Kotikaupungin kestävä kehitys: 57106.04.2017 ”Onko kaiken aina pakko muuttua?” Tällä Aina Inkeri Ankeisen viljelemällä hokemalla näyttelijä Pilvi Hämäläinen voitti tänä keväänä Putous-ohjelman sketsihahmokisan. Ankeinen koki kuitenkin ohjelman lopussa huomattavan metamorfoosin muuttumalla lopulta yllättävänkin positiiviseksi hahmoksi. Tampereen kunnallispolitiikka ei ole vielä vastaavaa muutosta kokenut. Sekä usein laajaa huomiota kerännyttä valtuustokeskustelua että kevään vaalikamppailua seuratessa ainakin tällainen vaikutelma helposti syntynyt. Ei, kaiken ei ole aina pakko muuttua, mutta aika usein asioilla on taipumus tehdä niin. Silloin on joko yritettävä pysyä kehityksessä mukana tai jäädä haikailemaan vanhoja hyviä aikoja – jotka useinkaan eivät oikeasti edes olleet niin hyviä kuin tulevaisuus ja sen tuomat uudet mahdollisuudet. Tampere ei ole niin ankea paikka kuin poliittisessa keskustelussa annetaan helposti ymmärtää. Ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Tämä on Suomen paras ja vetovoimaisin kaupunki jo nyt – ja meillä on huikeat mahdollisuudet kehittää tätä edelleen, kunhan vain päätämme tehdä niin. Tulevan sunnuntain vaalit eivät ole ”välivaalit” eikä niissä vaikuta ainakaan millään positiivisella tavalla jättämällä äänestämättä. Joka ainoa valtuutettu seuraaviksi neljäksi vuodeksi valitaan nyt. Tampere viedään tuona aikana joko 2020-luvulle tai palautetaan 1970-luvulle. Rajalinjat ovat näissä vaaleissa yllättävän selvät ja ulottuvat myös useiden puolueiden sisään pikemminkin kuin niiden välille. Silloin tällöin näkee myös suosituksia protestoida olemalla äänestämättä tai äänestämällä läpällä jotakuta vähemmän vakavasti otettavaa ehdokasta. Tällainen ajattelu ei ole ainakaan merkki siitä että on niin ylivoimaisen fiksu ja kypsä että voi tällä tavoin asettaa itsensä demokraattisen järjestelmämme yläpuolelle. Silloin annat vain avoimen asianajovaltakirjan toisille, jotka melko varmasti eivät todellakaan ajattele asioista kuten sinä. Viime päivänä on vaalityössä kuulunut myös kriittistä palautetta siitä, että moniin ehdokkaisiin on iskenyt vaalipaniikki. Mihinkään ei oikein uskalleta ottaa kantaa, koska pelätään siitä syntyvää älämölöä. Tämä johtaa helposti siihen, että keskustelun kulkua ennen vaaleja ohjaavat äänekkäimmät. Paikkakunnan ykköslehti vieläpä näissä vaaleissa tukee tätä kehitystä nostamalla päivittäin esille ehdokkaita jotka ahkerimmin ja verkostoituneimmin jakavat toistensa päivityksiä, joissa yleensä lähinnä vastustetaan kaikkea. Itse olen lähtenyt vaaleihin sillä linjalla, että olen jälleen tarjolla edustamaan niitä arvoja ja asioita joihin uskon ja joita edustan vaalien ulkopuolellakin. En halua ostaa valtuustopaikkaa enkä lähde mukaan ns. älämölökulttuuriin jota en voi sietää. Sen sijaan olen pyrkinyt kohtuullisen suoraan kertomaan mitä mieltä asioista olen ja mitä saat raapustamalla Tampereella lappuun 571. Tässä vielä lyhyt kertaus: 1) Valtuutetun joka haluaa keskittyä ratkaisuihin ongelmien luettelemisen sijasta. 2) Valtuutetun joka haluaa keskittyä tuleviin ratkaisuihin jo tehtyjen päätösten sijasta. 3) Realistin, joka haluaa perustaa päätökset faktoihin ja käytettävissä oleviin resursseihin. Erottaa euron miljoonasta eurosta ja laajat kokonaisuudet pienistä yksityiskohdista. Tiedostaa, että tarvitaan myös tuloja, jotta voidaan selvitä menoista. Ja jos kaikkeen ei rahaa ole, pitää priorisoida. 4) Koulutuksen, liikunnan ja kulttuurin puolestapuhujan, jollaisia valtuustossa ei liikaa ole. Kaikista näistä myös riittävästi kokemusta ja asiantuntemusta. 5) Kestävän kaupunkikehityksen puolestapuhujan. Ei nimbyilyä eikä siltarumpuja, mutta hyviä hankkeita uskallettava viedä eteenpäin. Yhdessä. 6) Yhteistyökykyisen ja yli puoluerajojen ihmisten kanssa toimeentulevan sovittelijan ja kuuntelijan joka uskoo erilaisten ihmisten yhdessä toimimisen voimaan. Mitä et saa? 1) Sote-puolen huippuosaajaa. Niissä asioissa kuuntelen siirtymäkauden (siis ennen sote- ja maakuntauudistusta) ajan mieluiten ensin muita, esimerkiksi kansanedustajaani Harri Jaskaria ja Uusi Kokoomus -ryhmän perustajaa Jouni Markkasta, joilla on näihin asioihin sekä laaja asiantuntemus että paloa niiden kehittämiseen. Kokoomuksen sote-teesit jaan toki. 2) Kaavoituksen huippuosaajaa. Tämä luonnollisesti säilyy yhtenä kaupungin ydintoiminnoista jatkossakin. On vain erittäin vaativa ja monimutkainen kokonaisuus, josta paljon tässä neljässä ja puolessa vuodessa oppinut ja ahkerasti yrittäisin opiskella koko ajan lisää. 3) Kaikille kaikkea lupaavaa pölhöpopulistia tai kaikkea vastustavaa änkyrää. 4) Omnipotenttia besserwisseriä joka tietää kaiken paremmin kuin muut. 5) Paikalleen juuttuneelta äänilevyltä kuulostavaa yhden asian hokijaa. Summa summarum: En halua tehdä päätöksiä 47-vuotiaana yksityisautoilijana ja avioliitossa elävänä vain osittain lihansyöntiään vähentäneenä heteromiehenä. Haluan tehdä niitä kotikaupunkiaan rakastavana vastuullisena päättäjänä. Haluan että päätöksissä huomioidaan kokonaisvaltainen ja kestävä kaupunkikehitys, teemme tätä kaupunkia kaikille niille, jotka täällä asuvat. Myös tulevaisuudessa. En halua jättää tulevien sukupolvien käsiin aikapommia sen paremmin velkaantumisen, ympäristöasioiden kuin kaupungin infrastruktuurin tai palveluverkonkaan suhteen. Koko työurani lasten ja nuorten parissa työskennelleenä en edes kehtaisi tehdä niin. Ja kestän kyllä että silloin tällöin niskaan sataa kritiikkiä siksi, että Kokoomus on ainoa puolue joka on mukana valtakoalitiossa sekä valtakunnan tasolla että Tampereen kaupungissa. Silloin on joskus joutunut olemaan mukana tekemässä myös epämiellyttäviä päätöksiä. Mielestäni tätä kuvastaa hyvin vaalien sloganimme #vastuunkantajat, josta olen ylpeä. Valmentajana olen tottunut seisomaan joukkueen edessä ja ottamaan vastaan mitä tulee, vaikka paljon helpompaa olisikin istua katsomossa huutelemassa. Vastakysymyksenä esimerkiksi siihen, olenko ylpeä nykyisen hallituksen tekemisistä, tiedustelen usein onko kysyjä miettinyt millaisia ratkaisuja nykyinen hallitus olisi tehnyt, jos Kokoomus ei olisi siinä edes mukana. Väitän, että ei ainakaan tätä parempia. Maan hallituksessa ovat nyt Keskusta ja Perussuomalaiset, koska ne olivat paikkamäärällä mitattuna vaalien kaksi suurinta puoluetta. Hallitus on siis vaalituloksen mukainen ja jo vaali-iltana näkyi, mitä luvassa on. Jos ei jostakin asiasta pidä, kannattaa antaa äänensä sellaisen ehdokkaan puolesta, joka ajaa jotakin muuta: toisenlaisia arvoja, toisenlaisia kantoja poliittisiin kysymyksiin. Mieluiten ottaa kantaa useampaan kuin vain yhteen tai kahteen. Kotisivuillani ja muissa poliittisissa kannanotoissani olen pyrkinyt kertomaan, millaisia nuo mielipiteet ja arvot minulla ovat. Jos haluat antaa äänesi noiden asioiden puolesta, olen kiitollinen ja enemmän kuin otettu luottamuksestasi. Ja todellakin lupaan olla myös sen arvoinen. Tutustu myös: FAQ: http://www.iperantanen.fi/uutiset.html?89887 http://www.tamperelainenkokoomus.fi/vastuunkantajat-kokoomuksen-kuntavaaliohjelma-julki/ |
