Joukkueurheilun opetuksia

Tampereen uusi kaupunginvaltuusto kokoontuu ensimmäiseen istuntoonsa tulevana maanantaina. Ainakaan vielä ei ole tiedossa, että Kokoomuksen ja RKP:n valtuustoryhmän neljättä varavaltuutettua I. Rantasta kokouksessa tarvittaisiin, mutta valmiudessa ollaan jos kutsu käy. Maanantain esityslistalla on infoa mm. pikaratikan tilanteesta ja kaavoitusasioista - sekä etenkin runsaasti luottamushenkilövalintoja. Itse en ole ehdolla mihinkään nyt maanantaina valittavaan toimielimeen, sillä ensimmäisessä kokouksessa valitaan (pormestarin lisäksi) jäsenet tuottajapuolen johtokuntiin. Varavaltuutettuna olen ehdolla niiden sijaan tilaajapuolen lautakuntiin, jotka valitaan vasta viikon kuluttua 28.1. Kokoomuksen ja RKP:n ehdokkaat lautakuntien varsinaisiksi jäseniksi löytyvät osoitteesta www.tamperelainenkokoomus.fi. Samalta sivulta löytyvät ehdokkaamme johtokuntiin sekä linkki tällä viikolla hyväksyttyyn pormestariohjelmaan, josta muutamalla sanalla myöhemmin lisää.

Valtuustoryhmän kokouksiin sen sijaan olen ollut oikeutettu osallistumaan jo marraskuusta alkaen ja olen pyrkinytkin olemaan niissä läsnä parhaani mukaan. On ollut opettavaista ja antoisaa, paljon on opittavaa mutta onneksi on siihen paras mahdollinen ympäristö. Eikä jo pidempään suurimman valtuustoryhmän asemassa olleeseen, monipuolista eri alojen asiantuntemusta omaavaan ryhmään kokeneiden valtuutettujen sekaan sillä asenteella kannata mennäkään, että tietää kaikesta kaiken. Ihan terapeuttista olla välillä kuunteluoppilaana.

Kaikkien alojen erityisasiantuntijaa minusta ei silti tämän vaalikauden aikana tule, eikä minun edes tarvitse besserwisseröidä joka asiassa vielä neljän vuoden päästäkään. Toki pystyn useampaankin asiaan tuomaan ajan myötä varmasti myös omaa asiantuntemustani ja substanssiosaamistani ja siten vaikuttamaan erityisen tärkeiksi kokemiini asioihin. Yhden asian pystyn kuitenkin lupaamaan varmuudella: tuon mukanani kohta 30 vuoden kokemuksen joukkueurheilusta. Sillä yhtäläisyyksiä politiikan ja joukkueurheilun välillä löytyy, paljon. Seuraavassa muutama esimerkki ja näin kohta kolme kuukautta vaalien jälkeen annettu vaalilupaus:

On hyvin todennäköistä, että en ole kaikista asioista tulevan neljän vuoden aikana samaa mieltä kuin ryhmän enemmistö. Oman mielipiteensä esittämiselle on kuitenkin aikansa ja paikkansa silloin, kun ryhmän yhteinen kanta asiaan päätetään - ei enää sen jälkeen. En aio liata omaa pesää tai kerätä poliittisia irtopisteitä kritisoimalla tehtyjä ratkaisuja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai muutoinkaan julkisesti. Samaan pyrin koripallossa apuvalmentajan tehtävissä, jos minulla on mielipide siihen mitä päävalmentajan pitäisi kulloisessakin tilanteessa tehdä, esitän sen hänelle perusteluineen, mutta esitän sen hänelle henkilökohtaisesti ja ennen kuin ratkaisu pitää tehdä. Jälkiviisaus ei koskaan auta mitään eikä ketään, enkä myöskään halua kuulua siihen halpojen irtopisteiden kerääjien joukkoon, jotka pyrkivät luomaan ulospäin kuvaa että kaikki olisi paremmin jos juuri he saisivat päättää asioista. Se, että omaa toimintaa arvioidaan kriittisesti ja virheistä opitaan on tottakai myös tärkeää, mutta se on eri asia kuin vastuun pakoilu ja omien käsien peseminen epäonnistumisista.

Sillä niin urheilu kuin politiikkakin ovat itsensä peliin laittamista, ja sitä arvostan. Moni asia näyttää erilaiselta katsomosta tai kotisohvalta käsin, vasta ne joiden oma takapuoli on joskus ollut näissä hommissa tervattavana tietävät, että aina kun työskennellään a) ihmisten kanssa ja b) rajallisten resurssien maailmassa, kaikkea ei koskaan saa haltuun ja kaikki ei aina mene kuin siinä suomenruotsalaisten saaristolaishenkisessä lifestyle-ohjelmassa. Joskus myös epäonnistutaan ja petytään, mutta sekin on rikastuttavampi kokemus kuin se, ettei koskaan uskalla laittaa itseään niin täysillä peliin että kokisi sen paremmin euforista voitontunnetta kuin katkeraa tappiotakaan.

Edellä mainitusta syystä arvostan siis myös muiden puolueiden ja valtuustoryhmien edustajia. Korisliigaseurat tarvitsevat toisiaan ja toimivaa yhteistyötä, jotta kokonaisuus toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Maailma vastaan me-ajattelu, muiden demonisointi ja harhaisten viholliskuvien luominen ei pidemmän päälle vie omaakaan toimintaa eteenpäin. Samalla tavoin politiikka on yhteistyötä eri ryhmien kesken ja Tampereen kannalta parhaiden mahdollisten ratkaisujen löytämistä yhdessä. Erityisesti pormestariohjelman tällä viikolla valmiiksi saanut koalitio - Kokoomus + RKP, SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto - tulee varmasti montakin kertaa seuraavan neljän vuoden aikana kohtaamaan tilanteita, joissa näkemykset saattavat mennä voimakkaastikin ristiin, mutta pormestariohjelma ja sitä lähitulevaisuudessa seuraava kaupunkistrategia antavat tulevalle yhteistyölle hyvän suunnan ja kulmakiviä toimivien kompromissien tekemiseen. Sillä niitäkin niin politiikassa kuin urheilussa joskus tarvitaan. Ja erilaisten mielipiteiden yhteensovittamisesta niin ryhmän sisällä kuin eri ryhmien välillä usein kumpuaa juurikin se paras tulos - ei valmentajakaan saa pelätä ajatustensa haastamista tai erilaisia mielipiteitä, tai muuten on aika vaikeaa ikinä kehittyä valmentajana. Kunhan haastaminen tapahtuu oikeaan aikaan oikeassa paikassa, se on siis ennemminkin vain suotavaa.

Urheilussa olen usein törmännyt "jos ei ole mitään toimintaa, ei ole kulujakaan"-henkiseen ajatteluun. Se on yleensä johtanut koko organisaation hitaaseen näivettymiseen, ellei korjausliikettä aktiivisemman toiminnan suuntaan ole tehty ajoissa. Menestystä saavutetaan uskaltamalla, toimimalla vahvuuksien kautta, näkemällä mahdollisuuksia. Muutosvastarintaiset änkyrät ovat ehkä hauskoja sketsihahmoja Muppet Shown katsomossa, mutta omassa organisaatiossa he ovat yleensä kaikkea muuta kuin hauskoja. En tiedä kuinka pitkäksi oma poliittinen urani tulee muodostumaan, mutta toivon että siitä voisi jäädä aikakirjoihin se, mitä kannatin ennemminkin kuin se, mitä vastustin. Kuten useissa blogeissa jo ennen vaaleja totesin, uskallusta, halua nähdä mahdollisuuksia ja tehdä rohkeita ratkaisuja toivon myös Tampereen kunnallispolitiikkaan - historiaan ei jää se, mitä tämä valtuusto ei tehnyt vaan se, mitä se teki.

Jos mestaruutta hamuava joukkue rekrytoi ulkomaalaispelaajia, se ei useinkaan ole kiinnostunut pelaajasta, joka on aiemmin urallaan tehnyt hyvät henkilökohtaiset tilastot, mutta häviävässä joukkueessa. Niinpä meistä itse kunkin onnistumisen määrittää viime kädessä joukkueemme menestyminen. NBA-legenda Bill Russell lanseerasi aikoinaan hienon käsitteen "team ego" kuvatakseen sitä, että hänelläkin oli omina pelivuosinaan aina huomattavan suuri ego, mutta hän pönkitti sitä nimenomaisesti joukkueen menestyksellä, ei henkilökohtaisilla saavutuksillaan. Pelaajan arvo joukkueelleen mitataan viime kädessä sillä, miten hyviltä hän saa joukkuetoverinsa näyttämään.

Joukkueurheilussa näkee joskus valmentajia, joiden toiminnasta näkee kauas sen, että hommat pyritään hoitamaan niin, että mahdollinen epäonnistuminen on aina jonkun muun vika tai siihen löytyy ainakin hyväksyttävä selitys. Mitä korkeammalla tasolla liikutaan, sen vaikeampaa, turhempaa ja hyödyttömämpää se kuitenkin on. Kokoomus on Suomen suurin puolue ja kantaa vastuuta vaikeassa tilanteessa niin Tampereella kuin koko valtakunnassakin. Pyrintö on miesten koripallon kaksinkertainen Suomen mestari viimeisten kolmen vuoden ajalta ja on tälläkin hetkellä sarjassa jaetulla kärkipaikalla voitettuaan sarjassa tähän asti 75% otteluistaan. Voin ihan omastakin kokemuksesta kertoa, että on paljon helpompaa saada huono joukkue menestymään keskinkertaisesti kuin on saada hyvä joukkue olemaan se kaikkein paras. Niinpä sekä Pyrinnön että Kokoomuksen kohdalla toiminnan vaatimustasoa mittaava rima on erittäin korkealla - ja siksi meillä tulee olla vahva team ego. "It's amazing how much can be accomplished if no one cares, who gets the credit" oli jo Ronald Reaganin motto aikoinaan.

Olen ensimmäistä kautta mukana valtuustoryhmässä ja lisäksi läsnäolo-oikeudella, neljännen varavaltuutetun asemassa. En siis voi olla joka asiassa suuna ja päänä, mutta 348 ääntä velvoittaa toki olemaan myös aivan jotain muuta kuin perässä vedettävä lapanen. Aivan kuten joukkueurheilussa, olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä valtuustoryhmä ja politiikka yleensä voi antaa minulle, vaan se mitä minä voin antaa sille.

Mielenkiintoiset neljä vuotta edessä. Kiitos vielä äänestäjille että teitte sen mahdolliseksi - ja samoin niille seurajohtajille jotka vuodesta toiseen olette olleet kiinnostuneita minusta valmennuspalvelujen tuottajana seuraanne.