Ei vain koulua varten27.07.2015 Koulujen alkuun on kaksi viikkoa. Orientoituminen ja valmistautuminen lukuvuoden alkuun on ainakin täällä hyvässä vauhdissa. Koulujen alkaminen tarkoittaa sitä, että opettajat valmistautuvat opettamaan lapsille ja nuorille esimerkiksi seuraavia asioita: - Ketään ei saa kiusata ulkonäön, ihonvärin, etnisen tai muun perhetaustan, uskonnon, perheen sosiaalisen aseman tai ylipäätään minkään muun syyn perusteella. Me kaikki olemme erilaisia. Kaikkien kanssa voi ja pitää vähintäänkin tulla toimeen. Sinä olet tärkeä ja arvokas - aivan kuten on toinenkin ihminen. - Kiusaamisesta vaikeneminen on sen hiljaista hyväksymistä ja pahentaa siten asiaa. - Me kaikki teemme joskus virheitä. Sanomme tai teemme vääriä asioita. Sen myöntäminen on ihan terapeuttista ja mahdollistaa sen, että yksittäiset hairahdukset voi saada myös anteeksi. Ja oppia tekemistään virheistä. - Erimielisyydet on paras selvittää puhumalla. Keskusteluissa ja väittelyissä esitettyjä perusteltuja argumentteja kannattaa kuunnella. Niistä voi oppia itsekin. South Park-hahmo Eric Cartmanin vakiolause "Screw you guys, I'm going home" ei ole kovin hyvä argumentti. - Ikäviäkin asioita tapahtuu. Ne eivät kuitenkaan muutu tapahtumattomiksi, vaikka niihin löytäisi ulkopuolisen syntipukin tai ne voisi jotenkin kostaa. - Jos lasta kiusataan koulussa silmälasien tai punatukkaisuuden vuoksi, se ei ole peruste kieltää silmälasien käyttöä tai punaisia hiuksia. Sama pätee esimerkiksi vanhempien seksuaaliseen suuntautumiseen. - Maailma ei ole aina ollut sellainen kuin se nyt on. Entisajoista kertovat meille historialliset lähteet. Niitä voi tulkita eri tavoin. Niistä selviää kuitenkin usein merkittäviä taustatekijöitä nykypäivän tapahtumille. Jopa tulevillekin. - On olemassa faktoja, näkemyksiä ja mielipiteitä. Nämä on tärkeää osata erottaa toisistaan. - Tiedon siitä, mitä maailmassa tapahtuu, välittävät meille pääsääntöisesti tiedotusvälineet. Niitä seuratessa edellisessä kohdassa mainitusta asiasta on erityisen paljon apua. - Maailmassa on muitakin maita kuin Suomi. Aika paljonkin. Maapallon yli 7 miljardista ihmisestä vain noin viisi ja puoli miljoonaa asuu Suomessa. Vielä harvempi puhuu suomea äidinkielenään. Näillä muilla ihmisillä on usein oma kielensä, kulttuurinsa, uskontonsa, arvomaailmansa ja elämäntapansa joka on joiltakin osin erilainen kuin meidän. - Vihalla ei ole koskaan ratkaistu yhtään mitään, päinvastoin. Muut ihmiset eivät muutu itsemme kaltaisiksi tai katoa olemattomiin vaikka vihaisimme heitä kuinka paljon. Parhaiten toisen kohtaa tulemalla häntä puolitiehen vastaan. - Maailma muuttuu jatkuvasti. On olemassa suuria kehityslinjoja, megatrendejä, kuten globalisaatio, digitalisaatio, kaupungistuminen ja ilmastonmuutos, jotka vaikuttavat elämäämme halusimmepa sitä tai emme. - Edellä mainittujen megatrendien johdosta maailmassa kaikki vaikuttaa yhä enemmän kaikkeen. Puhutaan sitten taloudesta, ympäristöasioista, humanitaarisista kysymyksistä tai lähes mistä vain. Asioihin pystyy jokainen meistä jonkin verran vaikuttamaan, mutta se edellyttää vuorovaikutusta muiden ihmisten ja kansojen kanssa. - Yleissivistyksellä on itseisarvo. Samoin on esimerkiksi kulttuurilla ja taiteella. Ne auttavat meitä näkemään paremmin sen, mitä ympärillämme tapahtuu, ymmärtämään sitä ja saamaan siitä itsekin enemmän irti. Muun muassa tällaista yritämme, vaihtelevin tuloksin, opettaa. Ja siinä sivussa paljon muuta. Tai vielä enemmän kuin opettaa, auttaa oppimaan. Etsimään. Löytämään. Ajattelemaan. Maailma on kuitenkin loppujen lopuksi aika kiehtova paikka ja erityisen kiehtovan siitä tekevät erilaiset ihmiset, kulttuurit ja koko tämä pallo, jota saamme täällä asuttaa. Yksi kysymys vain nousee aina silloin tällöin mieleen. Viime aikoina yhä useammin. Kuka opettaisi näitä asioita myös lasten tärkeimmille roolimalleille, aikuisille? |