Mainemittari ja minä

Aamulehti lähestyy kevään kuntavaaleja uudella, mielenkiintoisella tavalla. Lehti ei avaa perinteistä vaalikonetta lainkaan, vaan käyttää ns. mainemittaria eli ennustaa ehdokkaiden menestystä heidän sosiaalisessa mediassa herättämällään huomiolla.

Sinänsä mukavaa vaihtelua, vaalikoneita on melko paljon ja ne työllistävät ehdokkaita aika lailla - itsekin olen kuluttanut tällä viikolla helposti toistakymmentä tuntia vastaamalla Sanoman, YLE:n ja Tamperelaisen vaalikoneisiin.

Mainemittarin data kerätään kuitenkin ehdokkaiden Facebook-poliitikkosivujen avulla, eli ehdokkaat jolla ei sellaista ole, jäävät vertailun ulkopuolelle. Näin ollen tuollainen sivu varmaan kannattaisi perustaa, Aamulehti julkaisee isoja juttuja mainemittarin tilanteesta päivittäin ja ilmaista palstatilaa voisi olla tarjolla.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että en silti perusta omaa FB-ehdokassivua. Ihan jo siksi, että minulla on jo kotisivut www.iperantanen.fi, suositut FB-sivut ihan omana itsenäni ja avasimme juuri FB-sivun myös laajaa huomiota saaneelle Uusi Kokoomus -kimppakampanjatiimillemme. En halua pompotella ihmisiä sivulta toiselle tai tukkia ystävieni feediä päivityksillä ensin omasta ja sitten ehdokasprofiilista.

Olen myös julkisesti aiemminkin ottanut kantaa ns. älämölökulttuuriin, jossa keskustelun arvo on suoraan verrannollinen sen määrään ja tärkeimmät mielipiteet ovat ne, jotka esitetään useimmin ja kovalla äänellä. (Lisää mm. täällä.) Olen nähnyt sitä ihan tarpeeksi paitsi politiikassa, myös urheilussa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa ylipäätään. Koska olen ehdolla omana itsenäni, koen että toimisin omia periaatteitani vastaan lähtemällä huomiohuoraamaan juuri sillä tavalla, jota en todellakaan arvosta. Enkä halua lähteä keräämään näkyvyyttä sen paremmin raflaavilla päivityksillä kuin rahallakaan.

Minua ei siis Aamulehden mainemittarissa tulla näkemään ja jos se kostautuu huonona vaalimenestyksenä, niin sitten kostautuu. Olen vaaleissa ehdokkaana tarjolla edustamaan sinua ja sellaisia arvoja kuin edustan, mielelläni niin tekisin ja valtuutettuna toimisin, mutta jos se tähän kariutuu, elän ennemmin sen kanssa kuin tekemällä jotain muuta kuin olen aiemmin sanonut ja mihin oikeasti uskon.

Mainemittari on ihan mukava piristys vaalikevääseen ja toivotan menestystä ehdokkaille, jotka siihen satsaavat. Luultavasti vaalitaktiikkanne on parempi kuin minun, eikä tässä(kään) asiassa ole erotettavissa yksiselitteisesti oikeaa ja väärää tapaa. Puolueen kannalta myös varmasti tärkeää. En tietenkään halua asialla sen enempää jeesustellakaan.

Mutta mainemittaria perustellaan mm. sillä, että samankaltaisella tekniikalla onnistuttiin ennustamaan Donald Trumpin nousu Yhdysvaltain presidentiksi ja esimerkiksi Perussuomalaisten vaalijytkyt Suomessa.

Ovatko kumpikaan olleet lopulta kovin hyviä asioita?