Viski ja minä

Suomessa kohistiin viikonloppuna. Se ei ole millään tavalla uutta, sillä Suomessa kohistaan aika ajoin milloin mistäkin. Sekään ei ole uutta, että kohinan jälkeen kohistaan siitä, että on kohistu. Sen jälkeen asia yleensä unohtuu melko nopeasti ja kansalaiskeskustelussa areenan valtaavat uudet aiheet, joista kohista.

Niin nopeasti kuin kohina yltyy, laantuu ja vaimeneekin nykyään, ehkä vielä pari sanaa viikonlopun viskigatesta. Joku kertoi jossakin jollekin ettei viski-sanaa saanut käyttää blogissa, sitten kyseinen virasto ja sitä valvova virasto kumpikin kolmesti kielsivät mitään koskaan kieltäneensä, mutta päättivät ilmeisesti kuitenkin selvittää oliko joku kieltänyt tai kieltänyt kieltämästä.

Kohua ovat seuranneet kannanotot siitä, miten helposti tyhmä kansa taas oli manipuloitavissa joukkohysteriaan ja järjettömään meuhkaamiseen asiasta, jossa medialukutaitoisempi väestö oli heti nähnyt, että todellista syytä meuhkaamiseen ei ollut. Ja miten ihmeessä kansa voi puolustaa oikeuttaan juoda viinaa, vaikka maailmassa on oikeitakin epäkohtia kuten lapsiavioliitot?

Minäpä kerron. En ainakaan itse kokenut, että koko episodissa olisi ollut kyse oikeudestani juoda väkeviä alkoholijuomia. En itse käytä viiniä väkevämpiä juomia, mutta en siksi että olisin niin hyvä ihminen jolla on terveelliset elämäntavat, vaan siksi etten pidä niiden aikaansaamasta vaikutuksesta. Se on ollut oma valintani ja olen iloinen siitä, että olen saanut tehdä sen itse.

En näe hyvänä, että Suomessa juodaan niin paljon alkoholia, kuin juodaan. Sillä on valitettavan negatiivinen vaikutus moneen asiaan maassamme - sekä sosiaalisessa että ihan taloudellisessakin mielessä. Tosiasia on, että aika paljon kevyemmillä rakenteilla selviäisimme maassamme niin sosiaali- ja terveyspuolella kuin  järjestysvallan ja tuomioistuinlaitoksenkin osalta, jos juomatavat maassamme olisivat toisenlaiset. Niitä eivät kuitenkaan ole muuttaneet tähän asti säädetyt lait, kiellot ja rajoitukset. Onko oikea ratkaisu siis säätää niitä lisää?

Ensisijaisesti näin viskigaten tarpeellisena osoituksena alkoholipolitiikkamme järjettömyydestä. Ulospäin lähinnä koomisilta näyttävillä kielloilla, rajoituksilla ja yleisellä holhoamisella toivottua tavoitetta ei saavuteta, piste. Olennaista alkoholin käytön osalta ovat yksilön omat valinnat ja valitettavasti se valinta, johon politiikkamme häntä tätä nykyä ohjaa on astua Tallinnan laivaan ja kantaa rahansa sinne. Negatiiviset kustannus- ja muut vaikutukset hän tuo Suomeen. Samaan aikaan meillä esimerkiksi ravintolatoiminta on koko ajan ahtaammalla - vaikka laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että kotimaisia yrityksiä pitäisi tukea.

Toiseksi näin viskigaten aivan tarpeellisena osoituksena siitä, minkä kokoista julkista sektoria me tässä taloustilanteessa tarvitsemme. Ovatko esimerkiksi kaikki valtion virastot ja niissä tehtävät työt tarpeellisia ja kuuluuko ne siten kansalaisten verorahoilla kustantaa?

Kyllä, on epäloogista, että sama kansa joka on valvonnan pettäessä, vaikkapa valelääkäriasiassa, heti huutamassa sen perään, että valvonta olisi pitänyt olla tiukempaa, vastustaa toisaalta tällaisessa tapauksessa valvontaa ja kyseenalaistaa koko viraston tarpeellisuuden. Näin se vain menee, aina on erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä, emmekä koskaan pysty tekemään päätöksiä jotka miellyttäisivät kaikkia. Se on sitä paitsi ihan yhtä epäloogista kuin se, että olemme täysin tietoisia kansantaloutemme tukalasta tilanteesta, mutta silti kannamme verorahamme Viroon ja aiheutamme liiallisella alkoholin käytöllä kotimaassamme entistä suuremmat paineet esimerkiksi paljon puhutuille sote-palveluillemme.

Tällaisessa tilanteessa tarvitaan nimenomaan asiallista, olennaiseen keskittyvää, selkeää ja johdonmukaista päätöksentekoa. Mitä epäolennaisempiin, jopa huvitusta herättäviin asioihin tartutaan, sen kauemmas mennään kaikkein olennaisimmasta ydinasiasta. Nyt sitten keskustellaan siitä pitääkö uuden alkoholilain myötä Finlandia-talon nimi vaihtaa ja pitääkö kaikkien Tapioiden vaihtaa nimensä, sen sijaan että keskusteltaisiin siitä, miten oikeasti voisimme kansanterveyttämme paremmin vaalia. Tätä en yksinkertaisesti näe hyvänä.

 "Mikä ei ole oikeus eikä kohtuus, ei saata olla lakikaan," lukee lakikirjassa. Mitä hyötyä on laista, joka on suuren osan kansasta, ja ilmeisesti myös osan laatijoistaan, mielestä täysin älytön? Miten on mahdollista, että virastot, joista ilmeisen merkittävä osa kansasta ei ole välttämättä edes tiennyt, tulevat nyt tällaisessa asiassa laajemmassa mittakaavassa kansalaisten tietoisuuteen, kuin missään aiemmassa? Mistä se kertoo?

En ole menossa Olutexpoon, siis siihen entiseen Olut- ja viskiexpoon, jonka anniskelulupaa ei toivottavasti peruuteta, vaikka alkuperäisen nimen tässä mainitsenkin. Mutta yhdestä asiasta olen aivan varma: Kukaan ei siellä alkoholisoidu yhtään sen enempää kuin hekään, jotka eivät tapahtumaan osallistu. Päinvastoin, kenties joku saattaakin käydä jatkossa kaupunkinsa olutravintolassa maistamassa jotakin siellä tarjolla olevaa olutta sen sijaan, että kantaisi sitä tutuinta merkkiä kotiinsa pumppukärryillä Virosta. Joku saattaa nauttia jopa lasillisen viskiä, sen sijaan että tinttaisi kotona pullon kirkasta naamarinsa. Mahdollisesti.

Vielä on kuitenkin kolmas asia, jonka vuoksi pystyn edelleen pitämään itseäni ajattelevana ihmisenä, vaikka muutaman #viski-aiheisen Twitter-päivityksen lauantaina eetteriin laitoinkin. Sen nimi on vapaus. Itseäni yllättää kaikkein eniten, että moni sellainen, ihan tuttavana tai jopa ystävänäkin pitämäni henkilö, joka voi itse hyvinkin aktiivisesti ottaa sosiaalisessa mediassa kantaa milloin mihinkin asiaan, on nyt kuitenkin nähnyt kovin pahana tämän asian herättämän keskustelun.

En halua, että valtio päättää puolestani, mitä sanoja saan blogeissani käyttää. En halua, että valtio päättää puolestani, mistä saan Facebookissa tykätä. En halua, että valtio päättää puolestani kenelle ja missä saan kertoa nauttineeni hyvää olutta tai löytäneeni sellaisen hyvää olutta, viiniä tai vaikkapa viskiä anniskelevan ravintolan, josta olen tykännyt.

En aina pidä kaikesta, mitä varsinkaan netissä erinäköisillä foorumeilla kulloinkin lukee. Mutta sen, että mielipiteensä saa ilmaista vapaasti, näen erittäin kallisarvoisena, kunnioitettavana ja puolustettavana asiana. Maailmassa on paljon muitakin asioita, joita puolustaa ja paljon epäkohtia, joita korjata. Myös niiden asioiden ajamista edesauttaa vapaa tiedonvälitys ja sananvapaus.

Siksi puolustan sitä edelleen.