Siksi Elina

On ollut tapana näillä sivuilla vastata aika ajoin ihmisten kysymyksiin. Viimeisen parin kuukauden aikana, viimeksi tänään Keskustorin Maanantaimarkkinoilla, yksi kysymys on noussut ylitse muiden: Ketä kannatan Kokoomuksen puheenjohtajaksi?

Ensimmäisen kuukauden ajan jouduin vastaamaan, etten ole riittävän perehtynyt asiaan. En myöskään ole paikallisyhdistykseni äänivaltainen edustaja, joten en ole kokouksessa edes paikalla. Lupasin kuitenkin perehtyä asiaan ja kertoa mielipiteeni, jos sillä jotain vaikutusta on.

Kyllä, kokouksessa valitaan nyt siis Kokoomuksen puheenjohtaja. Mitä tulee johtamiseen ylipäätään, Petteri Orpon ja Elina Lepomäen osaamista ei ole toden teolla punnittu. Toisaalta Stubbin näytöt eivät ole niin ylivertaisia, että ne yksiselitteisesti puoltaisivat hänen jatkoaan. Mitä taas tulee puolueen edustamiseen julkisuudessa, sekä Stubb, Orpo että Lepomäki ovat erinomaisia keulakuvia puolueelle – tyylikkäitä, fiksuja, hillittyjä ja karismaattisia.

Puheenjohtaja saanee valintansa myötä kuitenkin hoidettavakseen myös erittäin vaativan valtiovarainministerin tehtävän. Kansalaisten luotto Kokoomuksen talouspoliittiseen osaamiseen on perinteisesti ollut vahvaa, joten painotan oman mielipiteeni muodostamisessa tuota politiikan osa-aluetta erityisen paljon.

Koska muut valintakriteerit menevät suhteellisen tasan, keskiössä tulee siis olla osaaminen. Kansainvälisten asioiden huippuosaaja Stubb olisi erinomainen ulkoministeri, ulkomaankauppaministeri, pärjäisi missä tahansa näkyvässä EU-tehtävässä tai vaikka YK:n pääsihteerinä. Orpo on hoitanut vaativaa sisäministerin tointa hienosti, en usko että kukaan olisi selvinnyt tehtävästä paremmin. Ylilyöntejä ja kohtuuttomuuksia on toki tullut, mutta uskon Orpon ne pian korjaavan. Lisäksi nopeasti ja rajuna päälle iskeneen kriisin hoitamisessa on syytä muistaa, että Orpo ja Kokoomus eivät ole olleet sitä hoitamassa yksin. Vaalituloksen mukaisen parlamentaariset voimasuhteet ovat asettaneet omat reunaehtonsa.

Mutta nyt valitaan sekä Kokoomukselle puheenjohtajaa että Suomelle valtiovarainministeriä. Niihin tehtäviin oma ehdokkaani on Elina Lepomäki.

Elämme aikaa, jolloin maan poliittista elämää johtaa pääministeri, jolla ei ole juurikaan kokemusta politiikasta. Hän johtaa yhdessä presidentin kanssa myös ulkopolitiikkaa, jonka suhteen hän ei ole osoittanut juurikaan kiinnostusta. Maan toiseksi suurimman puolueen puheenjohtajana ja Suomen ulkoministerinä on Euroopan vaarallisimpien poliitikkojen joukkoon listattu henkilö, jonka kiinnostus ei kuitenkaan näytä suuntautuvan epävakaaseen maailmanpolitiikkaan ja Suomen turvallisuustilanteeseen, vaan ennemminkin puolueensa hiipuvan kannatuksen nostamiseen luomalla jänniteitä ja viholliskuvia maansa sisään.

Soinin tämänpäiväisessä plokissa mainittu lause (vapaa sitaatti): ”Vaaleissa mitataan puolueiden kannatusta, eikä sitä kuka on oikeassa tai väärässä” kiteyttää mielestäni tämän hetken politiikan paremmin kuin hyvin. Sillä ei ole merkitystä, mitä päätöksistä seuraa, vain sillä miten ne vaikuttavat kannatukseen. Tämän roolin on omaksunut esimerkillisesti myös oppositio, jossa varsinkin puheenjohtajat Rinne ja Niinistö vetävät niin populistista ei käy –linjaa, että jopa Soinin takavuosien suoritukset kalpenevat.

Tarvitsemme asiakeskeistä politiikkaa, osaamista, rohkeita ja joskus ikäviäkin ratkaisuja, jos maan etu niitä vaatii.

Tänään Keskustorilla moni jutulla poikennut kansalainen puki kysymyksensä muotoon: ”Kenestä tulee Kokoomuksen puheenjohtaja?” Suhteellisen diplomaattisesti yritin vastailla, sillä kaikissa ehdokkaissa on hyvät puolensa ja Kokoomus hyvä puolue jokaisen johdolla jatkossakin. Mutta jos jotenkin tuohon vastaisi niin siten, että ”veikkaan Stubbin jatkavan, voin vallan mainiosti hyväksyä sen jos entinen armeijakaverini Petteri Orpo voittaa, mutta oma suosikkini tehtävään on Elina Lepomäki.”

En ole kaikista asioista Lepomäen kanssa samaa mieltä. Suurimmat erot ovat kulttuuripolitiikassa. Näen kuitenkin, että muut ansiot korvaavat linjaerot tuossa yksittäisessä kysymyksessä, jossa Kokoomus puolueena kuitenkin lienee kanssani suhteellisen samoilla linjoilla jatkossakin. Siihen ainakin luotan.

Lepomäellä on paljon piilevää kannatusta, sen olen huomannut. Moni myöntää hänen pätevyytensä tehtävään, mutta epäröi äänestää häntä koska Elina ei kuitenkaan voita. On helpompi ja mukavampi olla voittajan puolella. Ymmärrän ja hyväksyn myös sen argumentin, että venettä ei haluta keikuttaa ja istuvaa puheenjohtajaa haastaa. Joukkueurheilutaustani johdosta pidän totta kai tärkeänä, että nyt valittavan puheenjohtajan takana seistään ja puukkoja ei heitellä selkään tai mattoa vedetä alta.

Mutta kun nyt kerran puheenjohtajakisa avattiin ja vaalikamppailuun kaksi muutakin ehdokasta istuvan puheenjohtajan lisäksi lähti, voidaan saman tien valita tehtävään näistä hyvistä ehdokkaista paras.

Elina Lepomäki.