Arvostusta sinulle, aluevaaliehdokas

Ei käy kateeksi tulevia aluevaltuutettuja. Jalkautettavana on historiallisen mittava hallinnollinen uudistus, uudelle hyvinvointialueelle tulisi luoda tehokas ja tarkoituksenmukainen hallintomalli. Samaan aikaan pitäisi tuottaa vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti sosiaali- ja terveyspalveluita sekä huolehtia vielä pelastustoimestakin. Synkronointia ja harmonisoitavaa riittää palkkausjärjestelmistä tietotekniikkaan. Ja vaikka rahaa on käytössä miljardeja, sitä ei koskaan tule olemaan tarpeeksi.

Haaste on valtava. Niin valtava, että itsekin päätin jo hyvissä ajoin olla asettumatta ehdolle. Meillä on minua kovempia sote-osaajia, lautakunnan varajäsenyys Tampereella on minulle oikeampi ruutu. Aluejärjestön puheenjohtajuus vie muiden poliittisten luottamustoimien ja profaanin maailman velvollisuuksien ohella sen verran aikaa, etten pystyisi perehtymään laajoihin asiakokonaisuuksiin riittävästi. Tyydyn äänestämään ja tukemaan niitä, jotka osaavat ja tietävät minua enemmän. Se jos mikä on edustuksellisessa demokratiassa hienoa.

Moni muu lähti ehdolle. Nostan heille hattua. Korkealle. Kuten edellisessä päivityksessäni totesin, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi ovat niitä, joita jokainen meistä elämässään käyttää ja joiden toimivuus vaikuttaa elämänlaatuumme merkittävällä tavalla. Sillä vaikkemme itse niitä juuri nyt tarvitsisikaan, joku läheisemme voi tarvita. Kenties oma vanhempi tai oma lapsi.

Jokainen tuleva aluevaltuutettu tai sellaiseksi mielivä ansaitsee arvostusta. Edustuksellinen demokratia on sitä, että kansa päättää edustajiensa välityksellä. Me päätämme siitä, kuka päättää. On yhteinen etumme, että päättämässä ovat parhaat mahdolliset edustajat. Ja jos olet sitä mieltä, että kyseinen edustaja voisit olla sinä itse, järjestelmä mahdollistaa ehdolle asettumisen. Jos päättäjät eivät miellytä, heidät voi vaaleissa vaihtaa.

Vaaleja on viime aikoina ollut paljon. Valtaosa ehdokkaista ei ole päätoimisia poliitikkoja ja vaikka olisi, myös poliitikon ammatti on runsaasti aikaa ja energiaa vaativa työ. Kampanjointi vaatii resursseja, myös rahaa. Sitä on käytössä varsin rajallisesti, vaalirahoitukseenkin liittyy oma stigmansa kuten viimeksi tällä viikolla olemme saaneet huomata.

Silti moni on kokenut yhteisten asioidemme ajamisen niin tärkeäksi, että on lähtenyt ehdolle aikaansa, rajallisia voimavarojaan ja rahojaan kampanjointiin käyttämään. Viimeinen asia, jota he siitä hyvästä ansaitsevat, on netissä tai livenä saatava törkypalaute.

Olen saanut ehdokkailta kuulla, että näissä vaaleissa asiatonta palautetta tai törkykommentteja on tullut enemmän kuin missään aiemmissa vaaleissa. Palaute ei enää tule ainoastaan nimimerkkien takaa eikä ainoastaan yksityisesti. Se ei enää ole sidoksissa mihinkään yksittäiseen poliittiseen kysymykseen kuten maahanmuuttoon. Valtaosa palautteesta sataa naisehdokkaille ja lähettäjä on mies, mutta tämäkään ei aina mene ihan näin. Törkyä vastaanottaakseen ei ole tarvinnut itse esittää mitenkään erityisen raflaavia tai provosoivia kommentteja. Riittää että on todennäköisesti erilainen tai eri mieltä kuin viestin lähettäjä. Tai ylipäätään on olemassa.

Mitä ihmettä? Ainakin seuraavat kysymykset heräävät välittömästi:

1)      Mikä saa ihmiset puhumaan toisilleen näin?

2)      Kuka voittaa siinä, jos joku toinen ei enää asetu ehdolle, koska ei jaksa vastaanottaa törkyä? Ei ainakaan Suomi ja suomalainen yhteiskunta.

3)      Kuka voittaa siinä, jos ehdokkaista ei löydy diversiteettiä? Jos ehdokkaista jäävät pois esimerkiksi naiset ja nuoret, koska he saavat asiatonta palautetta eniten? Ei ainakaan yhteinen isänmaamme.

4)      Kohtaamme kansakuntana aivan lähitulevaisuudessa suuria haasteita. Jo yksittäisellä pandemialla on ollut kansakuntaa jakava vaikutus. Puhutaan sitten taloudesta, ympäristökysymyksistä tai turvallisuuspolitiikasta, onko edes mitään väliä sillä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, jos olemme kansakuntana jo valmiiksi jakautuneita emmekä luota edes toisiimme?

Mitä enemmän julkinen keskustelu karkaa asiakysymyksistä loanheittoon, sitä vaikeampi meidän on löytää noihin kysymyksiin parhaita ratkaisuja. Törkykommentit satuttavat vastaanottajaansa, mutta viime kädessä meillä kaikilla menee sitä huonommin, mitä huonompi ilmapiiri maassamme vallitsee. Pulu voi kaataa shakkinappulat ja paskantaa pelilaudalle, mutta se ei silti voita peliä.

Peräänkuulutan erityisesti johtavissa asemissa olevilta poliitikoilta ja ylipäätään kaikilta, jotka muita paremmin ääntään kuuluviin saavat, vastuuta siitä millaista esimerkkiä he antavat ja millaista kieltä viestinnässään käyttävät. Vallan mukana seuraa vastuu tässäkin asiassa. Eri mieltä voi olla myös fiksusti.

Peräänkuulutan myös tiedotusvälineiden vastuuta siitä, millaiset möläytykset saavat palstatilaa ja tuovat näkyvyyttä. Jaksan toiveikkaana odottaa sitä päivää, kun asiallisuus ei enää ole politiikassa dismeriitti.

Historianopettajana kehotan myös tutustumaan siihen, millaista jälkeä ”me tällaiset - nuo tuollaiset” tai ”me vastaan he” -retoriikka ylipäätään on maailmanhistoriassa saanut aikaan.

Parempia aikoja odotellessa toivotan puolueille ja ehdokkaille yli puoluerajojen menestystä tuleviin vaaleihin ja viisautta päätöksentekoon niiden jälkeen. Voimia. Kaiken tuen saatte täältä.

Ainakin ennakkoäänestyspaikalla oli äsken jonoa. Hyvä niin.

Ja meille kaikille, Juice Leskisen sanoin ja jälleen kerran: Ollaan ihmisiksi.

Ilpo Rantanen

puheenjohtaja

Kokoomuksen Tampereen aluejärjestö