Lähtisitkö kanssani kahville, herra Halme?11.08.2019 Kävin torstaina Tampereella kahvilla upeassa Tahmelan huvilassa. Tapasin siellä ihmisen, jonka kanssa oli jo pidempään suunniteltu käydä ajatuksia kahvikupin ääressä vaihtamassa. Tein samaisena iltana Facebookiin "Mitä mietit?" -kysymyksen siivittämänä seuraavanlaisen päivityksen: Mitäkö mietin? Kävin siis kahvilla ex-kansanedustaja Tiina Elovaaran kanssa. Elovaaran, joka keväällä putosi eduskunnasta aivan samoin kuin kaikki muutkin Sininen Tulevaisuus -puolueen kansanedustajat. En itsekään äänestänyt Tiinaa. En itsekään äänestänyt Sinistä Tulevaisuutta. Ymmärrän, että vahingonilo puolueen kohtalosta oli suurta erityisesti heidän emopuolueensa Perussuomalaisten riveissä, sillä puolue elää vastakkainasetteluista ja siitä eronneet loikkarit oli ehditty moneen kertaan demonisoida eri foorumeilla ties millaisin sanakääntein. Mutta sitä en tänä päivänä käsitä, millaisen vastaanoton muiden kuin persujen keskuudessa sai se, että yli 20 tolkun kansanedustajaa halusi tehdä pesäeron aiemman puolueensa rasistisiipeen ja kaiken menettämisen uhallakin perustaa ensin uuden eduskuntaryhmän ja sitten uuden puolueen? Herättikö Soinin hillotolppa vain niin suurta katkeruutta vai mistä oli kyse? Joka tapauksessa, eduskunnasta luultavasti putosi monta sellaista poliitikkoa, jotka varmasti iso osa kansasta mieluummin siellä näkisi, kuin monet sellaiset, jotka sinne nyt valittiin. Yhteiskunnalliset vastakkainasettelut eivät ratkea sillä, että pyritään saamaan mahdollisimman paljon ihmisiä omalle puolelle. Siten ainoastaan kiihdytetään vastakkainasetteluita ja yhteiskunnan polarisoitumista. Ne ratkeavat sillä, että löydetään mahdollisimman paljon yhteistä muidenkin, kuin yksi yhteen oman viiteryhmän kanssa. Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsinin sanoin: Herra Halmeen kohtalo kannattaisi muistaa. Hän oli Täällä Pohjantähden Alla -kirjan hahmo. Maltillinen tolkun ihminen. Se koitui hänen kohtalokseen. Historiankirjoista voi lukea, millaisia seurauksia herra Halmeen kaltaisten ihmisten kohtalolla kansakunnallemme silloin oli. Sosiaalinen media ja Twitter ovat tietenkin isossa kuvassa omiaan saamaan merkittävämmän painoarvon kuin oikeasti omaavatkaan. Mutta Twitterillä on ehtinyt olla jo kiistaton vaikutus esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaaliin ja mitä tulee kuplautumiseen, itsensä ympäröimiseen vain samoin ajattelevilla henkilöillä, se on siihen verraton väline. Siksi haastaisin pohtimaan, mistä kertoo se, että pari viikkoa sitten Twitterin punavihreä henkinen ylimystö söi jo elävältä viikottaista #rakentavatwiittaaja -tunnustusta jakaneen Pekka Saurin, koska tämä on etuoikeutettu setämies. Pekka Sauri on entinen vihreiden puheenjohtaja, apulaiskaupunginjohtaja ja keskeinen hahmo puolueen taipaleessa 1980-luvun perustamisvuosista nykypäivään. Ja radiopsykologina vertaansa vailla oleva tolkun ihminen. |