Tahdon 2014

Olen huolissani siitä mihin tämä maailma on menossa. Luin Aamulehdestä että lapsille on perustettu koodauskoulu. Koulussa on jopa neljävuotiaita lapsia. Jutusta kävi ilmi, että lapsien vanhemmat ovat lähes poikkeuksetta it-alalla. He ovat siis nörttejä ja heidän lapsistaankin on kasvamassa nörttejä!

Tämä voi aiheuttaa heille myöhemmin merkittäviä sosiaalisia ongelmia. Heitä voidaan kiusata koulussa. Lapset on luotu juoksentelemaan nurmikoilla ja kiipeilemään puissa, ei istumaan tietokoneen ääressä koodaamassa. Minunkaan lapsuudessani ei koodattu. Koodaaminen antaa lapsille väärän kuvan elämästä. Ihmisen ja tietokoneen välinen kanssakäyminen on luonnotonta. Ihminen ja tietokone eivät voi lisääntyä. Ajatelkaa niitä ihmisiä, jotka joutuvat nörttien kanssa samaan aikaan vaikkapa uimahallin suihkutiloihin!

Pitäisikö it-alalla työskenteleviltä siis kieltää perheen perustaminen ja lasten hankkiminen? Ei tietenkään pitäisi. Yllä olevat kappaleet ovat puhdasta ironiaa. Avioitumista ja lasten hankkimista ei kielletä myöskään likinäköisiltä, vaikka heidän lapsillaan todennäköisesti tulisikin olemaan silmälasit ja heitä voidaan siitä hyvästä kiusata. Ei ylipainoisilta, vaikka heidän lapsistaan kasvaisi perheen epäterveellisten ruokailutottumusten myötä ylipainoisia. Ei myöskään ahdasmielisiltä, suvaitsemattomilta junteilta, vaikka heidän lapsillaan onkin kohonnut riski kasvaa ahdasmielisiksi, suvaitsemattomiksi junteiksi.

Millä muilla argumenteilla samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta on vastustettu? "Lapsi tarvitsee isän ja äidin." Vai niin. Ilmeisesti siis myös yksinhuoltajuus pitää kieltää, siinäkin tapauksessa että tämä ei ole ollut jommankumman vanhemman oma valinta vaan tapahtunut olosuhteiden pakosta. Vastakkaista sukupuolta olevaa puolisoa hankkimaan sieltä, kaikki!

Millä muilla argumenteilla samaa sukupuolta olevien parien avioliitto-oikeutta on vastustettu? "Avioliiton tarkoitus on lasten hankkiminen." Selvä. Pitääkö siis vapaaehtoisesti tai olosuhteiden pakosta lapsettomien parien avioliitot mitätöidä jonkin määräajan kuluttua? Jos näin on, niin kiitän vaimoani kuluneista vuosista. Avioliitto oli onnellinen, vaikka emme lapsia ehtineet hankkiakaan.

"Mihin vedetään raja, entä jos joku haluaa mennä naimisiin vaikka oman hauvelinsa kanssa?" Tähän tarjosi osuvan kommentin jo tv-sarja Pasila. Vapaasti komisario Pöystiä siteeraten: "Jos ette erota kahden ihmisen välistä tasa-arvoista ja vapaaehtoista suhdetta eläimiin sekaantumisesta, niin suosittelen että ette koskaan hanki koiraa."

Tämänpäiväinen keskustelu samaa sukupuolta olevien parien avioliitto- ja adoptio-oikeudesta on palauttanut mieleeni, miksi alunperin lähdin politiikkaan. Koin, että ahdasmielisyys, suvaitsemattomuus, näköalattomuus ja suoranainen viha valtasivat alaa ja kannatusta. En halunnut, että ihmiset, jotka edustavat edellä mainittuja asioita päättävät puolestani siitä, miten minun tulee elää, miten kotikaupunkini ihmisten tulee elää tai miten Suomessa tulee elää ja ketkä ylipäätään ovat siihen oikeutettuja.

Minulla ei ole vahvaa mielipidettä siihen, onko kansalaisaloite hyvä vai huono asia. Ainakin kansalaisaloite.fi -sivustosta on tullut jossain määrin koominen, adressit.com -sivustoon verrattava mielensäpahoittamisyhteisö, josta puuttuu enää vetoomus Salatut elämät -sarjan lähetysajan pidentämisestä tai muumilimun pullokoon suurentamisesta. Niinpä aloitteet eivät kerääkään vaadittuja kymmeniätuhansia allekirjoituksia, vaan pääasiassa muutamia satoja. Toisaalta meillä on käytössä edustuksellinen demokratia juuri sitä varten, että kansalaisten ääni kuuluu Arkadianmäellä ilman nettimeuhkaamistakin. Toisaalta taas juurikin tässä asiassa se ei ole aiemmin riittävällä volyymilla kuulunut, joten on hyvä että asia tulee nyt tätä kautta keskusteluun. Aika varmasti näyttää, onko kansalaisaloite ollut tarpeellinen ja hyödyllinen lisä järjestelmäämme.

Olen myös sitä mieltä, että avioliitosta kirkollisena sakramenttina tai ylipäätään kirkollisena toimituksena saa päättää kirkko. Uskontoa ei pidä sotkea politiikkaan eikä politiikkaa uskontoon. Niinpä se, miten kukin tulkitsee Raamatun kantaa homoseksuaalisuuteen, ei mielestäni ole tässä keskustelussa relevantti argumentti. Onkin mielestäni ironista että samat edustajat, jotka eivät varmasti vähimmässäkään määrin ihaile esimerkiksi maita joissa sovelletaan islamilaista sharia-lakia, olisivat kuitenkin valmiita pohjaamaan oman lainsäädäntömme tältä osin omaan tulkintaansa Raamatusta. En siksi ota kantaa siihen, pitäisikö myös pyhän kirkollisen toimituksen nimeltä avioliitto olla täysin sukupuolineutraali, se ei ole minun päätettävissäni oleva asia. Sen sijaan lainsäädännöstä päättää kansa - vaikkakin edustajiensa välityksellä - ja siihen, mitä lainsäädäntö sanoo ihmisten tasa-arvosta tässä asiassa, minulla on vahva mielipide.

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut elämässäni tutustua ihmisiin kaikista maanosista, hyvin moninaisista kulttuureista ja he ovat edustaneet hyvinkin moninaisia eri rotuja ja kansallisuuksia. Olen saanut myös tutustua niin heteroihin, homoihin kuin transsukupuolisiinkin ihmisiin. Mahdollisesti intersukupuolisiinkin, en voi tietää. Jos jotain olen näiltä ihmisiltä oppinut niin ainakin sen, että minulla ei ole sen paremmin oikeutta kuin mitään syytäkään määrätä, miten heidän pitäisi elää. Olen kasvanut kultaista noutajaa vaille hyvinkin stereotyyppisessä ydinperheessä ja omassa seksuaalisessa suuntautumisessani en ole havainnut homoseksuaalisuuteen viittaavia piirteitä. Mutta ei minulla ole mitään oikeutta määritellä, että mikään näistä on ainoa oikea tie kasvaa tasapainoiseksi ja täysipäiseksi ihmiseksi.

"Homoseksuaalisuus on muoti-ilmiö," kuultiin käsittääkseni myös eduskunnassa tänään. Monennäköisiin muoti-ilmiöihin sitä on erinäköisissä kasvu- ja kehitysvaiheissa tullut itsekin lähdettyä mukaan ja esimerkiksi 80-luvun valokuvat ovat seuranneet minua näihin päiviin asti, mutta eipä ole koskaan tullut mieleen ryhtyä trendihomoksi. Varmaan siksi, että en tunne vetoa miehiä kohtaan eikä se ole oma valintani. Eikä seksuaalinen suuntautuminen ole muutenkaan valinta. Sen sijaan ahdasmielinen, rajoittunut maailmankuva on. Sille voi aina vielä tehdä jotain.

Yhdestä asiasta olen aivan täysin varma: Maailma tarvitsee sitä, että ihmiset rakastavat toisiaan. Lapset tarvitsevat sitä, että heidän vanhempansa rakastavat heitä ja toisiaan, olkoonpa nämä mitä sukupuolta hyvänsä. Se, että hyväksymme toiset ihmiset sellaisena kuin he ovat ja annamme heidän vapaasti rakastaa ketä haluavat, vie maailmaa eteenpäin. Se, että tuomitsemme, rajoitamme ja vihaamme ei vie.

Ja vaikka itselläni ei lapsia olekaan, myös sen olen saanut läheltä kokea miten mielettömän iso asia ihmisen elämässä on vanhemmuus. Se että on jonkun isä tai äiti. Luonto ja ihmisen elämäntilanne valitettavasti riistävät joskus ihmiseltä jo mahdollisuuden sitä kokea ja se voi olla ihmiselle hyvinkin tuskaisaa. Pyydän että te, arvoisat kansanedustajat, ette sitä tee.

Hyvät kansanedustajat, antakaa toisiaan rakastavien ihmisten mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Vapaasti oman tahtonsa mukaan.

Kiitos.