Valtuustohommia 11.11.

Varavaltuutetulle oli yhden kokouksen mittaisen tauon jälkeen taas käyttöä valtuustossa eilen maanantaina 11.11. Pääsin mukaan kokoukseen siinä vaiheessa kun käytiin keskustelua pikaratikan suunnittelun jatkamisesta, mitä luonnollisesti edelleenkin kannatin. Kyseessä on valtavan iso hanke, kustannukset ovat jo ensimmäisessä vaiheessa vähintään 200 miljoonaa euroa ja todennäköisesti huomattavasti enemmänkin, joten selvitystyö pitää tehdä perusteellisesti. En siis ollut äänestämässä vielä ratikan linjausvaihtoehdoista, mutta olisin äänestänyt siinä sen kannan mukaisesti joka voitti, eli että sekä Paasikiventien että Pispalan Valtatien reitti otetaan mukaan suunnitteluun. Lähtökohtaisesti kannatan Pispalan Valtatietä, sillä sen varressa asuu enemmän ihmisiä, sen varrella on enemmän kohteita jonne ratikalla matkustetaan, ja lisäksi se on helpommin kytkettävissä koko kaupungin liikenneverkkoon ajatellen sekä ratikan tarvitsenaa syöttöliikennettä että verkon laajennettavuutta. Paasikiventien puolesta puhuvista argumenteista nopeus ei mielestäni ole tässä asiassa merkitsevä tekijä, kolme minuuttia ei esimerkiksi työmatka-ajassa ole paljon ja lisäksi on verrattain yhdentekevää kuinka nopeasti ratikka kulkee jos kyydissä ei ole ihmisiä. Totta, Pispalassa ratikka kulkisi omakotialueella, mikä on harvinaista, mutta asukasmäärä reitin varrella on silti suurempi kuin Paasikiventien vaihtoehdossa.

Selvitystyössä yksi keskeinen kysymys on kuitenkin se, miten ratikka vaikuttaisi muuhun liikenteeseen Pispalan Valtatiellä. Liikenneratkaisujen keskeinen tarkoitus on sujuvoittaa liikennettä kaupungissa, ei hankaloittaa sitä. Tästä syystä en aikoinaan kannattanut Rantaväylän bulevardivaihtoehtoakaan. Eli jos osoittautuu, että ratikka ei purkaisikaan Pispalan Valtatien 13 bussin letkaa ja henkilöautosumppua vaan pahentaisi sitä, olen valmis muuttamaan kantaani asiassa. Ei se radanvarsikaan siitä valtatiestä niin kaukana ole, kumminkaan.

Nyt äänestettiin siis vain suunnittelun jatkamisesta, mitä ilman muuta kannatan. Olen myös jo vaalikampanjasta alkaen suhtautunut hankkeeseen lähtökohtaisesti myönteisesti, perustellen asiaa seuraavasti: Tämä kannas ei tästä kauheasti levene, eikä teille mahdu nykyistä enempää busseja. Lähijunaliikenteen kehittäminen on tärkeää, mutta on aivan eri asia kuin tämä ja vastaa täysin eri palvelutarpeeseen kuin ratikka. Bussien ympäristöystävällisyyden ja muun uuden teknologian kehittäminen on sekin tärkeää, mutta kaupungin joukkoliikenne ei kehity pelkästään sillä että 13 bussilinjan sijaan Pispalan Valtatietä pitkin jyrääkin esimerkiksi 15 bussia tai 13 aiempaa modernimpaa bussia. Kysymys on kokonaisuudesta ja erilaisten liikkumismuotojen mahdollistamisesta ja kehittämisestä rinnakkain. Ratikan puolesta puhuvia selvityksiä on jo olemassa, ja olen niihin tutustunut.

Mutta suuri kysymys ratikan kannattavuus on silti. Sen vuoksi suunnittelutyö on tehtävä erittäin perusteellisesti, jotta kaikki taloudellisetkin faktat lyödään ajoissa pöytään ja asiasta päästään päättämään tiedolla. Ja siinä sivussa pitää toivoa että ennusteet Tampereen väkiluvun kehityksestä todella pitävät paikkansa – sillä tulevaisuuden tarpeisiinhan ratikka nimenomaisesti on tarkoitettu vastaamaan.

Ratikkakeskustelu vei kaikkiaan lähes 3 tuntia, mutta muustakin puhuttiin ja äänestettiinkin. Todella vaikea äänestyspäätös oli osaltani Kämmenniemen liittämistä kaupungin vesijohtoverkkoon ja Sorila-Kämmenniemi –yhdyslinjan rakentamista koskeva äänestys. Olenhan ehdottomasti ollut sitä vastaan, että jo kertaalleen tehtyjä päätöksiä avataan ja otetaan uuteen käsittelyyn – silloin edessä on loputon suo. Tässä niin kuitenkin tapahtui, kun vanha, mielestäni muuttuneiden olosuhteiden vuoksi toteuttamisen osalta tarpeettomaksi käynyt päätös purettiin ja (toki aivan liiaksi pitkittynyt) asia ratkaistaan kenties muutaman vuoden lisäviiveellä, mutta nykytilanne huomioiden järkevämmin. Yhdysputken, jota ei olisi voitu edes välttämättä kaupungin verkkoon kuitenkaan liittää, rakentaminen vain siksi, että valtuusto on aikanaan näin päättänyt, ei mielestäni ole tässä taloudellisessa tilanteessa tarkoituksenmukaista. Koska Nurmi-Sorilan kaupunginosan rakentamista ei kuitenkaan vielä useisiin vuosiin ole tarkoitus aloittaa, Tampereen Veden esittämä suunnitelma Kämmenniemen vesihuollon hoitamiseksi on riittävä. Konsernijohtaja Yli-Rajalan kokouksessa esittämät perustelut olivat myös tärkeä tekijä, ei ainakaan minulla ole riittävää kompetenssia tässä asiassa äänestää hänen tekemäänsä, ja esimerkiksi kaupungin pormestarin kannattamaa, esitystä vastaan. Mutta ikävä päätös joka tapauksessa ja toivottavasti jää ainoaksi lajissaan. Valtuusto tehköön kaupungin ylimpänä päätöksentekoelimenä sellaisia päätöksiä, joiden noudattaminen on kaupungin kannalta paras ratkaisu ja liikelaitokset sitoutukoot noudattamaan valtuuston päätöksiä, kuten heidän kuuluu. Osin myös tätä valvomaanhan kaupunginhallitus perusti tämän vuoden alussa toimintansa aloittaneen liiketoimintajaostonkin.

Olisin käyttänyt kannatuspuheenvuoron myös Irene Roivaisen ja Jari Heinosen aikoinaan tekemän, virtuaalisen sosiaali- ja terveyspalvelukeskusta koskevan, valtuustoaloitteen ottamisesta uudelleen käsittelyyn. Päätös syntyi kuitenkin yksimielisesti muutenkin, joten pidin kiinni linjastani olla pitkittämättä valtuuston kokouksia turhilla puheenvuoroilla joiden ainoa funktio on se, että saan itsekin olla äänessä ja käyttää puheenvuoroja. Valtuusto selkeästi ymmärsi muutenkin, että palveluverkkoa pitää kehittää myös sähköisen palveluverkon osalta ja sähköinen asiointi on tulevaisuutta myös sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Kaupunginvaltuusto kokoontuu jälleen ensi viikolla. Silloin asialistalla on käytännössä vain yksi asia, mutta sitäkin suurempi: pormestarin talousarvioesitys vuodelle 2014. En vielä tiedä tullaanko neljättä varavaltuutettua tarvitsemaan tuossa istunnossa, mutta mielenkiintoistahan tuo olisi. Itse kun en kuitenkaan ole tulevaisuuttani ihan politiikan varaa laskenut vaan olen mukana ajamassa tärkeäksi kokemiani asioita niin kauan kuin äänestäjät haluavat, en onneksi ole sellaisessa tilanteessa että poliittisten irtopisteiden kerääminen ja muu halpa populismi olisi välttämätöntä. Voin siis myöntää että kaupungin taloudellinen tilanne (tai lähinnä sen suunta) on huono ja sen vuoksi on pakko tehdä epämiellyttäviäkin ratkaisuja, myös kompromissin saavuttamiseksi hyväksyä joitakin sellaisia ratkaisuja, joita en missään tapauksessa haluaisi. Kaikille nyt vaan ei ole tarjolla kaikkea – jatkossa ei edes kaikkea sitä mitä tällä hetkellä.

Mutta se että tehdään asioita eri tavalla kuin ennen, ei välttämättä tarkoita sitä että ne tehdään huonommin. Toivottavasti ensi maanantaina otetaan askel nimenomaan toiminnan tehostamisen ja kehittämisen suuntaan, vaikka se välillä kirpaisisikin. Erilaisten huutoäänestysten tuloksena syntyviä huonoja kompromisseja tämä kaupunki ei nyt kaipaa.