Deja vu? Bilbao 2014

Terveisiä Bilbaosta, ystävät!

Koripallon MM-kisat ovat Suomen osalta ohi. Katkera 2 pisteen tappio tänään Uutta-Seelantia vastaan sinetöi sen, että huomenna ei lähdetä kohti Barcelonaa, vaan kohti kotia.

Kokemus oli silti täysin ainutkertainen ja oli uskomattoman hienoa päästä välittämään se koti-Suomeen YLE Puheen kommentaattorina. Vuosi 2014 on jälleen tuonut tullessaan jotain sellaista, mitä en vuotta vastaanottaessani olisi ikinä uskonut sen tuovan. Joitakin flashbackeja tapahtumaan silti sisältyi - jotain niin kovin tuttua. Ohessa listaa niistä:

1) Ateena 1995

Olimme selviytyneet kisoihin, jollaisista meillä ei ole aiempaa kokemusta - ainakaan miesmuistiin. Olemme myös selviytyneet sinne joukkueella, joka ei enää ole aivan primessa. Olisi kohtuutonta olla valitsematta kisoihin näitä pelaajia, jotka ovat tänne paikan ansainneet, etenkään kun suomikoris ei ole vielä kehittynyt sille tasolle, että itsestäänselviä haastajiakaan olisi riittävästi tarjolla. Tulos on kuitenkin se, että turhan moni pelaaja ei enää pelaa parhaalla tasollaan ja lisäksi joukkue joutuu kokemaan tappioita ja vastoinkäymisiä enemmän kuin paraatimarssi kisoihin on tuonut tullessaan. Tilanne on uusi, ja joukkue näyttää katsomosta käsin erilaiselta kuin koskaan aiemmin. Ikään kuin kaikki ei olisikaan kunnossa - kuten ei taida ollakaan.

Ero on kuitenkin siinä, että vuonna 1995 meillä pyyhittiin Ateenassa lattiaa, nyt jatkopaikan karkaaminen tuntuu pettymykseltä. Eteenpäin on menty.

Molemmilla kerroilla tulevaisuus on silti hämärän peitossa. Näiden otteluiden perusteella Suomella on jatkossa pakko löytää lisää voimaa korin läheisyyteen ja samoin backup Petteri Koposelle pelinjohtamiseen. Suoralta kädeltä ei yhtään nimeä ole ennen Edon Maxhunia kumpaankaan rooliin tarjota. Viimeksi matka kulki melkein C-sarjan kautta, mutta uskon että laadukas maajoukkueohjelmamme on nyt pitänyt huolen, että rebuilding sujuu kaikin puolin jouhevammin.

2) Pyrintö 2010

Vuosia Korisliigan sijoilla 9-10 rämpinyt Pyrintö voitti kaikkien yllätykseksi Korisliigan mestaruuden vuonna 2010. Seurausilmiö oli mielenkiintoinen: Katsojat muuttuivat yhä vaativammiksi, yhä asiantuntevammiksi, internetissä joukkuetta kommentoivat wannabe-toimittajat ja -asiantuntijat yhä suuremmiksi guruiksi, joille ei enää kelvannut mikään muu, kuin jokaisen ottelun ylivoimainen voitto. Kaikki muu oli suora henkilökohtainen loukkaus heitä kohtaan, vaikka he itse olivat täysin samoja ihmisiä kuin ennen joukkueen menestystäkin.

Valitettavasti urheilu ei kuitenkaan mene ihan näin. Päämäärää tärkeämpi on usein matka. Draama, kokemukset, nousut ja laskut ovat sitä, mikä on hienoa kokea yhdessä ja mikä tekee kaikesta niin elämänmakuista ja upeaa. Pyrinnössä kävi niin, että kun Tuomisen Villen päävalmentajakaudella putosimme jo puolivälierissä, kaikki oli kaikkien mielestä päin lehmän vehjettä. Kun seuraavalla kaudella joukkue kulki voitosta voittoon, yhtäkkiä arvot, toiminta-ajatus ja seuran identiteetti nostettiin uudella tavalla esiin. Voitot Baltian liigassa, jossa Pyrinnölle sattui suotuisa arpa ja karmivan huono lohko, olivat kovempi juttu kuin tappiot Eurochallengessa kahdella edellisellä kaudella.

Toivon Pyrinnön miehille menestystä alkavalla kaudella - mutta vielä enemmä toivon sitä, että sama tuki ja ilmiö säilyy, vaikka kausi ei olisikaan samanlainen triumfi kuin edellinen.

3) Lauri Tähkä ja Elonkerjuu

Rakas porilainen ystäväni Kaisa tutustutti minut aikoinaan kyseiseen yhtyeeseen. Niinpä houkuttelin Raumanmeren Juhannuksessa 2005 silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni, myös katsomaan Tähkää ja Kerjuuta livenä. Pohjalaissyntyinen Hanna-vaimoni tykästyi yhtyeeseen välittömästi. 

Kun seuraavana keväänä ajelimme Ikaalisten Kylpylään katsomaan yhtyeen keikkaa, paikalla ei ollut paljoakaan yleisöä. Ennen showta baaritiskillä yhtyeen kitaristi Simo Ralli kävi oikein varta vasten katsomassa fanipaitojamme ja basisti Antero Naalihan oli aina yhtä hämmästyneen näköinen kun keikoilla oli yleisöä: Hei, noihan on tullut katsomaan meitä.

Ei mennyt kuin pari vuotta ja pari listaykköstä myöhemmin kun samaisella yleisöllä ei ollut enää mitään jakoa lähellekään lavaa. Komean Tähkän ja hänen yhtyeensä fanittamisesta oli tullut trendikästä. Vaimon kanssa katselimme Pakkahuoneella yhtyettä, jonka musiikista edelleenkin pidimme, kaukaa miksauspöydän takaa. Moni muu kanssamme saman kohtalo kokenut fani oli pettynyt, yhtye ei enää tuntunut samalta, omalta.

Monien Bilbaossa käymieni keskustelujen perusteella monilla Liettuan ja Slovenian EM-kisat kolunnella hardcore-fanilla oli Bilbaossa sama fiilis. Kisoista oli tullut myös eräänlainen näyttäytymispaikka, joissa on olennaista kuka on kuinkakin suuri julkkis, kuka tuntee kenet ja kuka on valmis maksamaan kolminkertaisen summan drinkeistään jotta ne uvoidaan nauttia tietyssä, jo kauan sitten parhaat päivänsä nähneen hotellin baarissa. Kun Koperin fanitapaamisessa pääosassa olivat joukkue ja fanit, Bilbaossa huudatettiin julkkisfanien matkan järjestäneen matkatoimiston nimeä - Koripalloliiton kompatessa tätä yhteistyötä taustalta.

Moni fani koki, että heidät ignorattiin. Omatoimimatkoja omalla kustannuksellaan Bilbaoon KORIPALLOA katsomaan järjestäneet fanit jäivät ilmiön perässä - tai menestyksen perässä - paikalle saapuneiden kisaturistien varjoon, tai heidän fanituksestaan ottivat kunnian sellaiset tahot, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että henkilö X tai Y tykkää koripallosta tai loistavasta miesten maajoukkueestamme, aivan kuin minä ja vaimoni edelleen tykkäämme Elonkerjuu-yhtyeen musiikista, vaikkei se enää pätkääkään trendikästä olekaan.

4) Mikä tahansa nykypäivän ilmiö

Tapahtuu tänä päivänä mitä tahansa positiivista, se kerää aina ympärilleen, varsinkin nettiin, joukon katkeria, kyynisiä, omassa elämässään pettyneitä ja kaiken kaikkiaan hyvin surullisia ihmisiä, joilla ei ole elämässään muuta tehtävää kuin kylvää negatiivisuutta ympärilleen. Tämä on koettu myös Susijengin MM-kisapaikan ja myös jatkopaikan saavuttamatta jäämisen myötä.

Mikä kuitenkin yhdistää kaikkia edellämainittuja tapahtumia? Niin Ateenan EM-kisat, Pyrinnön mestaruudet, hyvät keikat, kaikki - unohtumattomia elämyksiä. Kaikista negatiivisista lieveilmiöistä se positiivinen osa tapahtumaa on aina se, mikä pitkässä juoksussa jää mieleen. Hei, Suomi pelasi koripallon MM-kisoissa! Suomi lunasti täysin paikkansa ja oli yhden korin päässä selviytymisestä maailman 16 parhaan joukkoon. Kaikki muu unohtuu ajan myötä, eikä siihen kannata kiinnittää huomiota.

The end is nothing, the road is all. Ilmiöt tuovat aina muassaan tietynlaisia lieveilmiöitä, mutta mitä sitten. Kun gloryhuntereilta katoaa glory, katoaa myös hunting, mutta se koko touhun aidoin ydin jää. Ja hienointa on tuntea, että niin nousut kuin laskut, onnistumiset kuin epäonnistumisetkin on koettu yhdessä. Susijengin upea tarina ei ole pätkäkää vähemmän hieno, vaikka joukkue ei parhaaseensa MM-kisoissa yltänytkään, päinvastoin.

Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat tehneet tämän tapahtuman mahdolliseksi. On ollut upeaa, hienoa, mahtavaa ja unohtumatonta olla mukana. Nyt kävi näin, mutta matka jatkuu.

Ja tappiossa on usein uuden voiton siemen.