Alkukesän ajatelmia

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille täältä Tampereen Hyhkystä! Aika harvoin on tullut juhannusta missään maamme rajojen ulkopuolella vietettyä, Koripallon EM-kisat 1995 ja häämatka 2011 taitavat muodostaa ainoat poikkeukset. Kun Suomen suvi näyttää parastaan, niin eihän täältä malta poissa olla. Niinpä tämäkin juhannus sujuu Hyhkyn avaran luonnon keskellä.

Alkukesä sen sijaan on mennyt pääsääntöisesti ulkomailla, ensin olin 8 päivää lomareissulla Nizzassa ja Ranskan Riveralla, sitten korishommissa 4 päivää Bonnissa. Antoisia reissuja olivat molemmat, avartaa aina kummasti maailmankuvaa nähdä vähän toisenlaisiakin elinympäristöjä kuin tämä oma. Bonnissa oli lisäksi ilo saada työskennellä kahdentoista hyvin erilaisista taustoista ponnistavan nuoren aikuisen kanssa, Kanadasta Kameruniin. Jos nyt yhteen lauseeseen pitäisi alkukesän reissut tiivistää, niin kai se olisi tämä: Suomi nyt ei vain ole koko maailman napa. Se on aina hyvä muistaa, edelleenkin.

Varsinkin Nizzaa tuli katseltua vähän erilaisin silmin nyt kun on tullut tuohon kunnallispolitiikkaan eksyttyä mukaan. Paljon ajatuksia tulikin, erityisesti keskustan kehittämiseen liittyen. Täälläkin ajankohtaisia aiheita, kuten kävelykatuja, pikaratikkaa ja läpikulkutunneleita tuli tarkasteltua ja ratkaisut toimiviksi havaittuja. Aika kukoistavaa kivijalkakauppaa kaupungissa käytiin, vaikka viereen ei päässyt autolla - tai ehkä juuri siksi. Pikaratikka kuljetti 10 minuutissa kaupungin toiselle laidalle, jossa kerrostalot ehkä olivat ränsistyneempiä kuin keskustassa ja sijainti syrjäisempi, mutta väestö etniseltä rakenteeltaan ja muultakin sosiaaliselta koostumukseltaan ei juurikaan poikennut kaupungin muista osista. Emme olleet saapuneet ghettoon. Keskusta oli muutenkin varattu ihmisille, autot käyttivät paria pääkatua lukuun ottamatta tunneleita, siltoja tai ohikulkuteitä. Maanalaiset parkkihallitkin olivat ahkerassa käytössä. Aukiot olivat torikäytössä päivisin ja muussa käytössä iltaisin. Joukkoliikenteen lipunhinnat vaihtelivat eurosta puoleentoista, vaikka yleinen hintataso muuten oli Suomea korkeampi. Ulkoliikuntapaikat koulujen ja päiväkotien läheisyydessä olivat erittäin ahkerassa käytössä. Kaupungin omistamiin museoihin oli ilmainen sisäänpääsy. Kaupungin lentokentästä on erinäisin toimenpitein saatu luotua maan toiseksi vilkkain. Ja niin edelleen. 

Bonnissa tuli puolestaan jälleen mietittyä mm. sitä, miten monessa maassa urheilu avaa uusia mahdollisuuksia edetä elämässä, tarjoten esimerkiksi sellaisia koulutusmahdollisuuksia, joihin nuorella ei muutoin missään tapauksessa olisi mahdollisuuksia. Koulutus taas avaa myöhemmässä elämässä sellaisia ovia, jotka kenties muuten pysyisivät näillä taustoilla pysyvästi suljettuina. Meillä urheiluun käytetyn ajan mielletään yhä edelleen olevan pois myöhempään elämään panostamisesta, nuo asiat pitää urheilu-uran ajaksi jättää tauolle. En ole ihan varma tarvitseeko näin olla.

Palasin Bonnista maanantaina siten, että ehdin jälleen varavaltuutettuna valtuuston kokoukseen. Marssin sisään vähän ennen kahdeksaa, joten kolmisen tuntia olivat jo ehtineet kokoustaa. Menossa oli silti vasta toinen varsinainen käsittelyä edellyttänyt pykälä esityslistasta. Tulin siihen tulokseen, että päätöksentekoa Tampereella edistää osaltani parhaiten se, etten käytä puheenvuoroja vain siksi että minunkin kuuluu käyttää puheenvuoroja. Haluamani argumentit tulivat keskusteluissa esiin muutenkin, osasta asioita ei edes päätetty mitään ja niissä joista päätettiin, mieleiseni kanta voitti. Esimerkiksi kaupunkiraitiotien suunnittelu saa jälleen edetä, ja hyvä niin. Rakentamisesta päätetään sitten ensi vuonna.

Puhutaan sitten opettajainkokouksista tai valtuustosta tai mistä tahansa päätöksentekoelimestä, en usko siihen että kokoonnutaan,  67 ihmistä vuorollaan esittää mielipiteensä jonka jälkeen vielä muutama heistä aloittaa juupas-eipäs -henkisen väittelyn. Uskon siihen että asiat tuodaan saliin valmisteltuina ja esim. valtuustoryhmittäin riittävän perusteellisesti läpikäytyinä, jotta joka ryhmästä keskusteluun riittää muutama puheenvuoro, jossa keskeiset argumentit asian puolesta tai vastaan tulevat selkeästi esiin. Keskustelu priorisoidaan lisäksi niihin asioihin, joista on tarkoitus päättää jotain. Nyt niinkin tärkeästä asiasta kuin ratikasta päästiin äänestämään vasta puoli kahdentoista aikaan ja esimerkiksi kaupungin ympäristötilinpäätös jätettiin pöydälle jo toisen kerran. Ehkä hieman ristiriitainen signaali kaupungilta, joka haluaa ilmastopolitiikan edelläkävijäksi.

Poliittista debattiakin tarvitaan. Ja toki on ilahduttavaa, jos vaikkapa netin välityksellä valtuuston istuntoja seurataan. Mutta toistaiseksi en ole havainnut suurtakaan korrelaatiota sen välillä kuinka monta valtuustopuheenvuoroa käytetään ja kuinka päätöksentekoa kaupungissa edistetään, joissakin tapauksissa ennemminkin päin vastoin. Tulen varmasti puheenvuoroja taas jatkossa käyttämään, mutta silloin kun on tuotavana keskusteluun lisäarvoa tai ajamani kanta tarvitsee lisää kannatusta. Muuten vaikuttaminen tapahtuu ryhmäkokouksissa ja lautakunnissa.

Sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakunnan kokouksen vuoro oli tiistaina. Keskeisimpänä asiana päätimme jo pari kuukautta sitten hyväksyttyjen säästötoimien  toteuttamisesta käytännössä niin, että kuntalaisten palvelutaso heikkenee mahdollisimman vähän. Lisäksi saimme kuulla selonteon kaupungin hyvinvointisuunnitelman valmistelun etenemisestä (etenee ehdottomasti juurikin mieleiseeni suuntaan) sekä Tampereen kitarakoulusta taiteen perusopetusta tarjoavana oppilaitoksena.

Lautakunnassa työskentely on ollut erittäin miellyttävää, SIVELA:n asiat ovat lasten ja nuorten palvelujen lisäksi lähimpänä omaa ydinosaamisaluettani ja on yksinkertaisesti ilo työskennellä lautakunnassa, jossa apulaispormestari Olli-Poika Parviainen toimii puheenjohtajana ja tilaajapäällikkö Lauri Savisaari esittelijänä. Molempien asiantuntemus, näkemykset ja toimintatavat ovat olleet itselleni kovasti mieleen. Saman pöydän ympärillä istuu muutenkin suuri määrä kokemusta ja asiantuntemusta, on ollut erittäin opettavaista työskennellä yhdessä useammankin erittäin kokeneen kuntapäättäjän kanssa. Odotan suurella innolla työn jatkumista taas kesätauon jälkeen.

Lehdissä on ollut paljon juttua siitä, miten heikossa hapessa Tampereen talous tällä hetkellä on. Jos halutaan, voin kyhäillä tänne sivuilleni lyhyen tiivistelmän siitä, missä tällä hetkellä mennään ja millaisista asioista valtuustossa syksyllä päätetään. Muutenkin, vaikka valtuusto ja lautakunnat lomailevatkin heinäkuun ajan, voit halutessasi aina olla sähköpostitse tai muutenkin yhteyksissä, jos on asioita jotka askarruttavat.

Mahdollisimman aurinkoista kesän jatkoa itse kullekin! Palataan viimeistään lomien jälkeen!

Muuten olen sitä mieltä, että Rantaväylän tunneli on Tampereelle rakennettava. Ja senkin voin tarvittaessa vielä kerran perustella, jos niin halutaan.