Valaiskaa nyt tyhmää02.10.2017 Opetuskäytössä on silloin tällöin tullut katseltua erään Vietnamin sodan aikaisen Pohjois-Vietnamin ulkoministerin haastattelua, jossa tämä kommentoi sitä miksi Yhdysvaltain massiivisimmatkaan ilmapommitukset eivät saaneet Pohjois-Vietnamin kansaa demoralisoitumaan ja taipumaan antautumiseen, vaan ennemminkin päinvastoin. Ex-ministeri piti tätä täysin itsestään selvänä skenaariona: Näinhän aina tapahtuu. Kun jonkin alueen väestöä vastaan kohdistetaan voimatoimia, ne yleensä yhdistävät sen kansaa, tiivistävät vastarintaa ja kääntyvät siten yleensä itseään vastaan. Tämä tuli mieleen eilen Katalonian tapahtumia seuratessa. Kuunnellessani ihmisten kommentteja Suomessakin noista tapahtumista, on usein tullut vastaan ihmettelyä: ”On tämä Eurooppa kummalliseksi mennyt kun alueet noin vain haluavat julistautua itsenäisiksi.” Niin, en tiedä oliko tilanne olennaisesti erilainen sata vuotta sitten, kun Venäjän valtakunnan länsiosassa alue nimeltä Suomi päätti niin tehdä. Niukalla äänten enemmistöllä kansan valitsema eduskunta silloinkin asiasta äänestämällä päätti. Sitä ennenkin Euroopan rajat ovat muuttuneet satoja kertoja. Se, että ne muuttuvat on historiassa ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Syyt vain vaihtelevat. Jugoslavian verisestä hajoamisprosessista on alle 30 vuotta aikaa, Kosovon kiistanalaisesta itsenäistymisestä vielä paljon vähemmän. Noita tapahtumia on suhteellisen helppo ymmärtää ja prosessoida omassa päässään: Ihminen ei vain yksinkertaisesti tunnu oppivan historiasta mitään. Sen sijaan Las Vegasin tämän aamuisia tapahtumia en edelleenkään ymmärrä. Ainakin 50 ihmishenkeä vaatinut joukkosurma näyttää kaikissa uutisissa olevan ”ammuskelu.” Ei mikään ihan pieni välikohtaus, haavoittuneitakin yli 200 (Edit: Myöhempien tietojen perusteella haavoittuneita on yli 500). Presidentti Trump näyttää ”ottaneen osaa” - kieltämättä empaattisempi reaktio kuin esimerkiksi Puerto Ricon luonnonkatastrofin kohdalla, mutta kaukana siitä mylvinnästä jota Trumpilta on kuultu kun tapahtumiin voidaan liittää sanat ”radical islamic terrorism.” Kiitos, Turun puukotukset liippasivat ihan riittävän läheltä, eli omakohtaistakin kosketuspintaa niihin tapahtumiin on. Olen opiskellut latinaa 7 vuotta ja opettanutkin muutaman vuoden, tiedän kyllä sanan terror alkuperän ja merkityksen. Kansainvälistä politiikkaakin on tullut opiskeltua, terrorismin tavoitteet ja toimintatavat ovat tiedossa. Mutta valaiskaa nyt silti vielä tyhmää: Miksi massiivisinkin valkoisen miehen suorittama joukkoampuminen on aina ”ammuskelu” tai "ampumavälikohtaus" ja pieninkin, surkeimminkin epäonnistunut muslimin tai sisäministeriä mukaillen ”ulkomaalaisen näköisen miehen” suorittama puukotus ”terroriteko” jonka johdosta vaaditaan kaikkia rajoja kiinni ja poliiseille lisää mahdollisimman järeää aseistusta? Useimpia terroriteoiksi ristittyjä, uskontoa toki usein keppihevosena käyttäneitä, tekoja yhdistää se, että tekijä ei itse ole ollut erityisen uskonnollinen tai ainakaan juurikaan elänyt kyseisen ideologian oppien mukaisesti. Huomattavasti enemmän kosketuspintaa löytyy muiden väkivaltarikoksiin syyllistyneiden henkilöiden kanssa, yli etnisten ja uskonnollisten rajojen. En ainoastaan väitä, että eilen Kataloniassa nähdyt barbaariset tapahtumat lisäisivät itsenäisyyden kannatusta alueella. Historia on osoittanut että näin tulee kiistattomasti tapahtumaan. Mutta väitän, että mieleltään järkkyneiden ihmisten suorittamien kammottavien joukkosurmien kategorisointi tekijän etnisen taustan mukaan ja sen mukaisesti mitoitettavat reaktiot ja toimenpiteet eivät ainakaan lisää ihmisten turvallisuutta missään. Mikään ääri-ideologia ei ole koskaan tuonut mukanaan mitään hyvää ja kestävää. On kyse sitten nationalismista, uskonnollisesta ajattelusta tai jostakin yhteiskunnallisesta kysymyksestä. Parhaan ohjeen yhteisen turvallisuutemme ja sen myötä hyvinvointimme lisäämiseksi antoi aikoinaan Juice Leskinen: ”Ollaan ihmisiksi.” |