Valmentajalupaus

Kun puolitoista vuotta sitten palasin, neljännen kerran, Tampereen Pyrinnön naisten koripallon edustusjoukkueen päävalmentajaksi, yhteisenä tavoitteenamme oli luoda Pyrinnölle kestävä, uskottava ja kilpailukykyinen ohjelma naisten Korisliigaan. Nousu liigaan tapahtuikin vuodessa ja seuraavana askeleena olisi nyt edessä paikan vakiinnuttaminen, asia jossa ei yli kymmeneen vuoteen ole kunnolla onnistunut mikään muu organisaatio kuin Lappeenrannan Catz. Haaste on suuri, ja vaikka ohjelma on kohdannut olemassaolonsa aikana erittäin suuren määrän vastoinkäymisiä ja ongelmia, en halunnut hypätä leikistä kesken vaan lähdin mukaan myös tulevalle kaudelle. Ennenkään haasteita pelännyt.

Valmentamisessa ei kuitenkaan useinkaan ole vaikeaa itse valmentaminen, vaan kaikki muu, taustalla tehtävä työ. Salissa tehtävän työn ja sen suunnittelun & valmistelun lisäksi tehtäväkuva voi olla yllättävänkin moninainen, varsinkin nuoressa, vielä muotoaan hakevassa organisaatiossa. Välillä tulee asioita, joiden edessä on vain pakko nostaa kädet pystyyn: Tätä asiaa en pysty hoitamaan.

Siksi ajattelin listata muutamia asioita tähän kirjalliseen muotoon, jotta kommunikointi pelaajien, pelaajien vanhempien, pelaajien ystävien ja lähisukulaisten ja mahdollisten muiden sidosryhmien kanssa helpottuisi ja mahdollisten / ei mahdollisten asioiden raja hieman selkiytyisi. Samalla aikaa vapautuisi vielä enemmän sen kaikkein olennaisimman ydintehtävän, valmentamisen, hoitamiseen mahdollisimman hyvin.

Olen valmentaja. Lupaan valmentaa sinua parhaan osaamiseni ja kykyjeni mukaisesti. Olen hankkinut tätä tehtävää varten niin paljon koulutusta ja kokemusta kuin olen kyennyt. 30 vuoden aikana olen saanut valmentaa suurta määrää hienoja pelaajia, joilta olen oppinut paljon. Olen saanut työskennellä kymmenien upeiden valmentajien kanssa, joilta olen myös ammentanut paljon. Peli muuttuu ja valmennuksen luonne muuttuu koko ajan, olen parhaan kykyni mukaan pyrkinyt pysyttelemään mukana tässä kehityksessä. Teen kaikkeni sen eteen että sinä kehittyisit kauden aikana mahdollisimman paljon ja että joukkueemme hitsautuisi yhteen mahdollisimman tiiviisti. Toivon, että menestymme kaudella niin hyvin kuin kykymme ja resurssimme suinkin mahdollistavat, mutta näen sen seurausilmiönä päivittäisestä tekemisestämme. Tulos seuraa tekemistä.

En ole jokaisella kaudella, jokaisen joukkueen, ja jokaisen pelaajan kanssa tässä onnistunut. Olen kuitenkin onnistunut huomattavasti useammin kuin en. Ne joukkueet joiden kanssa olemme kauden jälkeen voineet todeta, että emme menestyneet niin hyvin kuin olisimme voineet (kuten Honka 2001-02), joiden kanssa emme onnistuneet rakentamaan sellaista ilmapiiriä kuin olisimme halunneet (kuten Nokia 2007-08) tai pelaajat, joiden potentiaalin olen missannut ja joille en ole antanut hänen edellytystensä mukaisia mahdollisuuksia (kuten Linda-Lotta Lehtoranta, 91-mj.), olen pyrkinyt myöntämään ja näistä virheistä oppimaan. Välittämisestä homma ei ole näissäkään ollut koskaan kiinni, sitten kun en enää tee täydellä sydämellä asioita 24/7, lopetan.

Pyrin jatkuvasti kehittämään omaa työtäni sekä substanssiosaamisen suhteen (jossa suhteessa erityisesti harmittaa etten ole kahteen vuoteen saanut olla mukana kv-koripallon korkeakoulussa, maajoukkuetoiminnassa) että muiden tehtävän vaatimien ominaisuuksien suhteen. (Erityisesti tuomarien kanssa pitäisi tulla toimeen paremmin. Ensi kaudella uusi yritys.)

Tämän lupaan.

Sen sijaan minun on pakko myöntää, että minulla ei ole sinulle rahaa. Jos rahaa joskus on, käytän sen itseeni, perheeseeni, tai vaikkapa valitsemiini hyväntekeväisyyskohteisiin. Annan sinulle aikaani ja energiaani maksimaalisella tavalla, mutta rahaa en voi luvata. Ymmärrän, että urheilu ja harjoittelu vaativat riittävän taloudellisen pohjan, mutta mikä on riittävä? Ja millä viime kädessä on merkitystä? Urheilu-urasta (pätee myös valmennukseen) ei kuitenkaan useinkaan ihan kauheasti jää sukanvarteen - mutta kokemukset jäävät. Mitä saavutimme ja koimme joukkueena? Miten lähelle omaa potentiaaliani urheilijana urallani pääsin? Näissä asioissa lupaan sinua auttaa, mutta muissa asioissa valitettavasti joudun nostamaan kädet pystyyn eikä meidän ole järkeä niistä keskustella. Olen pahoillani.

Toteutan näissä asioissa myös seuran valitsemaa linjaa ja seuran arvoja. Tämä on seuran edustusjoukkue, eli edustamme seuraa ja siihen kuuluvat olennaisesti arvot, seuran näköinen toiminta. Seuran edustajan puheille voin sinut kyllä mahdollisesti ohjata, ja mielelläni sen teenkin. Olisi mukavaa jos löydätte yhteisen sävelen näissä asioissa.

En myöskään voi luvata sinulle etukäteen sekuntiakaan peliaikaa. Se ei olisi oikein sen paremmin sinua kuin joukkuetovereitasikaan kohtaan. Peliaika ansaitaan näytöillä harjoituksissa, otteluissa ja siinä, miten vietetään urheilijan elämää. Voin luvata, että peluutan kussakin tilanteessa mielestäni viittä parasta pelaajaa vain ja ainoastaan urheilullisin, oikeudenmukaisina pitämini kriteerein. Voin luvata, että pyrin peluutuksella samalla palvelemaan jokaisen pelaajan optimaalista kehitystä siten kuin vain mahdollista on. En halua että kenenkään kehitys pysähtyy joukkueeni vaihtopenkillä ja jos tällainen tilanne on vaarassa toteutua, etsin yhdessä pelaajan kanssa siihen ratkaisun. Mutta peliaikaa ei saa itkemällä, puhumalla, lähettämällä viestejä, kirjoittamalla nettiin jne. Yhtäkään tapausta, joissa näillä tavoin on saatu korjattua yhtäkään epäkohtaa, ei urallani ole tullut vastaan. Pelaajat, joiden peliajasta on eniten vaahdottu, eivät ole lyöneet itseään läpi kenenkään muunkaan valmentajan valmennuksessa koskaan.

Voin myös luvata, että peluutus ei ole välttämättä sama läpi kauden. Nyt peliaikaa ansaitsevat pelaajat eivät ehkä ole samoja enää maaliskuussa, joku on kehittynyt enemmän kuin joku toinen. Silloin peluutus muuttuu ja silloin avainasemassa on se, miten asiaan reagoit. Kiukuttelu, mökötys ja itsensä nostaminen joukkueen yläpuolelle ei tuo sinulle peliaikaa, harjoittelu, kehittyminen ja työ joukkueen eteen tuo sitä.

Lupaan peluuttaa jokaista pelaajaa niin paljon kuin suinkin mahdollista on ja pelaaja ansaitsee. Tiedän myös, että jokaisen ottelun jälkeen harmittaa jos joku pelaaja ei ole pelannut niin paljon kuin olisin toivonut voivani häntä peluuttaa. Mutta se ei johdu henkilökohtaisista antipatioista tai mieltymyksistä - vaan siitä että tämä on kilpaurheilua. Ja peluutuksesta ei ole ikinä hyötyä keskustella kenenkään kolmannen osapuolen välityksellä.

Emme tule voittamaan jokaista ottelua. Tulemme kohtaamaan epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä. Tulen tekemään mokia myös itse. Uskon kuitenkin vahvasti sanontaan "sillä ei ole väliä mitä tapahtuu, vaan sillä mitä siitä seuraa." Lupaan siis yrittää nähdä parhaani mukaan onnistumisten ja epäonnistumisten taakse, eli ajallisesti aina eteenpäin. Mennä seuraavaan tilanteeseen, vaikka se joskus vaikeaa onkin.

Lupaan myös arvostaa työtäni ja valmentamaani joukkuetta. Aika paljon on tämänkin vuoden mittaan saanut lukea siitä, miten se, että miehet valmentavat naisia, on joko törkeä seksuaali- tai tasa-arvorikos. 30 vuoden valmentajaurani, josta suurimman osan olen valmentanut naisia, ajan, olen saanut kuulla myös paljon erilaisia biljardi vs. korona-, lehmien ravikilpailu- ym. vitsejä. Olen aina pyrkinyt ne ignoraamaan. Naiskoripallo on hieno laji, jossa tekemisen laatu korostuu vähintään yhtä paljon kuin miestenkin koripallossa. Ja vaikka nykyisin olisi kuinka muotia etsiä urheilusta vaikka millaisia epäkohtia, tämä on hyvä harrastus, jota voin suositella niin nuorille kuin nuorille aikuisillekin. Ja enemmänkin kuin vain harrastuksena.

Jos tällaiset asiat ja arvot urheilussa kiinnostavat, joukkueeni voi olla sinulle hyvä vaihtoehto. Ota siinä tapauksessa yhteyttä, katsotaan saataisiinko asiat järjestymään ja sinulle rengas-P rintaan. Sinut edustamaan Pyrintöä kanssani. Kaikille emme ole paras vaihtoehto, mutta toivottavasti nyt ja jatkossa riittävän monelle sitä olemme.

Hyvää työtä tehdään toki varmasti muuallakin, mutta pyrin olemaan kiinnittämättä kauheasti huomiota siihen ja tehdä vain oman organisaationi kanssa parhaani & ehkä vähän enemmän. Kuten eräs kaikkien aikojen parhaista valmentamistani pelaajista, Minna Myllylä, aikoinaan Hongassa sanoi: "Mitä sitten mitä muilla on? Meillä on meidän joukkue."

Näihin asioihin uskomalla ja näin toimimalla myös tulos on yleensä ollut hyvä. Ennemmin tai myöhemmin.