Tampereen kaupunginvaltuuston päätyminen tällä vaalikaudella useamman kerran valtakunnalliseksi naurunaiheeksi harmittaa. Politiikan ei tarvitsisi olla komediaa. Politiikan ei tarvitsisi olla yksi iso show. Donald Trump teki Yhdysvaltain presidentinvaaleista ison tosi-tv -ohjelman ja voitti. Väitän että iso osa hänen möläytyksistään oli showta, sillä nykypäivän älämölökulttuurissa keskustelun volyymi on valitettavan usein suoraan verrannollinen sen arvoon. Any publicity is good publicity. Iskevät sloganit, mielikuvien ja pelkojen ruokkiminen…kaikki mistä Tuomas Enbuske kirjoitti jokunen viikko sitten kolumnissaan ”Timo Soini on markkinoinnin nero” toteutui Trumpin kampanjassa vielä potenssiin n.

Valmensin 10 vuotta sitten tummaihoista naispelaajaa, joka saapui Suomeen kesken kauden Teksasista. Hän ei tiennyt ennalta mitään sen paremmin Suomesta kuin oikeastaan Euroopastakaan eikä ollut ennen pestiään käynyt pelireissuja lukuunottamatta edes oman kotiosavaltionsa ulkopuolella. Suomen kylmä ilmasto, villieläimet ja rajanaapuri huolettivat, mutta poikaystävä lohdutti ennen lähtöä: ”No, ainakaan siellä ei varmaan ole meksikolaisia.”

Yhdysvalloissa mitä luultavimmin on heitä kyllä jatkossakin. Eikä Trumpin tarvitse sitä lupaamaansa muuriakaan rakentaa, ne muurit joita hänen voittoon johtanut kampanjansa rakensi eri ihmisryhmien välille ovat paljon korkeampia ja tulevat olemaan erittäin haastavia ylittää. Toivon silti, että niin vielä joskus tapahtuu. Ja historiasta voidaan edes joskus oppia jotain. Myös Suomessa.

Enemmän siltoja, vähemmän muureja. Enemmän rakkautta, vähemmän vihaa.

"Leaders love education, victims love entertainment." (Robin Sharma)

P.S. Ihan sellainen tuli vielä mieleen, että näin tuossa juuri somekuplassani jonkun pohtivan kuka olisi Suomen vastine Trumpille. Vaihtoehdot eivät mielestäni olleet kovin osuvia, sillä ainakin Jethro Rostedt on aivan liian leppoisa ja hyväntuulinen kansanmies ja Hjallis Harkimo aivan liian kokenut politiikassa.

Yhdysvalloissa valittiin siis juuri presidentiksi politiikan ulkopuolelta ponnistanut julkisuuden henkilö, jonka persoona jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Tunnettuutta ovat lisänneet keskeinen rooli tv-ohjelmassa sekä aktiivinen esiintyminen sosiaalisessa mediassa. Muutamat möläytykset ovat loukanneet vähemmistöjä ja aiheuttaneet siten runsaasti kohua. Sanavalmiin ja kärkeviä mielipiteitä esittävän henkilön saavutuksien yhteydessä henkilöön liitetään myös useampia konkursseja. Hieman kiivaan temperamentin epäillään aiheuttavan ongelmia tehtävän hoidossa. Kuitenkin karismaattinen ja sosiaalisesti taitava kaveri, jolla laajat verkostot ja jonka kykyyn saada asioita tapahtumaan luotetaan.

Joko sua Aleksi on kysytty?