Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 1/5: Joukkueidentiteetti

26.04.2020

Tässä viisiosaisessa juttusarjassa pohdiskelen NBA-finaalien 1987 herättämiä ajatuksia näin 33 vuotta myöhemmin. Miksi nuo pelit tekivät tuolloin aloittelevaan valmentajaan niin suuren vaikutuksen ja mitkä opit ovat seuranneet näihin päiviin saakka – joko tietoisesti tai tiedostamatta.

 

Osa 1: Joukkueidentiteetti

 

”Se on pojat sillä lailla, että noiden valmentaja on ihan mieletön taktikko. Me on hävitty tää peli.” Näin toteaa valmentaja Aimo Nivaska legendaarisessa Kummeli-sketsissä valmentamalleen jääkiekkojoukkueelle. Nivaska oli muutenkin lahjakas keksimään syitä, miksi joukkue tulee ottelun häviämään. Aina ei tarvinnut edes välttämättä pelata kolmatta erää ellei halunnut, sillä lopputulos oli selvillä jo muutenkin.

Ei oikeastaan ole vaikeaa keksiä syitä, miksi ottelu hävitään. Meiltä puuttuu sitä ja tätä. Tuo ja tuo pelaaja on loukkaantuneena. Noita vastaan pitäisi pelata näin ja näin, mutta emme voi, koska… * lisää selitys tähän *

Kannattajat tietenkin odottavat suosikkijoukkueensa voittavan jokaisen ottelun. Samoin seurajohto. Voittavan joukkueen ympärillä nousee kaikkien itsetunto, myös niiden joilla ei itse tuloksen kannalta lopulta ole kauheasti tekemistä. Joukkueesta kirjoittavista toimittajistakin tulee helposti suurempia lajin asiantuntijoita kun he pääsevät raportoimaan voittavasta joukkueesta.

Mutta miksi juuri tuon valko-punaisissa pelaavan joukkueen pitäisi voittaa tuo puna-valkoisissa pelaava joukkue? Miksi kirjainyhdistelmän ABC pitäisi voittaa yhdistelmä BAC? Hyviä pelaajia? Niitä on molemmilla. Hyvä valmennus? Kaverillakin on. On harjoiteltu hyvin? Muutkin harjoittelevat. Meillä on hyvä henki? Mahtavaa. Niin on marttakerhossakin.

”Kun sinä tulet paikalle, mitä tulee paikalle?” Näin kysytään useissa valmennuksissa, persoonallisuustesteissä ja kalliilla kursseilla, jotka suoritettuasi sinusta tulee aivan uudenlainen superihminen. Kysymys ei sinänsä ole huono ja joukkueurheilussakin sekä joukkueen kokoamisesta vastaavien toimijoiden että valmentajien ja pelaajien itsensä on se hyvä toisinaan itselleen esittää. Kun minä kävelen pukukoppiin, mitä minä sinne mukanani tuon?

Yhtä olennainen kysymys on kysyä vaikkapa joukkueelta, jonka treenipaitojen selässä lukee pelaajan nimen kohdalla ”ME,” mitä siellä silloin lukee? Mikä tekee meistä meidät? Miksi juuri me olemme se joukkue, jonka kuuluu tämä ottelu, runkosarja tai mestaruus voittaa?

Vastausta tähän kysymykseen kutsutaan joukkueen identiteetiksi. Ellei joukkueella sellaista ole, se on seuran nimestä riippumatta ulospäin helposti HMV. Hajuton, mauton ja väritön. Väitän myös, että ainakaan kyseessä ei ole voittava joukkue.

Olin nuorena valmentajana 1980-luvun lopulla onnekas päästessäni Tampereen Nalkalassa sijaitsevaan Metsätaloon kuuntelemaan Sakari Pietilän luentoa. En yhtään muista mikä tilaisuus oli kyseessä, keitä muita siellä esiintyi ja miksi se pidettiin juuri Metsätalossa, mutta muistan varmaan joka sanan, jonka Pietilä sanoi.

Hän puhui mm. joukkueiden identiteetistä. Esimerkkinä Ilveksen ja Tapparan välinen playoff-sarja. Mitä valmentajat sanovat joukkueelleen? Tapparan kopissa Korven Rane todennäköisesti psyykkaa joukkuettaan näin: ”Te olette kaikkein kovakuntoisin joukkue tässä sarjassa. Te olette tehneet tämän eteen kaikkein eniten töitä. Sillä kovalla työllä on hankittu se rautainen fysiikka jonka ansiosta me voitamme tämän sarjan.” Ilveksen kopissa kollega Pietilä puolestaan puhuu näin: ”Te olette kaikkein taitavin joukkue tässä liigassa. Jääkiekko on peli, jota ei voi oppia traktorinrengasta vetämällä. Jos voi, ensi kesänä Hakametsän piha on täynnä traktorinrenkaita.”

NBA-finaaleissa 1987 kohtasi kaksi joukkuetta, jolla oli erittäin vahva identiteetti. Ne myös erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Show time -koripallosta tunnettu vauhdikas, näyttävä ja glamouria hohtava Lakers vastaan itärannikon isokokoinen duunarijengi Celtics. Lakersin valmentaja Pat Riley kertoo useammassakin kirjassaan, kuinka paljon vihasi otsikoita tyyliin: ”Blood, guts and courage versus show time.” Lakersin pelaajatkaan eivät olleet pelkästään Hollywood-tähtien kavereita ja kimalluskaupungin parrasvaloissa paistattelevia kermaperseitä, vaan kovaa työtä tekivät myös he. Riley heittää kirjassaan romukoppaan myös pitkään eläneen legendan niin sanotusta Celtics-mystiikasta, johon liittyi mm. Boston Gardenin omintakeisen parkettilattian alla elänyt maahinen, joka tarvittaessa auttoi Celticsiä sieltä käsin. Rileylle Celtics-mystiikka on vain ja ainoastaan häikäilemätöntä kotiinpäinvetoa ja härskiä kusettamista kaikkialla, missä mahdollista on.

Sekä Lakersin että Celticsin pelillinen ja toiminnallinen identiteetti poiki molemmille joukkueille mestaruuksia. Haasteen eteen seurat ja joukkueet joutuvat silloin, kun identiteettiin liittyvät asiat eivät enää palvelekaan perimmäistä tavoitetta – voittamista. Jääkiekossa tämä korostuu puhuttaessa vaikkapa fyysisestä kovuudesta ja jopa tappeluista? Kannattaako vetää jokainen taklaus loppuun jos sen jälkeen oletkin itse pelin ulkopuolella? Pelit ratkeavat erikoistilanteissa, kannattaako pelata tilanne mahdollisesti ylikovaa ja saada jäähy, vaikka seuran identiteetti, brändi sitä edellyttäisi?

Identiteetti ei myöskään säily itsestään, sitä pitää vaalia. Se ei myöskään sanoina paperilla voita sinulle yhtään peliä. Monta dynastiaa on päättynyt siihen, että otteluita ja mestaruuksia kuvitellaan voitettavan vain siksi, että rinnassa on jokin tietty logo tai kirjainyhdistelmä. Ei voiteta. Lakers ja Celtics ovat tänä päivänä pitkän korpivaelluksen jälkeen molemmat jälleen NBA:ssa voittavia joukkueita, mutta esimerkkiä voi katsoa vaikka Chicago Bullsista joka ei sekään voita enää yhtään peliä vain siksi, että 1990-luvulla joukkue oli niin ylivoimainen että vastustaja lamaantui jo pelaajaesittelyssä.

Parhaimmillaan joukkueen identiteetti on silloin, kun toimintaympäristö (esimerkiksi kaupunki jossa toimitaan), valmennusfilosofia ja pelaajamateriaali kohtaavat optimaalisella tavalla. Silloin myös jokainen pelaaja, valmentaja, organisaation jäsen, katsoja tai muu toimija saa tuntea olevansa osa jotain itseään suurempaa. Lakersin ja Celticsin rivalryssa 1980-luvulla molempien joukkueiden kohdalla näin tapahtui. Osin siksi ne ovat edelleen niin nautittavaa seurattavaa.

Ja luulen, että osin jo näistä matseista tarttui matkalle mukaan se asia, että itsekin pyrin aina luomaan joukkueille, joissa toimin, omanlaisensa identiteetin.

Mikä tekee juuri meistä juuri meidät?

31.12.2023Vuosi 2023 - välimallin vuosi?
18.11.2023Entisen oppilaan puhe Hyhkyn koulun 120-vuotisjuhlassa 18.11.2023
13.11.2023Pitämättä jäänyt puheenvuoro budjettivaltuustossa 13.11.2023
29.06.2023Osapäivänatsi?
20.06.2023Ilon ja onnen päivä? PM Petteri Orpon hallitus 20.6.2023-
01.06.2023Kevätjuhlapuhe 1.6.2023
01.05.2023Avaussanat Tampereen Porvarillisessa Vapussa 1.5.2023
31.12.20222022 - parhaani tein ja se ei riittänyt
05.09.2022Rehtorin puhe Pispalan koulun paluujuhlassa 1.9.2022
09.08.2022Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa
03.03.2022Ihmiselämään riittää kun selviydytään
18.01.2022Arvostusta sinulle, aluevaaliehdokas
11.01.2022Aluevaaleissa todellakin kannattaa äänestää
30.12.2021Vuosikatsaus MMXXI
23.12.2021Luottamushenkilö-Ipen vuosi 2021
28.11.2021Marjo Pennonen: Parempaa saatte hakea (Kirjokansi 2021)
26.11.2021Kiitos, Hakametsä
20.10.2021HBA on pelaajakehitykselle lisäarvo - ei synonyymi. Onhan?
05.10.2021Avoin kirje tamperelaisille kokoomuslaisille
18.08.2021Sinun urheilusuorituksesi ei ole sinä
28.06.2021Ei sori siitä
05.06.2021Miks just sää voisit äänestää mua
22.05.2021Linjauksia Tampereella puhuttaviin kysymyksiin
22.05.2021Kuntavaaliteemani 2021
22.05.2021Kuntavaaliehdokas Ilpo Rantanen 330
26.04.2021Mitä hallituskriisistä voidaan oppia?
04.04.2021Matkakertomus pyynnöstä ja niistä huolimatta - klinikalla Vegasissa 2005
08.02.2021Tukea tarvitseva oppilas ei saa olla politiikan pelinappula
19.01.2021Mitä hemmettiä just tapahtui?
30.12.2020Se on koronaa - vuosikatsaus 2020
26.12.2020Lukusuositus: Tuntematon huoltaja
11.12.2020Millaisen kuvan case Haavisto antaa politiikasta?
03.12.2020Elämää on kuntavaalien jälkeenkin
22.09.2020Kiusaamisen ehkäisyyn oma Tampereen malli
06.09.2020Tua noi, puoluekokouksesta
29.07.2020Setämies ulisee
31.05.2020Porinaa Pispalanharjulta 31.5.2020
02.05.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 5/5: Tää on aika hiano laji
01.05.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 4/5: Roolitus
29.04.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 3/5: Tähtipelaajat ja team ego
27.04.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 2/5: Pelitapa
26.04.2020Ajatuksia NBA-finaaleista 1987, osa 1/5: Joukkueidentiteetti
12.04.2020Tuomittuna kulkemaan 1945-
23.02.2020Huumeongelma tunnistetaan, tunnistetaanko ratkaisut?
15.02.2020Carmen nähdään Tampere-talossa light-versiona
25.12.2019Vuosikymmenkatsaus 2010-19
20.12.2019Joulujuhlapuhe 19.12.2019
06.12.2019Suomi 102 vuotta
11.08.2019Rammstein (ei herkimmille)
11.08.2019Lähtisitkö kanssani kahville, herra Halme?
21.07.2019Virta vie - ei minnekään (Olavi Virta -musikaali Suomen Kesäteatterissa 21.7.2019)
01.06.2019Halutaan ostaa työminä
31.05.2019Kiitos sijaiset 2018-19
13.04.2019Miksi minä äänestän huomenna Kokoomusta?
05.04.2019Turvallista politiikkaa
21.02.2019Kiitos mainoksestasi, eduskuntavaaliehdokas
12.02.2019Teksti, jota ei koskaan pitänyt kirjoittaa
01.01.2019Pihapelipäivä
31.12.2018Tuttu helvetti vai tuntematon taivas? Vuosikatsaus MMXVIII
14.12.2018Damon #32
06.12.2018Itsenäisyyspäivänä 6.12.2018
04.10.2018Maailman opettajien päivänä
27.07.2018Rakkaudella esitetty - Suomen Kesäteatterin Jari Sillanpää -musikaali kesällä 2018
25.07.2018Aatamin puvussa ja vähän Eevankin - Viikinsaaren kesäteatteri 2018
21.07.2018Puhtaat valkeat lakanat - Komediateatterissa kesällä 2018
10.06.2018Kaik oliva Turus - Kokoomuksen puoluekokous 8.-10.6.2018
01.06.2018Minä lähden Pohjois-Hervantaan
06.05.2018Kansa hei, miksi äänestät aina väärin?
06.05.2018Kannanotto esteettömyysasioihin Tampereella / Pyynikin Kokoomus
15.03.2018Vaahtoa räjäyttää muutakin kuin Kellariteatterin näyttämön
05.03.2018Siinä näkijä missä tekijä (TT-Frenckell 3.3.2018)
23.02.2018Koulurauhaa - aseiden voimalla?
28.01.2018Vaali-illan ajatuksia
29.12.2017Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks? Vuosikatsaus 2017
23.12.2017Kaikki päättyy joskus - tai sitten ei. Ultra Bra Hartwall Areenalla 17.12.2017
06.12.2017Itsenäisyyspäivän passio
03.12.2017Onnea Suomi - sata vuotta nuori
26.11.2017Cats Tampereella - parempi kuin Broadwaylla
05.11.2017Sammakkoperspektiiviä syvemmältä - Tuntematon 2017
26.10.2017Oppitunteja pidettiin ulkona!!!!
02.10.2017Valaiskaa nyt tyhmää
08.08.2017Saatan joskus aiheuttaa pettymyksen
05.08.2017Siihen uskoo mihin haluaa uskoa
30.07.2017Delfin Basket Tournament 1988-
02.07.2017Yes in this lifetime - Guns N' Roses Hämeenlinnassa 1.7.2017
12.06.2017Isänmaallista on pysäyttää äärioikeisto ajoissa
01.06.2017Nuoriso ei ole pilalla
29.05.2017Pitkä mies näki kauas
15.05.2017Kiitos 2013-17
27.04.2017Onnea, HyPo!
10.04.2017Varavaltuutettu kiittää
06.04.2017Kotikaupungin kestävä kehitys: 571
04.04.2017Hyvää syntymäpäivää, pormestari Ikonen!
02.04.2017Vaalilupaukseni Tampereen opettajille
30.03.2017Suomalainen Tampere onkin mahtava juttu!
26.03.2017FAQ - suoria vastauksia suoriin kysymyksiin
22.03.2017Aikuiset koulukiusaajat
16.03.2017Tampere - Suomen keskeisin tapahtumapaikka
15.03.2017Kulttuurista elinvoimaa kaikille
05.03.2017Opettajien huoli on aito

Näytä lisää »