Ihmiselämään riittää kun selviydytään

Venäjän aggressiivinen ja siviiliuhreja kaihtamaton hyökkäys Ukrainaan on ymmärrettävästi herättänyt tunteita Suomessakin. Työni puolesta on tietenkin ollut tärkeää huolehtia siitä, että lapset saavat tilanteen käsittelyyn tukea sitä tarvitessaan. Tampereen perusopetukselta saapuikin huoltajille tähän ammattitaidolla laadittu keskitetty ohjeistus.

Kuluneen viikon aikana on kuitenkin saanut konkreettisesti huomata, että sodan kauhut koskettavat myös todella montaa aikuista. Ikään, sukupuoleen, koulutukseen tai muuhunkaan situaatioon katsomatta. Jaksaminen ja mielenterveys ovat koetuksella ja huomaan yhden jos toisenkin potevan huonoa omatuntoa, mikäli eivät sure Ukrainan kriisiä ns. riittävästi.

Kriisi on vakava ja se tulee saada mahdollisimman pian päättymään. Putinin aloittama uusi vaihe militaristisessa, omalaatuiseen pseudohistoriaan tukeutuvassa, laajentumispolitiikassaan tulee pysäyttää nyt. Tästä koko kansainvälinen, ainakin länsimainen, yhteisö vaikuttaa olevankin ilahduttavan yksimielinen. Putin on kohdannut laajempaa vastarintaa kuin odotti, muuallakin kuin Ukrainan rajojen sisäpuolella. Putinin hallinto ei tule tässä sodassa tavoitteitaan saavuttamaan, kysymys on siitä kuinka kova hinta asiasta vielä maksetaan.

Suomen tulee viimeistään nyt arvioida turvallisuuspoliittinen asemansa ja sotilaallinen liittoutumattomuutensa uudelleen. Näin varmasti tapahtuukin. Kaikkea tähän liittyvää ei varmasti sanota ääneen ja hyvä niin. Korttipöydässä on aika tyhmää kuuluttaa etukäteen kaikki kädessä olevat kortit tai missä järjestyksessä ne aikoo lyödä pöytään. 

Päättää Suomi mitä päättää, sillä tuskin on ratkaisevaa vaikutusta yksittäisen kansalaisen turvallisuuden tunteeseen tässä ja nyt. Näkisin kuitenkin että seuraavilla asioilla voisi olla:

1) Ukrainaa voi auttaa selviytymään. Tätä varten on olemassa luotettavia kansainvälisiä järjestöjä, jotka ohjeistavat siinä, millaista apua nyt tarvitaan ja toimittavat avun perille. Niin kaunis ajatus kuin omatoiminen kansalaisaktivismi onkin - ja mielelläni itsekin Suomessa asuvia ukrainalaisia tuttaviani autan - kaaoksen keskellä on tärkeää että apu saadaan koordinoidusti perille. 

2) Putinin narratiivi perustuu siihen, että Venäjä vain puolustautuu sitä ympäröiviä uhkia vastaan. Jo pitkään kaikenlaiseen kyseenalaiseen toimintaan puuttuminen, urheilun saralta politiikkaan, on käännetty russofobiaksi. Olisi tyhmää antaa tähän polttoainetta harjoittamalla russofobiaa esimerkiksi Suomessa asuvia venäläisiä kohtaan tai fantasioida Venäjään kohdistettavista sotilaallisista toimista.

Olennainen viesti venäläisille tulee olla se, että oikeassa todellisuudessa heitä ei uhkaa kukaan eikä mikään, eikä heitä täällä tai muuallakaan vihata. Sen sijaan itsenäiseen, demokraattiseen valtioon kohdistetut sotatoimet ovat väärin. 

3) Venäjän hyökkäyksen tarkoitus oli lamauttaa Ukraina nopealla iskulla, joka olisi ajanut maan kaaokseen. Koska näin ei tapahtunut, nyt ollaan monin tavoin pulassa. Terrorismi tulee latinan sanasta terror, kuten hyvin tiedämme. Se merkitsee kauhua. 

Vahvin signaali, jonka hyökkääjälle voi antaa, on se ettei tämä pysty luomaan kauhua. Emme pelkää. Elämä jatkuu. Myös informaatiosodan rintamilla vahvaa työtä tekevä Ukraina on monin tavoin onnistunut tämän viestin välittämisessä.

4) Ukraina kestää, koska kansa on yhtenäinen. Se ei ole aina ollut sitä rauhan aikana ja presidentti Zelenskyn kohtaama oppositio on usein ollut politiikassaan äänekäs. Mutta tiukassa paikassa he ovat presidenttinsä tukena ja muistavat asiat, jotka heitä yhdistävät. Asiat, jotka heitä erottavat, olivat sittenkin vähemmän tärkeitä. Näin tapahtui myös Suomessa vuosina 1939-40 ja viesti on tärkeä muistaa edelleen. Tuntuu pahalta nähdä näinä aikoina keinotekoisten rajalinjojen luomista oman kansakuntamme sisälle. Koska sitä ne viime kädessä ovat, keinotekoisia.

5) Vertaistuki auttaa. Olen itse pitkään opettanut historiaa ja myös opettanut sitä. Opiskellut kansainvälistä politiikkaa ja vielä pidempään aktiivisesti seurannut sitä. Voin kertoa omia näkemyksiäni tai tarjota historiallista perspektiiviä. Mielelläni keskustelen kanssasi jos koet että siitä apua on. 

Voimme auttaa Ukrainaa taloudellisesti. Voimme huolehtia siitä, että itse vastaavassa tilanteessa, olemme kaikin tavoin mahdollisimman hyvin varautuneita. Voimme huolehtia siitä, että kriisitilanteessa tarvittavat verkostomme (kuten EU) ovat kunnossa. Hyvä tapa huolehtia siitä, on pitää ne kunnossa myös rauhan aikana. Voimme joutua maksamaan tästä kriisistä, saati joskus omastamme myös taloudellista hintaa. Sekä kansakuntana että kotitalouksina. Se on jälleen yksi hyvä syy pitää talous kunnossa ja olla velkaantumatta hyvinä aikoina.  

On ok tuntea surua Ukrainan tilanteesta, se on jopa ihan normaalia. Olemme ihmisiä. Sodan lopputulokseen tai kestoon emme kukaan voi kuitenkaan määräämme enempää vaikuttaa. Mutta voimme vaikuttaa siihen, millaisia kerrannaisvaikutuksia sodalla on. 

Ei ole väärin jatkaa normaalia elämää. Ei ole väärin välittää kanssaihmisille myös positiivisia viestejä ja tuntemuksia. Näkisin sen ennemminkin suotavana. Ei ole väärin viestittää itänaapuriin, että täällä on yhtenäinen kansa joka ei halua sitä, mitä hänellä olisi tarjottavana. Häntä ei uhkaa täältä tai alueemme kautta koskaan mikään, mutta aluettamme puolustamme tarvittaessa kaikin keinoin. Hyökkäyksen hinta tulisi olemaan niin suuri, että sitä ei kannata maksaa. Ei vaikka oma historiantulkinta sanoisi mitä.

Jos Putinin voimapolitiikka saa meidät pelkäämään, luopumaan elämästä tavallamme tai jakaa kansakuntaamme entisestään, silloin hän on voittanut. 

Itse en halua antaa pahan voittaa.

Eikä se tule voittamaan.