Shokkipaljastus Bratislavasta

Kun BC Nokia julkaisi kesällä 2015 siirtymiseni miesten Korisliigaan nousseen joukkueensa apuvalmentajaksi, mielenkiintoa herätti lähinnä se kuinka pian ja kuinka voimakkaasti egomme lyövät yhteen joukkueen päävalmentajan Oliver Vidinin kanssa. Otammeko yhteen verbaalisesti vai ihan fyysisesti ja tapahtuuko tämä ottelutapahtumassa, harjoituksissa vai vapaa-aikana.

Ei tapahtunut missään vaiheessa. Ensimmäinen, kesäkuun alussa Tikkurilassa järjestetty, tapaamisemme hieman arrogantin serbin kanssa ei vielä suuria hurraa-huutoja herättänyt, mutta lopulta ystävystyimme varsin nopeasti jo kesän aikana erilaisilla kommunikaatiovälineillä yhteyttä pitäessämme. Sekä henkilökemiat että vahvuusalueet loksahtivat varsin hyvin kohdalleen ja kauden ratkaisuhetkillä tähdet olivat muutenkin sen verran suotuisassa asennossa että kausi päättyi rohkeimmatkin ennakko-odotukset ylittäneeseen menestykseen. Siitä toki suurin kunnia kuului ja kuuluu pelaajille.

Valmennusyhteistyömme loppui ainakin tällä erää siihen, mutta ystävyys jäi. Kun Oliver syksyllä palasi takaisin aiempaan pestiinsä Inter Bratislavan päävalmentajaksi, inboxiini kolahti pian kutsu vierailemaan hänen luokseen Slovakiaan. Tarvittaessa vaikka lentolippuja myöten hänen kustannuksellaan. Kun kalenteriini sitten ilmestyi 3,5 kuukautta vapaata, päätin ottaa kutsun vastaan. Lentoliput maksoin tottakai itse, etenkin kun Finnairin suorat edestakaiset lennot Wieniin sai parillasadalla eurolla, mutta siihen kustannukset sitten melkein jäivätkin.

Majoitus tapahtui Vidinin residenssin olohuoneen sohvalla. RegioJet-firman bussiliput Wien-Bratislava-Wien maksoivat yhteensä 10 euroa. Paikan päällä taas ruoka ja juoma ovat hyvinkin kohtuuhintaisia ja niistäkin kustannuksista Vidin vastasi peribalkanilaiseen tyyliin itse. Yhden iltaruokailun (yhteensä 18 euroa) onnistuin hänen silmänsä välttäessä maksamaan ja saamani moitteet (”You should not pay. You are my guest.”) olivat ankaruudessaan lähes samaa tasoa kuin ex-valmennustiimimme kolmannen jäsenen Setumo Bodiben aikoinaan heidän ensimmäisissä yhteistreeneissään saama palaute siitä, että Setumo söi kentän laidalla subia ennen treenien alkua. En sentään lentänyt pihalle kuten Setumo tuolloin.

RegioJetin bussit ovat viihtyisiä, joskin aina täynnä. Lippu kannattaa ostaa ennakkoon netistä. Tilaa on silti enemmän kuin lentokoneessa, mikä tuli todistettua paluumatkalla kun bussissa viereeni istui kaapin kokoinen karpaasi, jonka ulkomuodon perusteella olisi ennemmin voinut kuvitella hänen taittavan kyseisen matkan moottoripyörällä. Hyvin mahduimme istumaan ja kaveri auttoi pois jäädessäni vielä tungoksessa minulle takin päälle. Bussiemäntä tarjoilee kahvia, teetä tai cappuccinoa, jotka sisältyvät lipun hintaan, penkkien selkämyksestä löytyy viihderuutu ja wlan-yhteyskin toimii aina silloin tällöin. Matka kestää 45-60 minuuttia siitä riippuen, missä päin Bratislavaa haluaa jäädä pois.

Bratislava on suhteellisen laajalle levittäytynyt lähes puolen miljoonan asukkaan kaupunki, joka jakautuu melko selkeästi toisistaan erottuviin alueisiin. Suurin osa ihmisistä asuu ns. uudessa Bratislavassa, joka on lähinnä kasvojenkohotuksen läpikäynyt kommunistiajoista muistuttava betonihelvetti. Siellä sijaitsee myös suurin kaupungin ja sen lähialueiden yhteensä kuudesta isosta ostoskeskuksesta. Viihtyisämpiä alueita ovat kuitenkin kaupungin keskusta, Nove Mesto-niminen alue jossa coach Vidinkin tätä nykyä asuu sekä tietysti kaunis ja tunnelmallinen vanhakaupunki, jossa on ihan pakko päästä vielä joskus vierailemaan myös kesäaikaan. Liikkuminen kaupungissa oli sujuvaa, autoilureitit on suunniteltu hyvin ja joukkoliikenne pohjautuu ratikan ja johdinautojen toisiaan täydentävään verkostoon.

Suomalaisille tuttu jäähalli, jossa Slovan Bratislava pelaa KHL-liigaa ja jossa Suomi juhli jääkiekon maailmanmestaruutta keväällä 2011, sijaitsee aivan lähekkäin muiden isojen urheilupaikkojen kanssa. Jäähallin yhteydessä on myös harjoitushalli ja Hilton-hotelli, mutta heti näiden vierestä löytyy Inter Bratislavan ulkoa pienikokoisen ja räjähtäneen oloinen, mutta sisältä vaikuttava kotihalli. Hallin ulkoseinissä on suurikokoisia mainoksia, joiden myyntioikeudet ovat seuralla. Läheltä löytyy myös sekä rakenteilla (100 miljoonan euron eli huomattavasti Olympiastadionin peruskorjausta edullisemmalla budjetilla) oleva uusi jalkapallostadion, että vanha joka on nyt myyty yksityisille ostajille. Slovanilla olisi lauantaina ollut kotipeli stadionilla, mutta samaan aikaan kuin Interin korismatsi viereisessä hallissa. Myös pääasiassa yleisurheilukäytössä oleva monitoimihalli oli samoilla nurkilla.

Interin hallissa fasiliteetit ovat kunnossa. Joukkueen pukuhuone on tyylikäs, valmentajille ja seurajohdolle on omat toimistotilat ja alakerrasta löytyvät asianmukaisessa kunnossa olevat punttisali ja huollon toimitilat. Erityisen ylpeitä ollaan NBA-tason olosuhteista, joissa loukkaantuneita pelaajia kuntoutetaan. Pelaajat ruokailevat viereisen tornitalon alakerrassa olevassa 24 tuntia vuorokaudessa auki olevassa ravintolassa. Päävalmentajan, seurajohdon ja pääsponsorien pyhä kolminaisuus vaikuttaa myös toimivan harmonisesti, ilmapiiri on perheenomainen. Pääsponsori on UNCS-vaatemerkki, jota pyörittävä herrasmies karauttaa hallin pihaan McLaren Mercedes-urheiluautolla, jollaisia valmistetaan jokaiseen maahan ekslusiivisesti vain yksi kappale. Vierasotteluissa taustaryhmä reissaa omalla, 400.000 euroa maksaneella party bus-henkisellä kulkupelillä joka muistuttaa sisätiloiltaan lähinnä yökerhoa ja ulkomuotokin voi niin haluttaessa kokea aikamoisia metamorfooseja.

Treeneissä on paikalla ammattilaisjoukkue. Kyseessä on otteluun valmistava harjoitus, joka viedään läpi pitkälti itsellenikin edelliskaudelta tutulla kaavalla. Ilmapiiri kiinnittää kuitenkin huomiota. Asialliset hommat hoidetaan, mutta kaikki ylimääräinen säätäminen puuttuu. Tekeminen ei missään tapauksessa ole apaattista tai välinpitämätöntä, intensiteetti on oikein hyvä, mutta keskittyminen on todella vahvasti oleellisessa. Joukkueella on tuttuun Vidin-tyyliin paljon hyökkäyspään settejä, pitkälti yli 20 erilaista - ja ne osataan. 5 vs 0 -osuudessa ei tällä kertaa keskitytä vain niihin setteihin, joita aiotaan tulevassa matsissa erityisesti käyttää, vaan koko repertuaari käydään läpi. Johtava persoona on kokenut, 37-vuotias ja urallaan Euroliigaakin tahkonnut Radoslav Rancik, jota pääkoutsi luonnehtii sanoilla ”He is Labo.” Ulkomaalaispelaajia saa olla kuusi, ja Interissä tuo osasto on ex-jugopainotteinen. Jenkkejä on toistaiseksi vain yksi.

Loukkaantumiset ovat vaivanneet joukkuetta, mutta nyt sairastupa on tyhjenemään päin. Joukkueen paras pelaaja Nemanja Barac tekee vähitellen paluuta areenoille, mikä ilahduttaa koko organisaatiota. Joukkueesta näyttäisi löytyvän syvyyttä 9-10 pelaajan verran ja esimerkiksi Martin Bilik ja Tomas Mrvis tekevät pelaajatyyppeinä vaikutuksen.

Ottelu Handlovaa vastaan ei kerro Interin todellisesta iskukyvystä mitään. Vastustajalla on hyviä pelaajia, mutta sekasorto joukkueen riveissä vaikuttaa täydelliseltä. Valmentaja ja kaksi parasta isoa pelaajaa ovat toimintakiellossa joukkueen järjestettyä pari ottelua takaperin joukkomyllyn jossa yhtenä osapuolena oli mm. järjestysmies. Tuomareihin kiinnitetään vierasjoukkueen toimesta nytkin paljon huomiota, vaikka heidän suorituksensa ottelussa on itse asiassa varsin kelvollinen. Enemmänkin hämmästyttää se, että kiellossa oleva valmentaja saa tästä huolimatta istua joukkueen vaihtopenkin takana ja pelaajat siviileissä vaihtopenkillä. Inter johtaa jo puoliajalla 24 pisteellä ja rallattelee toisen puoliajan puolella teholla ja kori korista -meiningillä. Junioritkin pääsevät kentälle, myös seuran presidentin Michael Ondrusin poika, mutta 211-senttinen backup-sentteri Nuhanovic pysyy koirankopissa. Edellisviikonlopun suoritus on kuulemma ollut ”terrible” ja katsomostakin katsottuna sekä treeneissä että ottelun avauspuoliajalla iso mies on kyllä valitettavasti aivan lapanen.

Miehen vaihtamista harkitaan, mutta uutta isoa ei ole helppo löytää. Kun asiaa on 1,5 tuntia ottelun jälkeen väännetty hallin yhteydessä sijaitsevassa, myös joukkuetta sponsoroivassa TimeOut-baarissa, itselläni alkaa olla nälkä eikä tupakansavuisessa baarissa istuminen muutenkaan ole mukavuusalueellani, kysyn Vidiniltä ja Ondrusilta miksi nämä eivät kysy olisiko pelaaja X.X. kiinnostunut tulemaan loppukaudeksi Interiin. Puhelimet alkavat välittömästi laulaa, ja tätä kirjoittaessani mitä ilmeisimmin on niin, että kyseinen pelaaja laskeutuu Wieniin huomenna aamulla ja pelaa jo keskiviikkona. Syömäänkin pääsin. Risotto oli hyvää. Ja lupasin että minua voi syyttää jos pelaajahankinta osoittautuu flopiksi. Olen aika varma että ei osoittaudu.

Sunnuntaiaamuna näimme 2003-syntyneiden poikien pelin. Paljon hyviä poikia joita entinen pelaajasuuruus Karol Wimmer johtaa isällisellä otteella. Vastassa oleva joukkue, jonka konsonanttipainotteista nimeä en nyt muista, ja Inter pelaavat kaksi ottelua peräkkäin, mikä on maassa tapana. Näin toimitaan nuoremmissa ikäluokissa muutenkin, kokoonpanossa saa olla 15 pelaajaa ja kaikille pyritään saamaan peliaikaa pelaamalla kertarysäyksellä kaksi ottelua. Taitavat pojat pelaavat pääasiassa 1 vs 1, sillä pallollinen screen on kielletty. Hand off on sallittu ja myös ns. Russian 8 (käytettäköön tässä tätä poliittisesti korrektia termiä) on hyökkäyskuviona käytössä, mutta pick & rollin kieltäminen tuo peliin kiinnostavan, pelaamista kehittävän elementin. Inter träppää joka puolelle kenttää, mikä palvelee paitsi syöttötaidon opettamista, myös pelaajien laajaa kierrätystä.

Sunnuntai-iltana on vielä palaveri Interin apukoutsin kanssa. Pelaajataustainen assistentti toimii apuvalmentajana ensimmäistä kauttaan ja Oliver haluaa minun kertovan hänelle miten itse hoidan sellaisen osa-alueen kuin scouttaus. Käyn asiat läpi ja saan vielä kerran kiitokset siitä, miten olen hommat vuosi sitten hoitanut. Inter muistaa seurana myös erinäisillä tekstiileillä, jotka lämmittävät paitsi mieltä, myös Bratislavan usein melko voimakkaissa tuulissa ihan fyysisestikin.

Mukava reissu. Hyvä että tuli tehtyä. Kokemuksia karttui, rahaa ei tosiaan juurikaan kulunut ja oluen kulutuskin oli maltillista. Johtuu nimittäin siitä että paikallinen olut on lähtökohtaisesti 10% vahvuista. Niitä ei tule montaa päivässä nautittua, vaikka erinomaisia panimoravintoloita onkin kaupunki täynnä.

Ja jos nyt sitä suurinta shokkia haetaan, niin se tulee tässä: Tyylistään tinkimättömänä muoti-ikonina Suomessakin tunnettu Coach Vidin käyttää nykyään otteluissa keltaisia sukkia. Kyllä. Keltaisia sukkia joissa on mustia viiksikuvioita. Pääsponsorin lahja.