Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa

09.08.2022

Uutinen lauluntekijä Jussi Hakulisen kuolemasta tavoitti Suomen tänään iltapäivällä. Satakunnan Kansa julkaisi hänen muistokirjoituksensa varsin pian itse uutisen jälkeen. En tiedä oliko se kirjoitettu valmiiksi, mutta en ihmettelisi vaikka olisikin. Jotkut asiat vain tietää. Olin juuri reilu viikko sitten itsekin taittanut ajomatkaa Jussin tekemiä kappaleita kuunnellen ja miettinyt, vieläkö sähköposti tai puhelin joskus kilahtaa ja mitä sanoa sinä päivänä, kun parrasvalot sammuvat ja viestintäkanavat vaikenevat iäksi.

Tänään se päivä koitti. Jussi oli 57-vuotias.

Niin, jotkut asiat vain tietää. Mistä? No esimerkiksi siitä, että Jussi kirjoitti kaiken lauluihinsa. Puhumme kaverista, joka kirjoitti Joutsenlaulun alle kaksikymppisenä. Esimerkiksi tämän tekstin otsikko on lainattu siitä. Yhtään valoisampi ei ole toinen superhitti Rakkaus on lumivalkoinen, jonka lopussa päähenkilö ”valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen” – eli valmistautuu itsemurhaan. Kappaleen Muistoja Jussi kertoi pitkälti kiteyttävän hänen oman elämänfilosofiansa. Kappaleen kertosäe menee näin:

”Niin on muistoja vaan kai monta miljoonaa

Mutta sydämeen vain jää ne jotka tekee kipeää

Niin on muistoja vaan kai monta miljoonaa

Mutta sydämeen vaan jää niistä raskaimmat nää”

Saman levyn kappale Kitarat kertoo siitä, miten kappaleen tekijän seinällä roikkuu kolme kitaraa ja niistä jokaisen alkuperäinen omistaja on tappanut itsensä. Kun kotiseudusta tehdään kaunis kappale Syvä joki, senkin pohjavire on melankolinen koska päähenkilö potee niin huonoa omatuntoa siitä että on yksi niistä jotka muuttivat pois ja jättivät kylän kuihtumaan.

Vielä oman äidin kuolinvuoteen vieressä kirjoitetussa Saattajat -kappaleessa luvataan että ”täällä pärjään kyllä sekä tarkenen / vaan vaikka joskus hieman horjuen,” mutta vain neljä vuotta myöhemmin julkaistu Kun nuoruus katoaa pitää jo sisällään mm. rivin ”ja niin olen kauan tiennyt sen, kun muutun aikuiseksi kerran, atomeiksi hajoan.” Se rivi tiesi paikkansa. 

Tuo tuska kiinni saa kenet vaan,” lauletaan Joutsenlaulussa. Tuo tuska sai Jussin kiinni jo hyvin nuorena, eikä päästänyt häntä otteestaan koskaan. Purkaessaan tuskaansa lauluihinsa, tuloksena oli useita klassikkokappaleita ja niiden ohella lukemattomia sellaisia, jotka merkitsevät yksittäiselle kuulijalle valtavasti, vaikkeivät Yön keikoilla yhteislauluina soineetkaan.

Paetessaan tuskaansa muilla tavoin, Jussi onnistui valitettavasti aiheuttamaan myös ikäviä seuraumuksia – ennen muuta itselleen. Lahjakkuuteen liittyy aina erityisyyttä eikä luomisen tuska ole vain kummelisketsi vaan täyttä totta. Sellaisia lauluja kuin Jussi Hakulinen, ei tee kuka tahansa meistä – ja Jussi Hakulinen ei toden totta ollut kuka tahansa meistä.

Vaikka Jussi ei tietenkään ollut kaikkien laulujensa minähenkilö, kappaleessa Kun nuoruus katoaa hän todellakin sitä oli. Kappale oli ja on henkilökohtaisin hänen koskaan kirjoittamansa ja siksi hänelle äärettömän tärkeä. Niin tärkeä, että se katkaisi vuoden 2011 juhlakiertueen jälkeen monet välit. Olli ei suostunut ottamaan kappaletta kiertueohjelmistoon ja se kaihersi. Jouduin itse kiistassa kahden tulen väliin toimittaessani Yön 30-vuotishistoriikkia Likaiset legendat, johon itsestään selvästi kuului myös Hakulisen haastattelu. Kirjaa ei olisi ilman sitä voitu julkaista. Boheemia taiteilijasielua oli kuitenkin tuohon aikaan vaikea tavoittaa, saati sopia haastatteluajankohtaa. Kunnes kävi tuuri. Helposti asioista innostuva Jussi oli innostunut videopuheluista ja halusi toteuttaa haastattelun sellaisen avulla. Valitettavasti tietokoneeni ei ollut kummoinen ja nettiliittymä vielä vähemmän, yhteys katkesi varmaan viisitoista kertaa, sovellustakin vaihdettiin ainakin kerran ja aikaa meni käytännössä koko yö. Säännöllisin väliajoin Jussi palasi Kun nuoruus katoaa -kappaleeseen ja siihen, miten väärin on ettei sitä esitetä juhlakiertueella.

Luultavasti jonkinlaista myötätuntoa Jussille siinä ilmaisin saadakseni haastattelun jatkumaan ja palataksemme asiaan, koska seuraavana aamuna Olli soitti: ”Mitä helvettiä sä olet mennyt sanomaan Hakuliselle että Kun nuoruus katoaa pitää ottaa settiin. Nyt se vetoaa siihen että Ipekin on sitä mieltä.” Vastasin että en kyllä ole näin sanonut, eikä sillä ylipäätään pitäisi olla kenellekään mitään merkitystä mitä biisejä juuri minä settiin valitsisin, mutta kai Olli ymmärtää että olisin tarjonnut Hakuliselle vaikka oraaliseksiä saadakseni tämän haastattelun kirjaan deadlinejen painaessa päälle.

Asiat eivät enää koskaan sen jälkeen palanneet ennalleen ja itsekin otin mielelläni etäisyyttä. Jussihan onnistui biisiensä oikeuksista käymässään yhden miehen sodassa riitaantumaan myös sellaisten tahojen kanssa, joiden kanssa riitautumisen olin kuvitellut olevan mahdotonta. Vaikka pidinkin kiistojen mittasuhteita aivan kohtuuttomina, ymmärsin myös Jussin toimintaa selittäneitä tekijöitä - joista yksi on intohimoinen suhtautuminen musiikin tekemiseen. Hän ei ollut rakennettu tuote, hänellä ei ollut artistiminää tai imagoa vaan Jussi oli lauluntekijä 24/7. Siihen hän antoi itsestään kaiken ja maksoi siitä tänään äärimmäisen hinnan.

Vielä vajaa vuosi sitten yhteydenpito oli vilkasta. Tuli useampikin Porispere -tallenne, tyttären Ellinooran kanssa tallennettu uusi biisi, pitkiä tarinoita Suomen historiasta, josta Jussi oli kiinnostunut ja tulevan omaelämäkerran suunnittelua. Kertoi haluavansa minut kirjoittamaan sen. Olin toki positiivisesti yllättynyt, koska olin aina ihan varma, että Jussin kirjan kirjoittaisi Nalle Österman, mutta tajusin varsin nopeasti että hankkeesta ei koskaan tulisi mitään. Puhelut tulivat yleensä sellaiseen aikaan, jolloin en ylipäätään ole puhelimen, saati työpuhelimen ääressä ja tarinat liittyivät enemmän Jussin sukulaisiin tai vaikka Urho Kekkoseen enemmän kuin häneen itseensä. En koskaan ehtinyt kirjoittaa riviäkään. Olin myös aivan varma, että sekaantumalla kirjaprojektiin päätyisin vielä jonkun kiistan osapuoleksi johonkin suuntaan. Niin hölmöltä kuin se tuntuikin, koska Jussihan oli ennen muuta kiltti, empaattinen ja hyväntahtoinen.

Omaelämäkertaa ei koskaan tullut. Ainakin itse vien vielä kertomatta olevat Jussia koskevat tarinat mukanani hautaan. Toimittajien on turha soitella, kuten oli myös Jussin laulujen tunnetuimman tulkin Olli Lindholmin kohdalla. Mutta tämänkin illan Jussi Hakulisen tuotantoa kuunnelleena ja tätä tekstiä kirjoittaneena, olen entistä vakuuttuneempi, että ei mitään omaelämäkertaa mihinkään tarvitakaan. Musiikki puhuu. Kaikki on siellä.

”Mä olen aika varma että aika moni tuolla yleisössä kelaa että tuolla joku jätkä vetää Yön biisejä,” sanoi Jussi minulle joskus parikymmentä vuotta sitten Nokian Iisopissa keikkansa jälkeen. Sen jälkeen tapahtui monta, voittopuolisesti positiivista asiaa, joiden myötä asiantila muuttui aika olennaisesti. Silti väitän, että suurin osa ihmisistä tuntee edelleen Jussi Hakulisen laulut huomattavasti paremmin kuin niiden tekijän. Ja rohkenen myös väittää, että juuri niin Jussi halusi asian olevankin. Monta omaan sähköpostiini vuosien varrella kolahtanutta biisiä jäi suurelta yleisöltä pimentoonkin. Se vähän harmittaa.

Syvin mahdollinen osanottoni Jussin läheisten, erityisesti lasten suruun. Suurin mahdollinen kiitollisuus siitä, että sain Jussin hieman yli 20 vuotta tuntea.

Hieman alle 15 vuotta sitten Jussi lähetti demon biisistä, joka oli alun perin syntynyt puolittaisena rippauksena elokuvasta, josta molemmat pidimme. Kuuntelin sen ja laitoin viestin että ”eikös tässä olisi aineksia vielä aika paljon isommaksi biisiksi?” Meni kaksi viikkoa ja tuli uusi demo saatteella ”nyt lähtee lentoon.”

Kyseinen kappale, Parrasvalot, soi tänään sen kirjoittajan ja tämän elämäntyön muistolle.

31.12.2023Vuosi 2023 - välimallin vuosi?
18.11.2023Entisen oppilaan puhe Hyhkyn koulun 120-vuotisjuhlassa 18.11.2023
13.11.2023Pitämättä jäänyt puheenvuoro budjettivaltuustossa 13.11.2023
29.06.2023Osapäivänatsi?
20.06.2023Ilon ja onnen päivä? PM Petteri Orpon hallitus 20.6.2023-
01.06.2023Kevätjuhlapuhe 1.6.2023
01.05.2023Avaussanat Tampereen Porvarillisessa Vapussa 1.5.2023
31.12.20222022 - parhaani tein ja se ei riittänyt
05.09.2022Rehtorin puhe Pispalan koulun paluujuhlassa 1.9.2022
09.08.2022Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa

Siirry arkistoon »