Lähtöjuhlapuhe Pispalan koulussa 1.6.2024

Hyvät kuudesluokkalaiset ja kuudesluokkalaisten huoltajat,

Edessäni istuu hieno joukko nuoria, jotka nyt jatkavat koulutietään Pispalan koulusta eteenpäin. Suurin osa Wivi Lönnin kouluun, mutta eivät suinkaan kaikki. Sinne jatkavatkin jakautuvat yläkoulussa useille eri luokille.

Nyt kaikki ovat vielä koossa. Siinä, miten itse kukin on tuohon penkkiin päätynyt, on kuitenkin suuria eroja. Osa on aloittanut Pispalan koulussa kuusi vuotta tai mahdollinen eskari mukaan lukien seitsemän vuotta sitten. Osa on siirtynyt tänne vasta myöhemmin, joko musiikkiluokalle hakeutumisen, oppilaaksiottoalueellemme muuttamisen tai muun syyn takia. Mukavaa että olette. On ollut ilo että olette olleet täällä.

Pispalan nyt jättävä ikäluokka on jälkimmäinen niistä, jotka neljä vuotta sitten siirtyivät täältä mäeltä väistötiloihin Tampereen Kansainväliseen kouluun. Toiselle luokalle lohkaistiin pala aiemmasta kuvataideluokasta, toiselle pala käsityöluokasta. Parinsadan oppilaan koulutalo vaihtui yli yhdeksänsadan oppilaan koulutaloon. Osa oppilaista teki hyvää hyvyyttään koronakevään keskelläkin oppilaillemme siirtymistä edeltävänä keväänä pienen tutustumishetken järjestäneeseen rehtori Ulla Hiltuseen niin lähtemättömän vaikutuksen, että tämä muistanee sen edelleen. Väistöaika sujui kuitenkin huomattavasti rauhallisemmin.

Osa teistä ei kuitenkaan ole tuotakaan vaihetta kokenut, vaan siirtynyt kouluumme vasta myöhemmin. Tähän koulutaloon.

Montaakin reittiä voi päästä samaan paikkaan. Jatkaessanne yläkouluun ja sieltä edelleen eteenpäin, tuo on asia joka on hyvä muistaa. Niin on suomalainen koulutusjärjestelmä rakennettu. Niin toimii myös elämä.

Eri reittejä kulkemalla voi nähdä ja kokea myös eri asioita kuin toiset. Teidän koulutaipaleenne on ollut Pispalan koulun historiassa ainutlaatuinen.

Toisilla teistä on luokan opettajana toiminut koko tuon tässä kuvatun matkan ajan Erno Taipale. Toisilla Essi Voldi on vaihtunut matkan varrella Vilma Kivimäkeen. Muitakin erilaisia opettajia ja erilaisia persoonia on eri vuosina mahtunut mukaan. Sekin on rikkaus.

Luultavasti tulen jatkossakin vuosittain lainaamaan puheessani nyttemmin jo työuransa päättänyttä Ahvenisjärven koulun opinto-ohjaajaa Maarit Laaksosta, jolla oli tapana sanoa, että kouluvuosista ensimmäiset kasvetaan kouluun sisään ja viimeiset koulusta ulos. Kun mietin millaista opetusta ja kasvatusta nämä nuoret ovat koulutaipaleensa varrella saaneet, kiteyttäisin sen niin että he ovat saaneet parhaat mahdolliset valmiudet molempiin. Kiitän kaikkia opettajia siitä. Työnne merkitys näiden nuorten elämässä on ollut suurempi, kuin osaamme tällä hetkellä tiedostaakaan.

Aika väistötiloissa pakotti myös elämään hetkessä. Kukaan meistä ei osannut tuolloin tarkasti ennustaa millaisena ja missä olosuhteissa tämäkin tilaisuus joskus koittaa. Kun koulutienne jatkuu, itse tehtävät valinnat lisääntyvät ja mahdollisuuksista on usein ylitarjontaa, on hyvä muistaa myös tuo. Kiire ei ole. Hetkessä saa elää.

Ja useampaakin reittiä voi päästä oikeaan paikkaan.

Kiitos näistä vuosista Pispalassa ja hyvää jatkoa teille, kuudesluokkalaiset. Te. Pärjäätte. Kyllä.

(Miellyttävänä tehtävänäni on myös vuosittain lukea tässä vaiheessa tänä keväänä stipendien saavien oppilaiden nimet. Ne tulevat tässä. Annetaan kaikille yhteiset aplodit vasta lopuksi.)