Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks? Vuosikatsaus 2017

Vuosi 2017 on osaltani kahta korisliigaottelua vaille paketissa. Perinteiseen tapaan ajattelin laatia vuodestani lyhyen yhteenvedon tänne sivuilleni – jos ei muuten, niin itselle kertaukseksi ja tulevien vuosien varalle.

Esimerkiksi tällaista ehti tapahtua:

- Tein alkuvuodesta kolme pikkubudjetin ulkomaanmatkaa, ensisijaisesti koripallon ehdoilla. Toteutin pitkäaikaisen haaveeni, ja kävin katsomassa Euroliigan ottelun livenä. Jäin saman tien koukkuun ja olen sittemmin käynyt katsomassa niitä jo kolme. Siitä, että ylipäätään eksyin Kaunasiin ottelua katsomaan, ansaitsee kiitokset Kari Kilpinen jota ilman en luultavasti vieläkään olisi tajunnut, miten helppoa ja edullista Zalgirisin otteluissa käyminen on. Kahta muuta korismatkaani isännöivät coachit Anton Mirolybov ja Oliver Vidin, joille kiitokset siitä, että tarjosivat mahdollisuuden nähdä lajikulttuuria myös Saksassa ja Slovakiassa. Ponttiksen luona vieraillessani vietin reissun viimeisen matkapäivän Berliinissä historiallisia kohteita kiertäen. Leipzigista käsinhän olimme jo aiemmin vierailleet yhdessä mm. Kansojen taistelun muistomerkillä ja Kustaa II Adolfin kuolinpaikalla Lützenissa.

- Kevään kunnallisvaalit menivät osaltani odotuksia huonommin. Sen myötä poliittisia luottamustehtäviä on ollut hoidettavana syksyn aikana vähän vähemmän. Se itselleni luontaisin lautakunta, sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakunta vaihtui kaupungin hallintomallin uudistumisen myötä asunto- ja kiinteistölautakunnaksi, jonka toimialassa on ollut paitsi paljon opiskelemista, myös hankalien kokouspäivien (osuvat aina Korisliigan ottelupäiviksi) myötä käytännön ongelmia päästä niitä hoitamaan. Tipuin tuloksen myötä myös puolueeni valtuustoryhmästä. 

- Toimin YLE Puheen asiantuntijakommentaattorina lukuisissa hienoissa koripallotapahtumissa. Finaalisarja oli jälleen miellyttävä kokemus, mutta EM-kotikisat toki vielä jotain aivan muuta. Todellinen once in a lifetime-kokemus. Kiitos myös tästä mahdollisuudesta jälleen heille, jotka ovat sen mahdolliseksi tehneet. Isoimmat kiitokset YLE Urheilun päällikölle Panu Pokkiselle ja otteluiden pääselostajalle Jouko Vuolteelle, jonka kanssa olemme nyt vuodesta 2013 lähtien puoli Eurooppaa näissä hommissa kiertäneet.

- Palasin maaliskuun puolivälissä päivätyöhöni historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi Juhannuskylän kouluun. Odotin mielenkiinnolla uutta rooliani aivan tavallisena riviopettajana, mutta sitä kesti lopulta tasan viikon. Nopeasti huomasin olevani yhden Suomi 100-tiimin puheenjohtaja ja perässä seurasivat pian luokanvalvojuus sekä nippu tiedotus- ja organisointihommia.

- Tulin toukokuussa valituksi Tampereen Klassikot ry:n varapuheenjohtajaksi. Valintani jälkeen minulla oli kaikenlaisia visioita yhdistyksen toiminnan kehittämisestä, sosiaalisen median hyödyntämisestä tiedottamisessa ja jäsenhankinnassa jne., mutta toistaiseksi en ole tehnyt uudessa hommassani mitään. Yritän kyetä keväällä parempaan.

- Pyrintö otti keväällä yhteyttä, kertoi aikovansa palkata Kauhajoelta vapautuvan Sami Toiviaisen päävalmentajakseen miesten Korisliigaan ja toivovansa, että allekirjoittanut palaa kasvattajaseuraansa hänen aisaparikseen. Tartuin tarjoukseen, sillä kaikesta kommunikoinnistamme paistoi aito halu löytää toimintaan uutta potkua ja itselleni oli taas kevään aikana harjoitetun lajin opiskelun myötä syttynyt uutta poltetta korista edelleen valmentaa. Ihan vihkoon ei homma ole mennyt, koska seura tarjosi jo tämän syksyn aikana meille kahden vuoden jatkoa ja sopimukset allekirjoitettiin saman tien.

- Opettajien kesänaloitusreissu tehtiin nopealla aikataululla ja pienellä porukalla Gdanskiin. Ihan kiva paikka, joskin vähän turhan lyhyt reissu. Koko ajan oli vähän kiire, josta syystä itselläni ainakin oli pinna koko ajan turhan kireällä. Asiaa ei auttanut hektinen vaihto paluumatkalla, Tukholman koneeseen tuli sen verran kiire, että Helsinki-Vantaan terminaali 2 tuli juostua päästä päähän – puoli vaatekaappia päällä, koska olin 7 päivän reissussa vain käsimatkatavaroilla. Tukholmassa odottanut valmentajaklinikka #Bartonclinic17 oli sekin antoisa ja Pekka Salmisen paikallisopastus laadukasta.

- Vietin juhannuksen vaimon kanssa lomamatkalla Saksassa ja Luxemburgissa. Jälkimmäinen valtio tuli nyt nähtyä ensimmäistä kertaa, aivan kuten Slovakia keväällä. Enkä ollut Moselin laaksoa Saksan puolellakaan aiemmin nähnyt. Trier oli kaunis ja onnistunut kohdevalinta.

- Eräänlainen toteutunut unelma oli myös nähdä se itselleni kaikkien aikojen isoin rockbändi Guns N’ Roses lähes alkuperäiskokoonpanossaan livenä kesällä. Hämeenlinnassa, Kantolan tapahtumapuistossa järjestetystä konsertista on erillinen juttu täällä kotisivuillani.

- Muuten kesä meni pitkälti sairastellessa. Olin tikattavana useampaan kertaan ja koepalojakin otettiin kahdesta eri kohdasta kahdesta eri syystä. Vakavin epäily koski heinäkuussa suusyöpää, jollaista minulta ei kuitenkaan onneksi löytynyt. Koepalan ottoon lähetettiin kuitenkin kiireellä jo seuraavana päivänä, koska lähetteen kirjoittaneen lääkärin mukaan oikeastaan mitään ns. hyviä vaihtoehtoja ei enää ollut. Vuorokausi lähetteen kirjoittamisen ja koepalan ottamisen välissä oli aika pitkä ja muistan miten perisuomalaiseen tyyliin pahinta peläten istuskelin katselemassa Tammerkosken rantaa ja mietin että olisihan tätä mielellään pidempäänkin täällä katsellut. Onneksi suukirurgi Väinö Kurttila osasi näytteen oton yhteydessä sanoa juuri oikeat, rauhoittavat sanat ja tulosten odottelu sujui jo levollisin mielin. Kesä meni kuitenkin enemmän tai vähemmän joko tikit suussa tai suu verta vuotaen. Mitä taas säärestä otettuun koepalaan tulee, siitä taas Tullinkulman Työterveyden lääkäri Antti Järvinen osasi sanoa asiat juuri kuten pitikin. Eikä ihme että on fiksu mies, kuulemma entinen koripalloilija.

- Keikoilla on tullut käytyä mahdollisuuksien mukaan. En muista että kertaakaan olisi jälkeenpäin harmittanut että lähdin. Sama pätee ylipäätään kaikkeen kulttuuriin teatterista taidenäyttelyihin. Vielä useammin pitäisi käydä. Liikunnan ohella ylivoimaisesti parasta terapiaa.

- Tulin syksyllä valituksi Pyynikin Kokoomuksen uudeksi puheenjohtajaksi. Toimikausi alkaa vuoden 2018 alusta. Palaan asiaan myös kotisivuillani kun uusi vuosi koittaa.

- Debytoin syksyllä kolumnistina Pirkanmaalla ilmestyvässä Suur-Tampere -lehdessä. Kerran kuukaudessa ilmestynyt julkaisu kuitenkin lopetettiin pian (em. asioilla ei tiettävästi välitöntä yhteyttä) mutta tilalle tuli kerran viikossa ilmestyvä Tampereen Viikko, jossa jatkan samoissa hommissa. Tein loppuvuodesta mm. ehdotuksen Manserock-museo Pateneumin perustamisesta Tampereelle. Mukavaa hommaa. Kiitän tästä mahdollisuudesta erityisesti päätoimittaja Salli Saastamoista. 

- Syksy on mennyt nopeasti ja lähinnä töiden & koriksen merkeissä. Kysymyksiin siitä olenko tehnyt lapsia, onko vireillä uusia kirjaprojekteja tai olenko muistanut levätä, olen luultavasti antanut kysyjille joskus vähän epäystävällisiäkin vastauksia. En lupaa etteikö niin voisi käydä jatkossakin ja muissakin yhteydessä, riippuu kysymyksen ajankohdasta, aiheen sensitiivisyydestä ja vähän myös siitä, kuinka paljon asioita yhtaikaa kaatuu päälle ja voiko niihin itse vaikuttaa. Tänäkin vuonna on ollut verrattain harvoja hetkiä, jolloin on voinut itse päättää mitä tekee ja missä vai tekeekö mitään ja jos tekee, pitäisikö kuitenkin olla samaan aikaan myös jossain muualla tai jos menee johonkin, onko siellä riittävän kauan. Yleensä olen näissä valinnoissa epäonnistunut.

- Vuosi on ollut myös ensimmäinen, kun puhelin ja tabletti ovat olleet selkeästi enemmän riesa kuin hyödyllinen apuväline. Pitkälti kahdesta syystä: Omaa rauhaa on niiden ansiosta entistäkin vähemmän, hetkiä jolloin ei pidä lukea viestejä / vastata viesteihin / käydä läpi unohtuneita viestejä ei juurikaan ole. Vielä suurempi ongelma on se, että varsinkin sosiaalisen median myötä ympärillä leijuva negatiivisuus lisääntyy entisestään. Kun päivä päättyy johonkin negatiiviseen uutiseen tai viestiin, kuten se lähes aina päättyy, se vaikuttaa kuin treenin jälkeen lihaksista loppuverryttelemättä jäänyt maitohappo. Kulkee mukana ja aloitat seuraavankin päivän jo valmiiksi väsyneempänä.

- Aiemmissa vuosikatsauksissani olen haikaillut sen perään, että saisi joskus aikaiseksi jotain edes kohtuullisen pysyvää. Oppilaita kun tulee ja menee ja samoin joukkueita, kausia ja mestaruuksia. 2000-luvun alun kirjaprojektiani aikanaan kuvittelin sellaiseksi, mutta senkin kirjan Arno Kotro kirjoitti tänä vuonna uusiksi. Oletettavasti paremmin, koska se uusiksi piti kirjoittaa. Mitään sellaista en vieläkään ole saanut aikaan, mutta jos nyt edes ainakin joskus hetkellisesti saanut jonkun hymyilemään tai jonkun sellaisen homman saanut hoidettua, jonka muuten olisi joutunut hoitamaan joku muu. Pienistä asioista ja hetkistä voi kuitenkin joskus muodostua yllättävän isoja.

Maailmassa noin ylipäätään tapahtumia on hallinnut Donald Trumpin surrealistinen presidenttikausi, jossa maailmaa hallitaan 140-280 merkin twiiteillä. Trumpin some- ja muussakin kuplassa häntä palvoo uskonlahkon omainen seuraajajoukko. Tämän porukan ja heidän hengenheimolaistensa kommentteja lukiessa ja sekä maapallon että kotimaamme Suomen henkistä tilaa seuratessa tuntuu, että evoluutio menee koko ajan vain taaksepäin. Meillä pitäisi olla kaikki mahdolliset kyvyt ja apuvälineet nähdä asioita laajasti, globaalisti ja myös tulevaisuutta ajatellen, mutta sen sijaan käperrymme koko ajan enemmän tuijottamaan vain omaa napaamme. Tässä ja nyt. Päivänä, jona tätä kirjoitan, uutisissa on puhuttu mm. Trumpin älyvapaasta twiitistä, jossa pilkattiin tieteellisesti todistettua ilmastonmuutosta. Juuri ennen kuin aloin kirjoittaa, luin Facebookista tuohtuneita kommentteja, joissa paheksuttiin ajatusta, että perusrokotusten ottamisen pitäisi olla lakisääteistä, vaikka netissä on lukenut että jotkut rokotteet saattavat aiheuttaa sivuvaikutuksia.

Tiedämme enemmän kuin koskaan, mutta kykymme käsitellä ja soveltaa tietoa ei ole ainakaan parantunut. Hyvinvointimme korkea taso ja pitkä rauhan aika suurimmassa osassa Eurooppaa puolestaan tuntuu pahemman kerran muuttaneen mittakaavaa siinä, minkä suuruusluokan asiat koetaan valtaisiksi ongelmiksi.

Menipä negatiiviseksi. No, niin nämä ajatukset valitettavan usein menevät. Josko uusi vuosi olisi parempi, vaikea sanoa. Yksi asia ei kuitenkaan edelleenkään ole muuttunut, sen olen huomannut: Viimeisimmän koripallo-ottelun tulos vaikuttaa mielialaan edelleen äärettömän paljon. Jos vielä tänä vuonna vaikka joku ottelu voitettaisiin, niin ehkä kaikki taas hetken näyttäisi valoisammalta.

Kiitos kaikille joiden kanssa on jälleen tänä vuonna saanut matkaa tehdä. Kovasti toivon että tapaamme jälleen ensi vuonna. Sekä näissä merkeissä, että livenä.

Hyvää uutta vuotta itse kullekin säädylle!