Katsaus kuraattorin kyyneliin

Yksi viime vuonna eniten keskustelua eri foorumeilla herättäneistä blogeistani oli tämä Kuraattorin kyyneleet, joka perustui tositarinaan Mwanzasta. Se kertoi erään random-koulun seitsemäsluokkalaisesta random-oppilaasta, jota tämän setä ja hänen vaimonsa eivät päästäneet kouluun, koska tyttö tarvittiin kotona auttamassa kotitöissä - tai oikeammin tekemässä ne kokonaan. Tyttö kuitenkin kävi koulua aina kun pystyi (koska haluaa lääkäriksi tai kauppiaaksi) ja vastaanotti siitä hyvästä kotona aika koulusta palatessaan kulloisenkin rangaistuksen, yleensä lähinnä fyysisen ja melko väkivaltaisen. Aina tyttö ei kuitenkaan kouluun päässyt, ja runsaat poissaolot haittasivat hänen opiskeluaan.

Saimme kollegani, työparini ja ystäväni, random-kuraattorin, kanssa keväällä Mwanzassa kantaa kortemme kekoon tilanteen ratkaisemiseksi ja tytön auttamiseksi. Samalla tytön random-koulu saisi kokemusta tällaisten oppilashuollollisten tilanteiden hoitamisesta ja malleja & ideoita vastaavien tilanteiden hoitamiseen jatkossakin.

Vajaata kuukautta myöhemmin kirjoitin reissublogiimme sen hetkisen päivityksen random-tytön tilanteesta ja nyt lienee aika päivittää viimeisin tilanne täälläkin.

Tapasin asiaa hoitaneen random-kuraattorin viimeksi tänään. Hän on saanut viestejä ja terveisiä tytöltä kesän, syksyn ja talven aikana useampaankin kertaan. Viestejä ovat välittäneet ja lähettäneet myös tytön random-koulun oppilashuollosta vastuussa olevat opettajat, joita tehtävään keväällä parhaan kykymme mukaan koulutimme. He tosiaan vierailivat heti tuolloin keväällä henkilökohtaisesti tytön kodissa ja hoitivat tilanteen tyylikkäästi - missään vaiheessa ei käynyt ilmi että tyttö oli itse avoimesti kertonut tilanteestaan vaan he välittivät huolensa tytön runsaista poissaoloista ja keskustelivat siitä, mitä asian hyväksi voitaisiin tehdä. Tytön setä ja tämän vaimo käänsivät asian kuten keväällä reissublogissani kerroin, eli heidän mukaansa tyttö oli käyttäytynyt kotona huonosti ja rangaistukseksi häntä ei ollut päästetty kouluun. Palaverin jälkeen tytön käytös kotona oli kuitenkin ilmeisesti kääntynyt parempaan, sillä hän pääsi kouluun kuten muutkin ja oli olosuhteisiin nähden iloisena meitä vastassa kun random-kuraattorin kanssa toistaiseksi viimeistä kertaa random-koulussa vierailimme. Halusi jopa ottaa meihin kontaktia niin paljon, että opettajat häätivät hänet opettajien pöydästä kauemmas, muiden oppilaiden joukkoon tanssiesitystä seuraamaan, mikä tuntui meistä vähän surulliselta.

Pari päivää sitten saapuivat aivan viimeisimmät kuulumiset: Tytön unelma elää edelleen. Hän kävi lopulta Primary Schoolin kunnialla loppuun ja läpäisi Secondary Schoolin pääsykokeet. Nyt hän on aloittanut opiskelut uudessa koulussaan. Hän toivoi voivansa käydä uuden kouluasteen isänsä luota, mutta tämä toive ei ole toteutunut. Yksi vaihtoehto olisi mahdollisesti asua koulun asuntolassa, mutta mitä ilmeisimmin tämäkään ei ole toteutunut. Tavoitteena kuitenkin on löytää tytölle asuinpaikka hieman nykyistä lähempänä isänsä residenssiä.

Toivomiaan suomalaisia kavereita tyttö ei oikein ole saanut, koska tietoliikenneyhteyksien kanssa on edelleen vähän niin ja näin, mutta joku lukee tämän tekstin ja haluaa olla tyttöön yhteydessä niin laittakaa viestiä vaikka tekstin kirjoittajalle niin välitämme niitä random-kuraattorin kanssa eteenpäin.

Tytön random-koulu on saanut uusia ystävyyskouluja Tampereelta ja toivovat vilkasta yhteydenpitoa jatkossakin. Koulu jatkaa oppilashuollollista työtään edelleenkin ansiokkaasti ja vaikka erillistä henkilöstöä ei tehtävään ole palkattu, niin kolme erikseen nimettyä opettajaa tekee päivittäin työtä opetustyönsä ohella.

Kun Kuraattorin kyyneleet ensimmäisen kerran ilmestyi, teksti sai myös kyynistä ja tuomitsevaa palautetta: Kuraattorin on turha kyynelehtiä koska Afrikka on jo menetetty maanosa, jossa vastaavan kaltaiset ongelmat tulevat jatkossa enemmänkin lisääntymään kuin vähenemään. No, mitä kuuluu Afrikalle ja erityisesti Tansanialle tällä hetkellä? Helsingin Sanomat tutki asiaa ja laati tällaisen jutun otsikolla "Afrikassa on talousbuumi - Pysyvätkö mielikuvat perässä?" Maailman kymmenestä nopeimmin kasvavasta taloudesta seitsemän sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, joukossa Tansania. En nyt aivan kokonaan toivosta luopuisi kuitenkaan ja mitä ylipäätään tulee siihen päivään kun kyynisyys ja toivottomuus vie voiton kaikesta muusta...no, Gösta Sundqvistia vapaasti siteeraten: Pankaa minut sen jälkeen vaikka pahvilaatikkoon.

Työpaikallani kuulen päivittäin random-kuraattorin ennenkuin näen hänet. Jäljittelemätön nauru kertoo työyhteisön muille jäsenille, että oma kukkahattumme on päässyt työstään hetkeksi tauolle ja voimme vapaasti vaihtaa hänen kanssaan kuulumisia kahvikupin ääressä. Kyyneliä en ole hänen silmissään nähnyt sitten huhtikuun.

Aika paljon parempi niin.