Olen niin vanha että...

Vaihteeksi kevyempää settiä. Tuli tuossa muutamia virstanpylväitä uralla täyteen, eli nyt heinäkuussa tulee 30 vuotta siitä kun ensimmäisen kerran pestauduin valmentajaksi Tampereen Pyrintöön ja tänään seurajoukkueeni treeneissä oli ensimmäistä kertaa 2000-luvulla syntynyt pelaaja, eli nyt on uralla kasassa viisi vuosikymmentä valmennettavia.

Nämä asiat, yhdistettynä LeBron Jamesin paljon puhuttuun kotiinpaluuseen Clevelandiin ja muutamaan muuhun asiaan, saivat miettimään kuinka vanha oikeastaan olenkaan ja kuinka pitkään olen ollut lajissa mukana. Alla tästä muutama esimerkki:

Olen niin vanha että...

- Kun aloitin valmentamisen, 3 pisteen kaari oli käytössä vain NBA:ssa. Hyökkäysaika oli 35 sekuntia ja heittotilannevirheestä sai ns. 3-to-make-2 vaparit eli epäonnistunutta heittoa sai yrittää kerran uudestaan. Tämä muuttui nopeasti ja tilalle tuli toinen äärimmäisyys, joukkuevirheistä sai 1+1 vapaaheitot, eli jos ensimmäinen meni ohi, toista yritystä ei tullut lainkaan. Toisaalta vapaaheittojen sijaan sai valita sivurajan, eli jos pääsit viimeiselle minuutille johdossa, olit aika vahvoilla.

- Ensimmäisessä turnauksessa, johon joukkueeni (1972-syntyneet minitytöt) oli ilmoitettu 3 viikon tiukan harjoittelun jälkeen, vastassa oli FoKoPo. Pelaajani kuhisivat ennen ottelua huomattavan täpinöissään siitä, kuka saa puolustaa vastustajan numero 9:ää. Hän oli Syksyn Sävel-voittaja Jonna Tervomaa. Näyttelijä Miia Nuutilaa pelaajani eivät vielä silloin vastustajan riveistä tunnistaneet.

- Suoritin melko nopeasti myös tuomarikortin. Tuomareilla oli tuohon aikaan vaaleat tossut, harmaat housut ja harmaa hengittämätön paita, joka oli sellainen kortonki, että sitä kutsuttiin jälkeenpäin syystäkin sadetakiksi. Uutena innovaationa joskus 80-luvun lopulla Carl Jungebrand alkoi tuoda Suomeen pillejä, joissa ei ollut hernettä.

- Reissasin paljon Pyrinnön naisten mukana Mäkelän Rauskin opissa. Joukkueenjohtaja Teuvo Tuominen  (lepää rauhassa Teukka, sinua tarvittaisiin edelleen) kirjoitti otteluista Aamulehteen selostukset, jotka hän vieraspelimatkoilta saneli lehteen taukopaikkojen puhelimen välityksellä. Välimerkkeineen. Esimerkiksi Helsingin NMKY:n riveissä oli usein kunnostautunut "Annamaija yhtä sanaa Keturi." Lienee turha sanoa, että taukopaikkojen joukkoon ei lukeutunut esim. Linnatuuli, sillä Tampere-Helsinki moottoritietä ei tuolloin ollut.

- NBA:ta nähtiin tv:ssä hyvin rajallisesti. Toisinaan nähtiin All Stars-ottelusta kyhätty puolen tunnin kooste, toisinaan jokunen finaalimatsi. Joku muutama vuosi sitten lehdessä muistelikin Koskisen Mikon selostuksia: "Kolmen sekunnin alue on toi vihree." Onneksi isäni (lepää isä rauhassa) serkku nauhoitti minulle silloin harvinaisilta taivaskanavilta matseja, joita sitten VHS-kasetilta katselin. Yksi peli mahtui yhdelle nauhalle ja VHS-nauhuri oli tullut meille suunnilleen samaan aikaan kun aloitin valmentamisen.

- NBA:ta dominoivat Los Angeles Lakers ja Boston Celtics. Kun Lakersin valmentaja Pat Riley havaitsi kerran vaihtopelaajiensa katseiden suuntautuvan enemmän tanssityttöjen tisseihin kuin hänen ohjeisiinsa, Riley karjui joukkueelleen: "The next person to do something like that is going to wake up in CLEVELAND!" Vähän samoin kuin Jouko Turkka samoihin aikoihin uhkaili kurssilaisiaan Kokkolan Kaupunginteatterilla.

- Suomikoriksessa ykkösbrändi oli Helsingin NMKY, joka jyräsi mestaruudesta toiseen sekä miesten että poikien puolella. Vahvin haastaja varsinkin jälkimmäisissä kategorioissa oli Forssan Koripojat. Forssaan päädyin itsekin valmentamaan, leikin kaudella 1989-90 armeijan suorittamisen ohella Timo Niemisen kakkosvalmentajaa FoKoPo:n naisissa. Kun sovimme ensimmäisestä tapaamisesta Timpan kanssa, maamerkkinä käytettiin Forssan liikennevaloja. Kaupungissa oli niitä tuolloin yhdet.

- Meininkiä HNMKY:ssä seurasin paljon. Seuran edustusjoukkuetta toki olisi ollut vaikea olla huomaamattakaan, puhetta riitti missä ikinä joukkue liikkui. Pari vuotta sen jälkeen kun olin aloittanut valmentamisen, HNMKY rekrytoi Porista nuoren sentterilahjakkuuden Pekka Markkasen. Tämän jalkapalloileva poika Eero allekirjoitti tänään sopimuksen Real Madridin kanssa.

- Ei ollut nettiä, josta seurata otteluita livenä. Väliaikatietoja itselle tärkeistä otteluista soiteltiin mm. hallien vahtimestareilta. High tech- tulospalvelua edusti ainoastaan miesten SM-sarjanousija Salon Palloilijat, joilla oli penkin päässä ison asiakirjasalkun kokoinen ja yli 5 kiloa painava Mobira Cityman-puhelin.

- Valmensin ensimmäistä kertaa SM-sarjassa päävalmentajana Pyrinnön naisia vuonna 1993. Tuohon aikaan ulkomaalaispelaajista saatiin tietoa etupäässä agenttien lähettämistä faxeista. Niitä opin nopeasti lukemaan. Kun olimme matkalla vierasotteluun, luin vastustajan jenkistä kuvauksen "scores around the basket." Oli helppo kertoa joukkueelle, että tämä pelaaja ei osaa heittää kaukaa. Laadimme pyynnöstä Jarkki Laitisen ja Pekka Salmisen kanssa koosteen tällaisesta ns. agenttisanastosta Kori-lehteen, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Ehkä hyvä niin.

- Tästä olen kertonut usein ennenkin: Samalla faxilla, jolta poimimme aikoinaan Pyrbasketiin takamieheksi Marcus Norrisin, oli tarjolla myös muuan Derek Fisher. Tuskin on kauheasti harmitellut ettei tullut aikoinaan valituksi tänne. 

- Kiinnitin ensimmäisen amerikkalaispelaajani Keisha Johnsonin tasan 20 vuotta sitten. (Lepää rauhassa Keisha, aivan liian nuorena lähdit.) Olimme aika innokkaita, nuoria ja kokemattomia silloin ja Keishan oman agentin siivellä pääsi toinen agentti kiristämään meiltä huomattavan summan rahaa. Ne rahat lainasimme silloisen taustayhdistyksemme puheenjohtajan kanssa Satamakadun Kansallis-Osake-Pankista ja yhdistys maksoi ne meille myöhemmin takaisin.

- Tuohon samaan aikaan suoritin huippukoripallon valmentajatutkintoa. Siihen liittyneellä valmentajaklinikalla Münchenissä tutustuin Seattle Supersonicsin silloiseen apuvalmentajaan Bob Kloppenburgiin, jonka järjestimme puhujaksi seuraavan kesän klinikalle Vierumäelle. Kloppenburg majoittui pääasiassa Helsingissä, mutta oli lähtiessään antanut seuralle yhteystiedoikseen minun kotinumeroni. Kuinka ollakaan Coach Kloppyn Suomen visiitin aikana tuli ajankohtaiseksi pelaajakauppa, jossa Sarunas Marciulionis siirtyi Sonicsiin ja silloinen päävalmentaja George Karl halusi keskustella asiasta assistenttinsa kanssa. Niinpä eräänä kauniina päivänä puhelimeni soi ja kun nostin luurin:" Hello, this is Coach Karl from the Seattle Supersonics...." Näin ollen voin rehellisesti kertoa, että NBA-valmentaja on soittanut minulle kysyäkseen neuvoa pelaajakaupassa.

Ja kuten olen myös aiemminkin kertonut, olen niin vanha että...

- Seniorikoriksen MM-kultaa voittaneessa Suomen joukkueessa on useita pelaajia, joita olen valmentanut nuorten maajoukkueessa.

Ja olisihan näitä vaikka kuinka jos alle kahtakymmentä vuotta lähemmäs nykypäivää muisteluissaan lähtisi muisteluissaan matkaamaan.

Ehkä pitää joskus taas muistella. Sitähän me vanhukset paljon teemme.