Puhe yhdeksäsluokkalaisille 1.6.2016

Hyvät Juhannuskylän koulun yhdeksäsluokkalaiset ja arvoisat henkilökunnan edustajat,

Puhuin teille viimeksi kaksi vuotta ja kaksi päivää sitten, koulun juhlasalissa, seitsemännen luokan kevätjuhlassa. Lainaan seuraavat säkeet suoraan tuosta puheesta:

Koulun nimi on viime vuosina vaihdellut, mutta koulua ei viime kädessä tee nimi, eikä rakennuskaan, vaan ihmiset siellä sisällä.  Henkilökunnalla on toki koulun arkisessa toiminnassa merkittävä osuus. Henkilökunnan jäsenet voivat vaikuttaa suuresti niin kouluympäristöön, opetuksen tasoon kuin koulun ilmapiiriin ja toimintakulttuuriinkin.  Mutta kaikkein keskeisimmässä osassa näiden asioiden luomisessa ovat oppilaat.

Millaista Juhannuskylän kouluun on päivittäin tulla? Onko kouluympäristö viihtyisä? Tunnenko oloni koulussa turvalliseksi? Hyväksytäänkö minut sellaisena kuin olen? Millainen työrauha tunneilla vallitsee, niin opettajalla kuin oppilaillakin? Saanko myös epäonnistua? Saanko onnistua? Näihin asioihin vaikuttavat ennen muuta juuri oppilaat. Sen myötä talon sisään syntyy se, mistä käytämme nimitystä toimintakulttuuri. Sitä ei voi ylhäältä päin luoda, se syntyy koulun sisään koulun arkisesta toiminnasta.

Silloin teillä oli peruskoulutaivaltanne jäljellä 2 vuotta, nyt 2 ja puoli päivää. Mitä ajattelette, miten hyvin nuo edellä mainitut asiat teiltä onnistuivat?

Tämä, nyt peruskoulunsa päättävä ikäluokka on siis ensimmäinen, joka kävi yläkoulunsa alusta loppuun Juhannuskylän koulussa. Kukin jatkaa tästä mihin jatkaa, toivottavasti mahdollisimman moni siihen juuri hänelle oikeaan ja mieleiseen paikkaan. Turvallisen ja ohjatun peruskouluajan jälkeen nuori on nyt enemmän omillaan ja aika usein saa juuri sitä mitä tilaa, mitä kukin ansaitsee.

Uskon kuitenkin vahvasti, että koko loppuelämän ja ihmisen identiteetin kannalta on merkitystä sillä, missä nuori on koulunsa joskus käynyt. Olin viimeksi tässä samassa salissa tasan viikko sitten, Tampereen Klassikot ry:n vuosikokouksessa.

Tuo Tampereen Klassillisen Koulun entisten oppilaiden yhdistys toimii edelleen aktiivisesti. Jäseniä on tällä hetkellä 323. Yhdistys jakaa vuosittain melkoisen potin stipendejä meidän yläkouluumme ja Klassilliseen lukioon, osa teistäkin on sellaisen saanut ja muutama tulee jälleen lauantaina saamaan.

Heitä yhdistää kaksi asiaa: Ylpeys entisestä koulusta ja kiitollisuus niistä opeista ja siitä kasvatuksesta, niistä elämän eväistä jotka he ovat koulustaan saaneet. Opintomenestyksestä riippumatta: Eräs aktiivisimmin kokoontuvista entisten oppilaiden ryhmistä on kaksi kertaa vuodessa, 4.4. ja Taiston päivänä kokoontuva nelosklubi, jonka jäsenet vertailevat keskenään todistuksessa olleiden nelosten sekä jäsenten luokalle jäämisten määrää. Taustatiedoksi mainittakoon, että luokalle jääminen oli ennen hyvin yleistä, Clasussakin 50- ja 60-luvuilla parhaina vuosina yli neljäsosa oppilaista jäi luokalle. Silti muistot entisestä koulusta ovat lämpimiä – ja klubin jäsenet menestyneet elämässään erinomaisen hyvin. 

Juhannuskylän koulu on nuori, vasta kolmen vuoden ikäinen. Aika näyttää miten juuri sinä tulet tätä koulua muistelemaan. Aika näyttää myös sen, millaisia asioita ja mielikuvia tähän kouluun tullaan vuosien myötä liittämään. Siihen sinulla tämän koulun kasvattina tulee olemaan merkittävä osuus.

Itse toivoisin, että kaksi vuotta sitten esittämistäni toiveista olisi toteutunut ainakin osa: Tässä koulussa olisi turvallista, erilaisuus olisi sallittua ja jopa suotavaa ja itse kukin saisi tuntea myös onnistumisia. Kukaan ei voi olla hyvä ihan kaikessa, mutta tärkeää olisi että vuodet Juhannuskylän koulussa olisivat auttaneet sinua löytämään omia vahvuuksiasi ja kiinnostuksen kohteitasi. Niiden avulla tulet kyllä pärjäämään.

Tälle koululle on leimallista se, että oppilaita tulee noin 30 alakoulusta. Perusoppilaita, latinan lukijoita, kuvataidepainotuksessa opiskelevia. Keräämme siis hyvin moninaisen joukon erilaisia persoonallisuuksia ja valtavan määrän monipuolista lahjakkuutta. Se on aivan suunnaton rikkaus ja asia, josta meidän opettajien tulee olla erittäin kiitollisia. Toivon, että myös te oppilaat olette.

Nauttikaa parista viimeisestä koulupäivästä tällä porukalla, niiden jälkeen tämä on ohi. Jos on asioita hampaankolossa, ne kannattaa puhua selväksi ja sopia.

Aina kun puhun ysiluokkalaisille, käytän lopuksi samaa vanhaa vertausta, koska se on yksinkertaisesti paras mitä tiedän: Päättötodistus on oikeasti kuin autokoulun ajokortti (josta mopoautokuskit eivät tietenkään tiedä mitään, mutta autoa laillisesti ajaaksenne tulette sellaisen tarvitsemaan.) Ei se tee teistä valmista kuskia, mutta antaa luvan jatkaa harjoittelua ja kehittymistä yksin. Toisaalta olette kulkuneuvonne kanssa siellä liikenteen virrassa myös nyt todellakin enemmän omillanne ja lieviä kolareita tai ainakin läheltä piti –tilanteita saattaa niitäkin olla luvassa. Toivottavasti ne kuitenkin ovat mahdollisimman lieviä ja niitä on mahdollisimman vähän.

Kiitos teille kuluneista kolmesta vuodesta, koulumme on ollut sellainen, millaiseksi te sen teitte.

Kun lauantaina saatte nuo loppuelämänne ajokortit käteenne, toivon että käytätte niitä vastuullisesti. Mutta toivon myös että niitä käytätte, tyhmää olisi suorittaa pitkä ja kallis autokoulu ja sen jälkeen vain istua kotona sohvalla vaikka maailma olisi auki ja omalla kulkuneuvolla lupa matkustaa mihin vain.

Uskaltakaa, menkää, kokeilkaa, tehkää.

Te pärjäätte kyllä.