Kun Opetushallitus koko Suomen tuhosi

Minulta on usein kysytty mitä eroa on miesten ja naisten valmentamisella, uran varrella kun on vaihtelevalla menestyksellä tullut harjoitettua kumpaakin. Ymmärrän kysymyksen, mutten oikein osaa siihen vastata. Kokemukseni mukaan joukkueet ovat aina erilaisia ja koostuvat omanlaisistaan persoonallisuuksista, pelaajien sukupuolesta riippumatta. Yleisesti sukupuoleen liitetyt stereotypiat eivät useinkaan päde, ennemminkin päinvastoin. Stereotyyppisesti naisten käyttäytymiseen, varsinkin tiettyyn aikaan kuukaudesta, liitettyjä toimintamalleja esiintyy miespelaajilla vähintään yhtä usein. Adjektiivilla ”ämmämäinen” yleisesti kuvattua käyttäytymistä samoin. Vastaavasti voin heittämällä luetella useamman joukkueellisen naispelaajia, joihin voi hyvin liittää ilmaisuun ”hyvä jätkä” yleisesti liitettävät luonteenpiirteet.

Summa summarum: Pelaajat ovat yksilöitä. Sukupuoleen liittyvät stereotypiat ja niitä kuvaavat ilmaisut johtavat yleensä harhateille. Joukkueet koostuvat erilaisista yksilöistä, eivät ”äijistä” ja ”ämmistä.” Näiden erilaisten yksilöiden kanssa on joskus pärjätty paremmin ja joskus huonommin – niin mies- kuin naisjoukkueidenkin parissa.

Tänään somekuplaani on hallinnut uutinen, jonka mukaan myös Opetushallitus on havainnut saman asian ja linjannut, että koulussakin oppilaat tulisi jatkossa kohdata yksilöinä eikä sellainen sosiaalinen konstruktio kuin sukupuoli enää linjaisi heidän opetustaan ja kasvatustaan jo ennalta.

Perinteikkäällä ”klikkaa tästä ja kilahda”-otsikoinnilla useammallakin foorumilla höystetty uutisointi on saanut ainakin omassa kuplassani aikaan vielä huomattavasti voimakkaampia reaktioita kuin työmies Putkosen räjähtävät lepakot. Kommenttien perusteella meitä odottaa viimeistään nyt vähintään Sodoman ja Gomorran kohtalo, kunniakas koululaitoksemme ja mahdollisesti jopa koko yhteiskuntamme on mennyttä.

Koululaitos on tietysti lähtökohtaisesti aika konservatiivinen instituutio. Oppilaiden jaottelu ”tyttöihin” ja ”poikiin” on syvällä, aina uuden kouluvuoden alkaessa opettajainhuoneen seinälle ilmestyy lista, johon merkitään luokan oppilaiden sukupuolijakauma. En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi. Muistan myös omalta työhistorialtani ajan, jolloin seitsemännellä luokalla uutena käytäntönä alettiin opettaa sekä teknistä että tekstiilityötä sekä pojille että tytöille. Kari Suomalainen piirsi jopa Helsingin Sanomiin pilapiirroksen aiheesta ”tytöt opiskelemassa teknistä työtä.”  

Jos yhtään vilkaistaan luokkahuoneen ulkopuolelle, sukupuolinormatiivisuus ei ole enää nuorempien ikäluokkien juttu. Asian kiteyttivät viime syksynä mainiosti mm. Suomen Teatteriopiston nuoret opiskelijat näytelmässään Puoli Valtakuntaa. Esitykseen liittyvä musiikkivideo löytyy täältä. Tätä kehitystä olisi mielestäni tarpeen ennemminkin rohkaista kuin jarruttaa. Jos tämän päivän nuori löytää asian, josta on kiinnostunut ja jossa on mahdollisesti jopa lahjakas, kaikki mahdolliset raja-aidat määritellyn sukupuolen ja kyseisen asian väliltä tulisi kaataa. Tätä kehitystä tulisi tukea myös kaatamalla luokkahuoneiden väliseiniä ja oppiaineiden rajoja vielä huomattavasti uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomia käytäntöjä enemmän.

Olen nähnyt tyttöjen vievän jalkapallossa saman liikuntaryhmän poikia 100-0. Olen nähnyt valinnaisessa kotitaloudessa taitavia ja harrastuneita poikia, jotka vieläpä viihtyvät kyseisen oppiaineen tunnilla. Olen nähnyt tyttöoppilaan sorvaavan teknisessä työssä opettajan silmän välttäessä puusta peniksen aivan kuten monet pojatkin tekevät. Ja ne tytötkin soittavat kitaraa ja monet jopa tykkäävät siitä.

Ei koulussa jaeta ensimmäiseksi oppilaita sinisilmäisiin ja ruskeasilmäisiinkään ja sitten kasvateta ja opeteta heitä sen mukaan, millaisia mielikuvia silmien väriin tai vaikkapa oikea- ja vasenkätisyyteen yleisesti liitetään. Toivottavasti vastaavia kriteereitä eivät ole myöskään esimerkiksi ihonväri, etninen tausta tai vanhempien sosioekonominen asemakaan. Se ei tarkoita etteikö eri sukupuolia olisi edelleen olemassa - sukupuolta ei vain tarvitse liittää asioihin, joihin se ei millään tavalla liity.

Useasti näillä sivuillanikin mainitsemassani, luojan kiitos jo päättyneessä, opetussuunnitelmaprosessissa Opetushallituksesta oli lähinnä haittaa. Kun paikallisista ryhmistä lähetettiin OPH:n viskaaleille hyviä, aiheellisia ja usein työn jatkon kannalta välttämättömiä kysymyksiä, vastauksia harvoin saatiin – tai sitten saatiin joukko keskenään hyvinkin ristiriitaisia vastauksia. Kaikki materiaali toimitettiin työn määräaikojen kannalta aivan liian myöhään, tai sitten toimitettiin sellaista materiaalia joka paikallisesti oli jo ehditty laatia valmiiksi. Nyt kun Opetushallituksesta oikeasti tulee joku hyvä ja koulua kehittävä juttu, toivon ettei sitä ammuttaisi heti alas.

Paljon shokeeraavampaa kuin se, että vuonna 2016 halutaan luopua keinotekoisesta sukupuolinormatiivisuudesta, on se, että sukupuolinormien edelleen vuonna 2016 kuvitellaan olevan koko koululaitoksemme perusta.