Kuntavaaliehdokas 2017

Lähdin kuntavaaliehdokkaaksi ensimmäistä kertaa syksyllä 2012. Puhetta asiasta oli ollut jo aiemminkin, mutta vasta nyt kuvio realisoitui ehdokkuuteen asti. Silloin, kuten nytkin, oli paljon ilmassa niin sellaisia asioita, joiden puolesta halusin olla mukana tekemässä työtä, kuin sellaisiakin poliittisia trendejä joita en kannata ja joille halusin tarjota vastapainoa. 

Vaalipäivän iltana päällimmäinen tunne oli pettymys, sillä paikkaa valtuustossa ei tullut. Sain vaaleissa 348 ääntä, mikä oli Tampereella 67. eniten kun valtuutettuja valitaan 67, mutta suhteellisen vaalitavan vuoksi vertauslukuni ei riittänyt varsinaisen valtuutetun asemaan. Kokoomuksen listalla oli vielä edellänikin 3 rannalle jäänyttä ehdokasta.

Varsin nopeasti selvisi kuitenkin, että kyseessä oli ensikertalaiselle aika kova saavutus. Äänimäärä toi sekä paikan valtuustoryhmämme kokouksiin, joissa asioista keskustellaan etukäteen ja niistä pysyy näin ollen varsin hyvin kartalla, että erinomaisia lautakuntapaikkoja. Tulin valituksi varsinaiseksi jäseneksi Sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakuntaan, jonka toimialaan kuuluvat liikunta, kulttuuri ja vapaa sivistystyö. Juuri se lautakunta johon halusinkin, etenkin kun Lasten ja nuorten palvelujen lautakuntaan (mm.varhaiskasvatus ja perusopetus) olisin kaupungin perusopetuksen työntekijänä ollut jäävi. Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnassa ja Osaamis- ja elinkeinopalvelujen lautakunnassa olen ollut varajäsenenä. Ensin mainitun kokouksiin olen päässyt osallistumaan pari kertaa vuodessa, jälkimmäiseen en juurikaan. Kaupunginhallituksen varajäseneksikin oli hienoa olla edes ehdolla, vaikka en lopulta valituksi tullutkaan. Ihan vihkoon en selvästikään ole vetänyt.

Valtuuston kokouksiinkin on lopulta tullut osallistuttua varsin usein. Neljännen varavaltuutetun paikkaa tuli välillä kutsuttua myös stand by-valtuutetuksi, sillä usein tuli tilanteita joissa ei etukäteen tiennyt tuleeko illan aikana kutsua valtuustoon vai ei. Näin ollen valmiudessa piti olla ja asioihin perehtyä, mutta välttämättä tarvetta varavaltuutetulle ei lopulta ollutkaan. Nyt kun olen 4 vuoden aikana noussut ryhmän ensimmäiseksi varavaltuutetuksi, tilanne on toinen. Kokouksissa tulee oltua käytännössä alusta loppuun lähes aina, mikä mahdollistaa tehtävän entistä paremman hoitamisen. Jos on jotain sanottavaa, puheenvuoronkin voi pyytää ilman että on pelkoa siitä että siinä vaiheessa kun oma vuoro tulee, en enää olekaan sisällä valtuustosalissa.

Tarpeettomia puheenvuoroja, jotka eivät tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, pyrin silti välttämään. Kaupungin päätöksenteon kannalta ei ole tarkoituksenmukaista että asioista jaaritellaan ja jauhetaan niin kauan että kukaan ei lopulta enää jaksa kuunnella kenenkään puheenvuoroja, kohoavista kokouspalkkioista aiheutuu tarpeettomia lisäkustannuksia ja niin valtuutettujen kuin kokoukseen osallistuvien virkamiestenkin aikaa haaskataan turhaan. Koen, että politiikka ei ole vitsi ja valtuuston kokousten päätyminen Noin viikon uutisiin, NYT-liitteeseen ja Fingerporiin ei ole se arvovallalle ainakaan eduksi.

Mieluummin olen ottanut asioihin kantaa lautakunnissa ja valtuustoryhmän kokouksissa silloin kun sanottavaa on ollut. Kunnallispolitiikka on vaativaa ja arvostan niitä henkilöitä, joilla on siitä minua enemmän kokemusta. Olen halunnut yleensä ensin kuunnella heitä ennen kuin olen lähtenyt besserwisseröimään asioissa. Vaikka internetin ihmeellisessä maailmassa ja muussakin kansalaiskeskustelussa kaikki päättäjät kansanedustajista kuntapäättäjiin ovat yleensä parhaassakin tapauksessa vain idiootteja, taustalla kieroilevista virkamiehistä puhumattakaan, olen näiden 4 vuoden aikana entistä vakuuttuneempi siitä, että näin ei ole. Ja mikään kaikkien alojen erityisasiantuntija en edes väitä olevani. SOTE-asioissa paras asiantuntemus on aina löytynyt ryhmässä aivan muualta ja esimerkiksi valtuustossa usein esiin tulevia kaavoitusasioita olen vasta tässä valtuustourani mittaan opiskellut. Maakuntauudistuksen myötä kuitenkin koen omaavani kuntapäättäjältä vaadittavan asiantuntemuksen ensisijaisesti juuri niihin asioihin, jotka jatkossa ovat kunnan ydintoimintaa: Sivistys, kulttuuri, liikunta, elinvoima.

Mielelläni siis valtuustotyössä jatkaisin, nyt kun alan sitä vähitellen osatakin. Haluan myös olla jatkamassa sitä positiivista kehitystä, jota Tampereella on mielestäni tälläkin valtuustokaudella tapahtunut. Valtuustosalissa Tampere näyttäytyy usein hyvinkin ankeana ja huonosti johdettuna paikkana, mutta faktat kertovat muuta ja tiedän, miten paljon kaupunkimme rajojen ulkopuolella arvostetaan sitä, että Tampere on kieltäytynyt näivettymästä ja alistumasta laman edessä vaan täällä on saatu asioita tapahtumaan ja niitä tapahtuu lähivuosinakin paljon. Kunhan emme vaaleissa ota turhia taka-askelia ja rakennamme tänne edelleen tulevaisuuden emmekä menneisyyden Tamperetta. Nostalgia on hieno asia ja näyttää hyvältä valkokankaalla, teatterin lavalla, kirjoissa ja museoissa. Politiikassa meidän tulee kuitenkin tehdä työtä tulevaisuuden eteen, ja siksi pyrin jatkossakin olemaan jarruttamatta väistämätöntä kehitystä. Haluan rakentaa Tamperetta niille ihmisille, jotka täällä tulevina vuosikymmeninä asuvat ja vierailevat.

Teemoistani viestin näillä sivuilla ja muussa vaalimainonnassani tarkemmin tässä kevään mittaan. Sloganini on näissä vaaleissa ”Kuulemma ihan järkimiehiä” koska viimekertainen ”Kentän ääni” on paitsi käytetty jo, myös sikäli käyttökelvoton etten tällä hetkellä toimi koripallovalmentajan tehtävissä missään. Ajatuksiani sekä yleisesti että kuluneiden 4 vuoden aikana ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä löydät näiltä sivuilta, kokoan vielä jossain vaiheessa sopivista linkeistä myös oman hakemiston. Olen pyrkinyt siltarumpujen rakentamisen sijaan ajamaan omien arvojeni mukaista politiikkaa ja kaupungin kokonaisetua ja siihen pyrkisin jatkossakin. Mutta mielipiteeni yksittäisistä kysymyksistä ja hankkeista kerron toki myös mielelläni.

Minulle voi soittaa (puhelin 0500 730 831), laittaa sähköpostia (iperantanen@gmail.com), Facebook-viestiä, twiitata, minut löytää Instagramista ja osoitteessa sayat.me/iperantanen voit vastata aina silloin tällöin vaihtuvaan kysymykseen. Vaalimökiltäkin löytää toisinaan. Liikunta- ja kulttuuritapahtumissa pyörin aktiivisesti, mutta missään en ole ajatellut käydä vain varta vasten ennen vaaleja pasastelemassa. Käyn niissä tapahtumissa ja paikoissa, joissa kävisin muutenkin. Olen ehdolla omana itsenäni.

Vaalibudjettini on tälläkin kertaa varsin minimaalinen. Pääasiallisina kanavina toimivat siis kotisivuni, sosiaalinen media ja viidakkorumpu. Parin muun kanssani saman henkisen ehdokkaan kanssa saatamme toteuttaa yhden tai kaksi lehtimainosta. Näistä yhteistyökuvioista tiedotan lisää lähipäivinä. Flaikut painatan nekin tälläkin kertaa. Joku yhteinen tilaisuus olisi mukava järjestää, ehdotuksia ajan ja paikan suhteen otetaan vastaan. Kaikki mahdollinen apu on tervetullutta. Jos haluat jakaa flaikkuja, ilmoita minne ja koska ja kuinka paljon niin toimitan sinulle niitä. Jos voit muuten levittää sanaa harkinnan arvoisesta ehdokkaasta tuttavapiirillesi, toivon että teet niin. Arvostan sitä suuresti.

Vaalien varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 9.4.2017. Ennakkoäänestyksen päivämäärät ovat 29.3.-4.4. Toivon vilpittömästi, että käytät äänioikeuttasi. Toisin kuin jossain yleisissä latteuksissa joskus väitetään, äänelläsi on väliä. Viedään yhdessä rakasta kotikaupunkiamme kohti tulevaisuutta.