Tappiosta toiseen

Eipä ole tullut muutamaan viikkoon kotisivulle kirjoiteltua, pahoittelut siitä. Saapuneet palautteet olen sentään käynyt lukemassa ja suuri kiitos niistä - kaikki olen noteerannut ja niitä suuresti arvostan. Muuten aika on mennyt arkisissa askareissa, aikalailla 24/7.

Vähän synkkä on syksy ollut. Joukkueeni on aloittanut kauden kolmella tappiolla - niukkoja tappioita ja sarjan ennakkosuosikkeja vastaan, mutta tappioilla kuitenkin. Vastoinkäymisten määrä on tämän joukkueen kohdalla ollut kaiken kaikkiaan kesästä asti ainakin omalla urallani ennenkokemattoman suuri ja sama suuntaus on jatkunut kauden alettuakin. Joukkue tekee hyvää työtä ja ilmapiiri on pysynyt mukavan positiivisena, mutta kuten kesästä asti on ollut ennakoitavissa, johtavien pelaajien puute on huutava. Jos olisimme jääkiekkojoukkue, meillä olisi tällä hetkellä loistava kolmos- ja neloskenttä, mutta ne laitettaisiin pelaamaan ykkösylivoimaa ja tuomittaisiin jos eivät tee maaleja. Niinpä työ valuu tuloksilla mitattuna hukkaan ja pelaajat näyttävät huonommilta kuin itse asiassa ovat. Lisäksi parilla kriittisellä pelipaikalla on rosterissa ammottava aukko ja niin korin alla kuin ennen muuta peliä rakentamassakin joudutaan peluuttamaan pelaajia, joiden luontainen pelipaikka ei ole siellä. Olemme hävinneet joukkueille, joista löytyy 1-2 pelillistä liideriä, joiden tuella muidenkin on helpompi onnistua. Meilläkin on hyvä joukkue ja paljon pelaajia, joilla olisi paljon potentiaalia onnistua, JOS heitä voitaisiin peluuttaa oikeassa / oikean kokoisessa roolissa. Väärin pelaajia kohtaan, mutta ainakin toistaiseksi tilanne on ratkaisematta. Parhaansa pelaajat tekevät, kuten valmennuskin. Paljon on 29 valmennusvuoden aikana tullut nähtyä joukkueita ja pelaajia ja tästäkin joukkueesta löytyy hienoja urheilijoita, jotka kestävät vertailun ihan mihin tahansa. Eikä ero ole suuri sarjan kumpaankaan päähän  - emme ole kaukana myöskään sarjan kärjen tasosta. Vahva usko on siihen että ainakin divaripaikka säilyy Pyrinnöllä ensi kaudellekin, mutta tavoitteet ovat toki edelleen huomattavasti korkeammalla. Kuten edellisellä kerralla kirjoitin, Pirkanmaalla olisi tilausta naiskoripallon edustusjoukkueelle, mutta taustoille kaivataan kipeästi tekijöitä. Mielellään aika pian.

Mutta valmentajahan tuloksista viime kädessä vastuun kantaa ja fakta on se, että joukkueeni on sarjassa 0-3. Paljon olen omaakin tekemistäni miettinyt: miten voisin paremmin auttaa pelaajiani onnistumaan? Olen myös kyseenalaistanut ja pohtinut menikö parasta ennen-päivämäärä osaltani jo. Missä vaiheessa aika ajoi ohi? Toisaalta valmennus on aaltoliikettä, välillä nostellaan pokaaleja ja välillä poistutaan tappio niskassa häntä koipien välissä takavasemmalle. Olen käynyt tämän keskustelun itseni kanssa ennenkin ja aina näistä aallonpohjista on noustu. Sitäpaitsi minulla on erinomaiset apuvalmentajat, jotka viimeistään pistävät old school-valmentajankin seuraamaan aikaansa, jotta pysyy kehityksessä mukana. Kuten keväällä kirjoitin, Pirkanmaalla usein valmentajan arvostus nousee erittäin paljon silloin, kun tämä EI valmenna lähiseudulla tai valmenna lainkaan, mutta siitä pidän huolen että valmennus kestää tässä proggiksessa vertailun jatkossakin. Ja kyllä niitä onnistumisia vielä tulee, tuloksillakin mitattuna.

Toki pitäisi olla iloinen myös siitä, että Tampereen kaupungin uusi talousarvioesitys julkaistiin tänään ja sen mukaan kaupungin talous tasapainottuisi jopa etuajassa, jo ensi vuonna. Vielä reilu kuukausi sitten ennakoitu alijäämä oli 60 miljoonan euron luokkaa, eli radikaaleja toimenpiteitä on tehty. Valitettavasti se tarkoittaa kuitenkin kaikkien mahdollisten kivien kääntämistä, eli myös itselleni erittäin epämiellyttäviä keinoja: veronkorotusta ja leikkauksia perusopetuksen budjettiin eli todennäköisesti käytännössä myös tuntikehykseen. Nyt esitelty budjetti on kuitenkin mitä ilmeisimmin monessa mielessä kaupungin kannalta se vähiten huono ja jos valtuustossa olen asiasta äänestämässä, voin sitä tukea. Mutta riemusta kattoon ei sovusta huolimatta voi hyppiä. Veronkorotusta pidän lähtökohtaisesti huonona keinona ja tuntikehyksen leikkauksia täysin vääränä ja kaupungin strategian vastaisena toimintana (piti nimenomaan satsata ennaltaehkäiseviin toimiin, jollainen on esimerkiksi riittävän pieni ryhmäkoko), mutta politiikka on kompromissien taidetta ja aina ei saa mitä haluaa. Pitää löytää ratkaisu, joka saa taakseen riittävästi kannatusta. Ja on ratkaisussa paljon hyvääkin, kuten veropohjan laajentaminen ja erityisesti se, että myös rakenteellisia säästöjä on nyt toden teolla ryhdytty etsimään ja jonkin verran myös löydetty. Tämän työn on jatkuttava heti, vaikka ensi vuoden budjetti nyt on todennäköisesti kasaan saatukin. Kaupungille on mahdollista laatia huomattavasti tätä laajempi tuottavuusohjelma, jonka avulla uudet veronkorotukset tulevaisuudessa vältetään. Toimintaa voidaan tehostaa palvelujen laadun ainakaan kärsimättä. Pitää itsekin yrittää tämän tavoitteen osalta kantaa vielä aktiivisemmin korsiaan kekoon.

(Niin, veronkorotus tarjoaa myös oivan mahdollisuuden jälkiänkyröintiin tunneliasiassa, mutta ihan tiedoksi tekstieni lukijoille, joista uskoakseni valtaosa asian tajuaa kyllä muutenkin: Näillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä keskenään. Piste.)

Eli jos sivuille ei muutamaan viikkoon jatkossakaan ilmesty uusia päivityksiä, se johtuu vain siitä että aika ja energia menevät arjesta selviytymiseen. Siinä auttaisi, että jollain rintamalla joskus tulisi eteen taas vähän positiivisiakin asioita ja niitä meidän jokaisen tarvitsemia onnistumisia. Lisäksi olen vuosien varrella saanut aina silloin tällöin mukavasti uutta virtaa uusista haasteista: Uusia kirjaprojekteja ei ole tullut eteen, mikä varsinkin nyt Helsingin kirjamessujen aikaan tuntui vähän haikealta, mutta koulutushommia ja/tai (yritys)luentojen pitämistä on syksyn mittaan tullut tehtyä jonkin verran. Siitä hommasta olen kovin innostunut ja saatan näilläkin sivuilla niitä tulevaisuudessa mainostaa. Voisi hyvinkin olla tilaisuuksia joihin voisin tuoda omaa näkökulmaani käsiteltäviin asioihin - erityisesti terveisiä koulu- ja urheilumaailmasta. Joissa muuten on yllättävän paljon samaa, kuten muutama viikko takaperin Varalassa todistelin. Ja politiikasta joukkuepelinä pitäisi mahdollisesti myös jutustella reilun kuukauden päästä ja niin edelleen. Parhaani tulen tekemään niissäkin hommissa.

Synkästä tekstistä huolimatta mahdollisimman valoisaa syksyn jatkoa ja talven odotusta kaikille. Ei meillä oikeasti niin huonosti mene, kuin välillä yleistä ilmapiiriä, kansalaiskeskustelua ja mediaakin seuraamalla tuntuu. Koitetaan yhdessä etsiä niitä valoisiakin asioita. Eikö niin?