Vivat, crescat, floreat: Lyceum Classicum Tamperense

Lukuvuosi 2012-13 päättyy Tampereen peruskouluissa ja lukioissa huomenna. Omalta osaltani ei tästä lukuvuodesta juuri nyt tule mieleen kovin montaa positiivista asiaa. Ennemminkin on toteutunut se Pasan ja Atpon väännös Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta, jossa päähänottamisen määrä ja sen kohteen erottelutarkkuus ovat kääntäen verrannollisia toisiinsa: mitä enemmän ottaa päähän, sen vaikeampi on määritellä mikä tarkkaan ottaen ottaakaan päähän. Ja samasta lausekkeesta seuraa myös se, että päähänottamisen ollessa maksimiarvossaan, ovat sen kohteena kaikki asiat.

Mutta onneksi positiivistakin oli. Yksi sellainen asia oli, että sain vielä kevään ajan käydä Klassillisen koulun kiinteistössä opettamassa yhtä ryhmää kolme tuntia viikossa. Mukava ryhmä ja itselleni läheinen rakennus, joka edelleen on sellaisessa kunnossa että on vaikea uskoa, että siellä on kaikki nämä vuodet toiminut yläkoulu. Alle polvenkorkuisena olen siellä ensimmäisen kerran tepastellut, sen jälkeen käynyt itse koulua ja myöhemmin ei-aina-niin-täysipäisenä nuorena sijaisena opettanut kaikkia mahdollisia opetussuunnitelmaan tuolloin kuuluneita aineita - mukaan lukien konekirjoitusta ja saksan kieltä, joista en osaa kumpaakaan. Vuonna 1997 edesmennyt isäni toimi talossa rehtorina 20 vuoden ajan ja itse olen osaltani pyrkinyt sen jälkeenkin vaalimaan koulun perinteitä mm. kuulumalla koulun entisten oppilaiden yhdistyksen Tampereen Klassikot ry:n hallitukseen.

Enää en yläasteen tunteja Clasussa pidä - eikä niitä pidä siellä huomisen jälkeen kukaan muukaan. Osoitteessa Tuomiokirkonkatu 5 toimii tästä eteenpäin Tampereen Klassillinen lukio. Eikä muuten ole mikä tahansa opinahjo sekään. Mediassa joka kevät esillä olevista lukioiden vertailuista voidaan olla montaa mieltä, mutta tokihan se silti kertoo aika paljon että Clasun lukio on vuosittain opintosaavutuksiltaan aivan ehdotonta eliittiä niin Tampereella kuin koko valtakunnassakin.

Sain itse toimia 2000-luvulla neljän vuoden ajan tuntiopettajana Clasun lukiossa, eikä sen parempaa paikkaa tuntiopettajalle voi kuvitella. Asiantuntijayhteisö, jossa keskitytään olennaiseen. Kaikki ylimääräinen säätäminen on poissa ja talossa keskitytään siihen ydinprosessiin, opettajan perustehtävään johon kuuluukin: opettamiseen. Tuota perustehtävää on hoitamassa monta alansa huippunimeä. Voin omasta kokemuksesta kertoa miten koville otti tunninpito, kun viereisessä luokassa vanhempi kollegani Kari Talikainen piti omaa historian tuntiaan luokan ovi auki. Ei siinä auttanut kuin myöntää, että vaikka kuinka vuodet vierisivät ja ammattitaitoani kehittäisin, tuskin koskaan tulisin olemaan työssäni noin hyvä.

Kouluverkkoratkaisu tehtiin aikanaan kuten tehtiin. Itse prosessista voi olla montaa mieltä, samoin lopputuloksesta. En pitäisi suurenakaan ihmeenä, vaikka lisää muutoksia olisi tulossa vielä jatkossakin - palveluverkkoa ei ehkä sittenkään tuolloin perattu niin perusteellisesti kuin tarvetta olisi ollut. Mutta se on varmaa, että yläkoulun tunnit perinteikkäässä Clasussa loppuvat huomenna ja sen asian kanssa on vain pystyttävä elämään.

Itse ajattelen asian niin, että Klassillinen lyseo jää Tampereelle. Siellä on opiskeltu ja sieltä on valmistuttu ylioppilaiksi jo kauan ennen kuin koko sanaa "yläaste" tai myöhemmin "yläkoulu" on edes keksitty. Tampereella toimii perinteikäs Lyseon lukio, Rellukin, vaikka silläkään ei ole samaa nimeä kantavaa yläkoulua.

Latinan opiskelu jatkuu sekin Tampereella. Tammerkosken, Klassillisen ja Johanneksen koulun fuusio, elokuussa aloittava Juhannuskylän koulu on pyrkinyt jo tänä vuonna, nimellä Tammerkoski-Klassillinen toimiessaan, ottamaan nyt aloittaneet 47 latinanlukijaa vastaan avosylin. Jo Clasussa vaikuttanut, pätevä ja pidetty latinanopettaja Jarkko Vilkkilä on saanut käyttöönsä tarkoituksenmukaisen opetustilan, jota ainakin itse pidän talon parhaana ja esimerkiksi erilaisilla teemaviikoilla on pyritty tuomaan esiin sitä, että aiemmin kuvataidepainotteisessa koulussa on tuon merkittävän painotuksen lisäksi nyt tarjolla myös rikas ja monimuotoinen kielitarjonta.

Koulujen yhdistyminen lähestulkoon kertarysäyksellä ja käytännössä ilman ulkopuolista apua ja ohjausta on totta kai ollut haastava prosessi. Yhtä ja toista pienempää ja vähän isompaakin käytännön ongelmaa on ollut. On kuitenkin mielestäni tärkeää muistaa seuraavat asiat: 1) Osa ongelmista on ohimeneviä, vuoden-kahden siirtymäkauden ilmiöitä, 2) koulujen yhdistyminen ei ole ollut sen paremmin Tammerkosken koulun kuin Klassillisen lukionkaan tahto, heitä on siitä turha syyttää ja 3) aika moni asia on loppujen lopuksi mennyt aika hyvinkin.

Klassillisella koululla on kunniakkaat perinteet myös yläkouluna ja se on tehnyt vuosikymmenten ajan arvokasta työtä Tampereella sekä opetuksellisten tavoitteiden saavuttamisessa että muiden kasvatustyössä tärkeiden arvojen edistämisessä. Ei missään nimessä ole negatiivinen asia sekään, että oman opinahjon arvostaminen on jossakin tuota tasoa kuin se on Clasussa ollut. Jos haluamme vaalia edellä kuvattua perintöä, meidän tulee toimia niin, että pyrimme tukemaan tuota työtä Tampereella jatkossakin, emmekä päinvastoin haittaa sitä. Tekemällä Juhannuskylän koulusta Suuren Saatanan tai luomalla julkisuuteen kuvan että Clasun toiminta loppuu huomenna, likaamme vain omaa pesäämme.

Minkään ei tarvitse loppua. Ne opettajat, jotka Clasun yläkoulussa oppilaita opettivat, jatkavat ansiokasta työtään voittopuolisesti Juhannuskylän koulussa. Siellä voi edelleenkin opiskella myös latinan kieltä, josta on itsellenikin ollut kouluvuosien jälkeenkin paljon hyötyä ja jota voin siksi suositella siitä kiinnostuneille valinnaiseksi oppiaineeksi niin yläkouluun kuin lukioonkin. Lukiossahan latinaa ei juuri ole viime vuosina Tampereella luettu, mutta siihenkin asiaan on mahdollista vuosittain vaikuttaa. 111-vuotias Klassillinen lyseo jatkaa toimintaansa Tampereella, uutena aluevaltauksenaan luonnontiedepainotus.

Niiden asioiden kanssa, joille ei enää voi mitään tehdä, pitää vain elää. Olen aivan varma siitä, että Juhannuskylän koulu ja Klassillinen lukio pystyvät yhdessä vaalimaan Tampereella niin latinan kieltä kuin klassista sivistysperinnettäkin. Mutta molemmille kouluille pitää antaa nyt työrauha, muuten saamme aikaan vain tarpeetonta vahinkoa.

Työtä riittää, mutta positiivisessa ilmapiirissä sitä on helpompi tehdä. Ja on mahdollista saada jotain aikaankin.