Päivänavaus 19.9.2014

Siisteysaiheinen päivänavaukseni 19.9.2014

Hyvää huomenta Juhannuskylän yläkoulu

Tätä lukuvuotta on takana jo viisi viikkoa ja ilma ulkona on syksyinen. Kesästä tuntuu olevan jo varsin kauan.

Olennainen osa kesää ovat vuosittain erilaiset kesätapahtumat, joita Tampereellakin järjestetään paljon. Tapahtumat tuovat ihmisille iloa, mutta niillä on myös varjopuolensa: Kaupunki on erilaisten tapahtumien jälkeen usein varsin sotkuisessa kunnossa.

Kaupungin siivottomasta kunnosta syytetään usein joko tapahtumaa, joka on roskannut tai kaupunkia, joka ei ole siivonnut jälkiä riittävän nopeasti. En ole ikinä ymmärtänyt kumpaakaan. En muista että olisin nähnyt tapahtuman heittävän yhtään roskaa maahan ikinä missään, sen ovat aina tehneet ihmiset. Usein vieläpä tapahtuman liepeillä pyörivä väki, joka ei edes osallistu itse tapahtumaan. Jos vaikkapa Blockfestin jäljiltä Keskustori on roskainen, onko se Blockfestin tai kaupungin vika? Ei, se on Keskustoria roskanneiden ihmisten vika. Ei Annikinkadun runofestivaaliakaan syytetä, jos Tammelantorilla on roskia. Tapahtuvat kantavat toki vastuunsa sekä siisteydestä että kestävästä kehityksestä laajemminkin, mutta yksilöiden vastuuta se ei poista.

Olen ollut myös kesätapahtumissa, joissa ympäristö pysyy siistinä. Tällainen on esimerkiksi vuosittainen Pispala Folk-tapahtuma. Kyse on siis vain ihmisten asenteesta. Niin tapahtumien aikana kuin niiden ulkopuolellakin.

Sama pätee kouluyhteisöön. Tämäkin koulu käyttää vuosittain lähes kuusinumeroisen summan rahaa siivoamiseen. Siivouksen laatu ja määrä on toki tärkeä asia, mutta vielä tärkeämpää on se, missä kunnossa koulu on kun siivoojat saapuvat tätä siivoamaan. Kouluympäristön roskaaminen koska ”kyllä siivoojat kuitenkin siivoavat” on yhtä fiksua kuin ajatella että ”mitä sitten jos en huolehdi itsestäni ja sairastun, kyllä lääkäri hoitaa” tai ”mitä sitten jos syttyy tulipalo, kyllä palokunta sammuttaa.”

Siisteys on olennainen osa toisten ihmisten huomioimista ja heidän kunnioittamistaan. Siisti kouluympäristö on myös olennaisesti viihtyisämpi meille kaikille. Siisteys ehkäisee lisäksi tapaturmia ja sairastumisia.

Aikoinaan Helsingissä syntyneen ja sieltä koko maailmaan levinneen Roska päivässä-liikkeen kotisivuilla sanotaan näin:

Suomessa ja melkein kaikkialla maailmassa roskaaminen on yleinen tapa. Ajatteleva ihminen esittää kuitenkin mielessään kysymyksen, josta kaikki kehitys saa alkunsa:

Onko tämän pakko olla näin?

Onko järkeä kuluttaa paljon verorahojamme terveiden ihmisten maahan heittämien roskien siivoamiseen? Samalla säästetään lasten-, sairaiden ja vanhusten hoidossa.

Siisti ympäristö ennaltaehkäisee roskaamista. Siisti ympäristö myös lisää ihmisten turvallisuudentunnetta. Roskainen ympäristä taas lisää turvattomuutta, välinpitämättömyyttä ja muita ongelmia. Roskaliike on saanut monen roskaajan kyseenalaistamaan ja muuttamaan tapojaan.

Mitä hyödyllisempää roskien siivoamiseen käytetyllä rahalla saisi ?

Helsingin Sanomien NYT-liitteessä oli muutama vuosi sitten juttu Roskaisten puistojen maa. Tietolaatikkona oli: "Mitä roskarahoilla saisi? Helsinki käyttää puistojen puhtaanapitoon 1,5 miljoonaa euroa vuodessa. Samalla rahalla voitaisiin työllistää 40 kotihoitajaa huolehtimaan kaupungin pitkäaikaissairaista ja vanhuksista. Raha riittäisi myös psykiatrisen vuodeosaston toiminnan rahoittamiseen vuoden ajaksi."

Luvut ovat muuttuneet, mutta pointti on edelleen sama.

Meidänkin koulussamme kahdeksasluokkalaisille järjestetään joka vuosi niin kutsuttu siivous-TET. Se on vain tunnin mittainen, mutta sinä aikana oppilaat kiertävät koulua ja suorittavat heille osoitetut siivoustehtävät, joko omin päin, siistijöiden apuna tai yhdessä vahtimestarin kanssa. Siivous-TET pyöritetään vuoden aikana kaikilla luokilla vuorollaan. Luokanvalvojat jakavat luokkiensa vuorot oppilaiden kesken. Ensi viikolla TET alkaa 8A ja 8B -luokilla.

Oppilaat suorittavat annetut tehtävät klo 13.15 alkavan oppitunnin aikana ja palaavat tunnille listan mukaisten askareiden tultua suoritetuksi. TET:in tavoitteena on muistuttaa yhteisestä kouluympäristöstä huolehtimisen tärkeydestä sekä kasvattaa toimimaan sen puolesta niin asenteen kuin tekojenkin tasolla.

Yksi ihminen tekee hyvin vähän, mutta yhdessä saamme aikaan meille kaikille viihtyisämmän ja turvallisemman ympäristön.

Mahdollisimman siistiä koulupäivää kaikille!