Ilon ja onnen päivä? PM Petteri Orpon hallitus 20.6.2023-

20.06.2023

Suomi on saanut uuden hallituksen. Petteri Orpo, jonka kanssa 33 vuotta sitten palvelimme isänmaata hieman toisenlaisissa merkeissä, varusmiehinä Parolan Panssariprikaatissa, on nyt Suomen pääministeri. En olisi ihan silloin osannut ennustaa, vaikka särmä jätkä olikin. Aliupseerioppilas Orpo jatkoi RUK:hon, minä lähdin mieluummin harjoitusvapaille Forssaan. Elämä on valintoja.

Tamperelainen Anna-Kaisa Ikonen, joka pitkän pohdiskelun jälkeen jätti isolla sydämellä hoitamansa Tampereen pormestarin tehtävän, koska koko Suomen etu sitä vaati, on nyt alue- ja kuntaministeri. Ikonen ei ollut sunnuntaina paikalla eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston yhteiskokouksessa, koska oli tyttärensä rippijuhlissa. Viime aikoina on onneksi herätty huomaamaan, että myös poliitikot ovat ihmisiä, joilla monesti on perhe ja lapsia. Näin on myös oikeistopuolueiden kohdalla.

Sastamalalainen Arto Satonen, kokenut ja yli puoluerajojen erittäin arvostettu poliitikko, joka käy urheilutapahtumissa vaalien välilläkin, morjestaa siellä ja tulee jutulle, on nyt työministeri.

Jos olisin rekrytointihommissa headhunttaamassa Suomelle ulko- ja puolustusministereitä, olen aivan varma, että valitsisin Elina Valtosen ja Antti Häkkäsen. Varsinkin puolustusministeri hoiti myös edellisessä hallituksessa tehtävänsä hyvin, mutta koska hänen puolueensa ei enää ollut hallitusvastuusta kiinnostunut, eikä oikeusministerin salkku osunut tällä kertaa kokoomukselle, tuo kaksikko juuri noissa positioissa on se, mitä haluan nähdä, jos tavoitteena on turvallinen Suomi - kuten on. Politiikkaan ei sovi henkilöpalvonta, mutta kuten Valtoselle sunnuntaina valintakokouksessa totesin, olen pirun ylpeä siitä, että juuri hän edustaa kotimaatani sen ulkoministerinä.

Ja niin edelleen. Niin ikään suurisydämisen ja samaan aikaan erittäin asiantuntevan Mari-Leena Talvitien puolesta meinasi särkyä sydän Porin puoluekokouksessa 2020 kun Anna-Kaisa Ikosen valinta puolueen varapuheenjohtajaksi toisaalta merkitsi samalla Mari-Leenan pudottamista. Kahden vuoden päästä Mari-Leenasta tulee kuitenkin tiede- ja kulttuuriministeri, josta Suomi voi niin ikään olla ylpeä.

Kaikkia uusia ministereitä en henkilökohtaisesti tunne, mutta sillä otoksella, jolla tunnen ja sillä mitä hallitusohjelman rakentamisesta tiedän, voin vakuuttaa huolestuneille, että Suomi on hyvissä käsissä. Osaavien, välittävien ihmisten käsissä. Kukaan ei ole politiikassa kyykyttääkseen ketään tai harjoittaakseen sellaista julmuutta, jollaiseksi oikeistohallituksen politiikkaa on ahkerasti jo ennen hallituksen nimittämistä kuvattu.

Emme ole hallituksessa yksin. Se johtuu siitä, että hallitus muodostetaan kansan vaaleissa ilmaiseman tahdon pohjalta. Sitä kutsutaan demokratiaksi. Hieman yli 20 prosentin kannatuksella ei voi kaikkia asioita sanella. Mitä taas tulee siihen, että samassa hallituksessa on meihin verrattuna huomattavan erilainen puolue, perussuomalaiset, niin totean kaksi asiaa:

1)     Vaalitulos osoitti, että muutosta halutaan. Kaikkea kivaa kaikille ei kuitenkaan ole se linja, jota suomalaiset viime kädessä haluavat. Suomalaiselle on kunnia-asia että raha-asiat hoidetaan ja velkaa ei jäädä. Hallitustunnustelut osoittivat, että oppositioon jääneet puolueet eivät olleet tuohon muutokseen valmiita.

2)     Perussuomalaisia äänesti niin ikään noin joka viides äänioikeuttaan käyttänyt suomalainen. Myös PS oli vaalien voittaja. Heidän äänestäjiensä ääni on tasan yhtä arvokas kuin omani, sinun tai Mulkvistin Penan naapurista.

Hallitusohjelma ei ole täydellinen. En millään järjellä pysty käsittämään Suomiradan hankeyhtiön alasajamista. Jos perusopetukseen halutaan satsata 200 miljoonaa euroa, en näe että järkevin tapa toteuttaa se on esimerkiksi tuoda alkuopetukseen kahdeksas äidinkielen ja kuudes matematiikan tunti viikossa – etenkin kun se käytännössä tarkoittanee vain aiempaa vähemmän jakotunteja, eli ryhmäkoot kasvavat. 12 kuukauden työssäolovelvoite ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan osuu pahasti määräaikaisiin  opettajiin, ellei heidän tilannettaan vieläkään saada työmarkkinoilla korjattua. Pelkään että ysitien välttämätön kunnostus jää muiden tiehankkeiden jalkoihin. Toivon että maahanmuuton ja työelämän uudistukset eivät hankaloita työperäistä maahanmuuttoa, koska sen sujuvoittaminen nimenomaan on maamme kriittisimpiä menestystekijöitä. Mutta tämän osalta luotan Satoseen ja kumppaneihin, parhaat asiantuntijat ovat puikoissa.

Hallitusohjelma on kuitenkin kompromissi. Kahdeksan viikkoa sen kirjoittaminen kesti ja asiantuntijoitakin on toden totta kuultu, eli ei näitä asioita hatusta ole vedetty. Ja ennen muuta iso kuva on oikea. Vahva ja välittävä Suomi. Kestävän hyvinvoinnin perustana työn ja yrittämisen linja, osaamiseen panostaminen, ”Puhtaan energian suurvalta” – minulle rakas ja tärkeä teema, sekä tietenkin turvallinen Suomi. Kaiken lähtökohta.

Poliittisilla päätöksillä ei useinkaan muokata yhteiskuntaa itselle, vaan tuleville sukupolville. Se, jonka kannalta näitä asioita itsekin tahallani tai tahtomattani katson, on nelivuotias poikani. Silloin esiin nousee kolme asiaa yli muiden: ilmastokysymykset, turvallisuusasiat ja hyvinvointivaltion turvaaminen. Olen itsekin usein korostanut, että eiväthän ns. hyväosaiset hyvinvointivaltiota lähtökohtaisesti tarvitse – kyllä rikkaimmat pärjäävät aina. Mutta nimenomaan yhteiskunnan muita väestöryhmiä ajatellen pohjoismainen hyvinvointivaltio on lähtökohtaisesti erinomainen, tavoittelemisen ja puolustamisen arvoinen malli. Ja nykyisellä talouskehityksellä emme sitä pysty turvaamaan. Kestävään kehitykseen kuuluu myös talouden kestävyys ja nykyinen taloutemme ei sitä ole. Muutokset ovat välttämättömiä, vaikkakin paikoin ikäviä ja kivuliaita. Ei tämä pelkästään ilon ja onnen päivä ole. Hallitus tullee olemaan toiminta-aikanaan epäsuosittu, mutta historia sitä viimeistään kiittää.

Ilmastoasioissa kiinnitetään huomiota ratkaisujen vaikuttavuuteen enemmän kuin hyvesignalointiin ja asioiden sanoittamiseen. Mutta ilmastotoimissa ei oteta takapakkia. Niistä löytyy uhkien lisäksi Suomelle myös huomattavia mahdollisuuksia. Turvallisuusasioissa jatketaan tiellä, jossa jo väistyvä hallitus otti merkittäviä askeleita oikeaan suuntaan, rakennetaan NATO-Suomea - joka kuitenkin samalla huolehtii myös sisäisestä turvallisuudestaan.

Olen saanut useita viestejä, jossa kuittaillaan siitä että uusi pääministeri ei ole yhtä valovoimainen tai kansainvälisesti tunnettu kuin edeltäjänsä. Valitettavasti en näe asialla minkäänlaista merkitystä. Yli seitsemänkymppinen Sauli Niinistö on varmasti charmantti mies (en ole mieskomeuden asiantuntija) mutta näkisin ettei hänenkään kansainvälinen arvostuksensa ulkonäköön perustu. Auktoriteetti, osaaminen, asiakysymykset ratkaisevat. Enkä näe näinä yhteiskunnallisen vastakkainasettelun ja polarisaatiokehityksen aikana millään tavalla huonona asiana, vaikka pääministeri olisikin vähän harmaa ja tylsä hahmo – jos on vähemmän polarisoiva. Kyllä, edellinen pääministeri oli suosittu ja hänellä on kiihkeä kannattajajoukkonsa. Maailmalta voi tietysti katsoa esimerkkejä, onko se automaattisesti tae siitä, että henkilö on hyvä johtaja. Onnea väistyvän pääministerin kansainväliselle uralle kuitenkin, ei hänen saamansa huomio keneltäkään poiskaan ole.

Eli kiitos kysymästä, en ole kaikista asioista hallitusohjelmassa samaa mieltä. En usko, että kukaan on. Koska sellaista politiikka on. Mutta olen myös joukkueurheilutaustainen ihminen, joka mielestään ymmärtää sen, että logoon sitoutumalla ja yhteistä pelikirjaa noudattamalla saavutetaan huomattavasti parempi tulos kuin näyttävillä irtiotoilla silloin kuin itsestä siltä tuntuu. Mieluummin olen sitten ulospäin hiljaa ja kommentoin sinne, jossa asioihin voidaan vaikuttaa.

Ja se pelikirja, hallitusohjelma, on Suomen kannalta hyvä. Se pyrkii rakentamaan Suomea suuntaan, jota ainakin itse haluan politiikassa olla mukana rakentamassa ja sen vuoksi myös olen. Kiitän siitä, että pienehköllä panoksella olen myös saanut olla mukana sen laatijoita evästämässä ja tyytyväisyydellä sieltä varsin tuttujakin kirjauksia löytää.

Ennen kaikkea onnea ja menestystä uusille ministereille tärkeisiin tehtäviinne. Ne ovat vaativia, mutta siksi juuri teidät on niitä valittu hoitamaan. Kaikki tuki teille täältä.

Niin, ja saa olla yhteyksissä jatkossakin.

01.06.2024Lähtöjuhlapuhe Pispalan koulussa 1.6.2024
30.05.2024Kevätjuhlapuhe Pispalan koulussa 30.5.2024
31.12.2023Vuosi 2023 - välimallin vuosi?
18.11.2023Entisen oppilaan puhe Hyhkyn koulun 120-vuotisjuhlassa 18.11.2023
13.11.2023Pitämättä jäänyt puheenvuoro budjettivaltuustossa 13.11.2023
29.06.2023Osapäivänatsi?
20.06.2023Ilon ja onnen päivä? PM Petteri Orpon hallitus 20.6.2023-
01.06.2023Kevätjuhlapuhe 1.6.2023
01.05.2023Avaussanat Tampereen Porvarillisessa Vapussa 1.5.2023
31.12.20222022 - parhaani tein ja se ei riittänyt

Siirry arkistoon »