Rehtorin puhe Pispalan koulun kevätjuhlassa 28.5.2025

Hyvät läsnäolijat,

Tervetuloa Pispalan koulun kevätjuhlaan. Takana on jälleen yksi lukuvuosi, joka on aina ainutlaatuinen. Tätäkään lukuvuotta emme elä enää uudestaan. Se on joiltakin osin hyväkin asia - kohtasimme lukuvuoden aikana esimerkiksi elämän arvaamattomuuden tavalla, jota toivottavasti emme koskaan enää koe uudestaan - mutta toisaalta myös haikeaa. Moni asia näyttää jälkeenpäin erilaiselta ja sitä kaipaa vasta kun on jo myöhäistä saada sitä takaisin. Lukuvuosi on toivottavasti tarjonnut kaikille jopa elinikäisiä muistoja. Toivottavasti ne ovat mahdollisimman monella teistä hyviä.

Siihen, mitä itseään ympäröivässä maailmassa haluaa nähdä, voi myös itse vaikuttaa.

Hyvät oppilaat, teillä on vielä tallella kyky nähdä maailma kirkkain silmin. Muistakaa huomata toisissanne hyvää – ystävällisiä tekoja, kannustavia sanoja, auttavaisia käsiä. Pieni hymy tai kiitos voi piristää jonkun päivää enemmän kuin arvaattekaan. Kun huomaatte hyvää, kertokaa siitä ääneen. Se luo ympärillemme positiivista energiaa ja tekee koulustamme entistäkin paremman paikan.

Hyvät opettajat ja koulun henkilökunta, mukavaa että osaatte huomata toistenne työssä onnistumisia, tukea kollegoita ja antaa palautetta, joka rakentaa. Pienetkin kiitokset ja tunnustukset arjen keskellä ovat voimavara, joka kantaa pitkälle. Myös oppilaat osaavat aika paljon asioita. Kannattaa huomata myös se, vaikka toki olemme täällä opettelemassa ja harjoittelemassa asioita joita he eivät vielä osaa.

Ja te, vanhemmat, te näette lastenne kasvun ja kehityksen ainutlaatuisella tavalla. Juuri teidän antamanne esimerkki, joskus pienikin sana tai ele, merkitsee lapselle erityisen paljon. Koulu arvostaa työtä jota teette, mikä onkin välttämätöntä, jotta voimme yhdessä kasvatustyössämme onnistua. Toivottavasti ainakin joskus tunne olisi myös molemminpuolinen.

Hyvän huomaaminen ja siitä kiittäminen ei maksa mitään, mutta sen arvo on mittaamaton. Se rakentaa yhteisöä, lisää iloa ja luo positiivisen kierteen.

Rehtori on koulun arjessa usein melko etäinen hahmo. Erilaista hallinnollista työtä on paljon, eikä se ole tulevaisuudessakaan ainakaan vähenemään päin. Yhä useammin on koulun pihalla tai käytävällä saanut kuulla oppilaalta suoran kysymyksen: ”Mitä SÄ täällä teet?” No, työtäni olen yrittänyt tehdä ja ainakin joskus koulun arkeakin nähdä. Sen varsinaisen suorittavan ja ulospäin näkyvän työn tekevät kuitenkin muut henkilöt ja he ansaitsevat siitä kiitoksen.

Kiitän lukuvuodesta kaikkia oppilaita, huoltajia ja henkilökunnan jäseniä, myös meidät nyt jättäviä koulun työntekijöitä. Heitä on onneksi ilahduttavan vähän, sillä monen kohdalla työskentely Pispalan koulussa jatkuu, vaikka toimenkuva vaihtuukin. Aivan kaikkien osalta jatko ei toki ole vielä aivan varmaa, sillä erityisesti ohjaajien rekrytointi on valitettavasti edelleen Tampereella kesken. Iso kiitos joka tapauksessa tässä vaiheessa ainakin opettaja Kaisa Luomalle, joka on tehnyt hienoa työtä koulutaipaleen tärkeässä nivelvaiheessa ja uuden, erilaisista persoonista koostuvan luokan ryhmäyttämisessä. Kaisan valoisaa persoonaa ja positiivista auraa jäämme muutenkin talossa kaipaamaan. Ohjaaja Roosa Mäkistä kiittelin jo viime vuonna ja joka sana on edelleen voimassa. Onneksi saimme kuin saimmekin pitää Roosan Pispalassa vielä tämän lukuvuoden ajan, ensi vuodeksi ohjaukseen käytettävä resurssi pienenee. Ohjaaja Mia Leviö toi osaamispankkiimme asioita, joita siellä oli aiemmin varsin rajallisesti ja osaamiselle on ollut käyttöä. Saimme pitää myös ohjaaja Senni Laitilan talossa pidempään kuin alun perin oli tarkoitus ja hyvä niin. Senni on ollut pidetty työyhteisön jäsen joka on aina ollut valmis auttamaan missä apua on tarvittu.

Meillä on Pispalassa myös vain yksi laaja-alainen erityisopettaja. Tehtäväkuva on kuitenkin nimensä mukaisesti laaja. Juliaana Kivi hyppäsi tammikuun lopussa liikkuvaan junaan ja otti hommat vakuuttavasti haltuun. Ei ihme, että ensi lukuvuodeksi löytyi uusia haasteita, pidemmäksi aikaa kuin Pispala olisi voinut tarjota. Kiitos myös Juliaanalle, joka on näiden reilun neljän kuukauden aikana tehnyt monen oppilaan eteen merkittävän työn.

Apulaisrehtori Noora Tuomisaari ja hallinnon tutoropettaja Tanja Lehtinen eivät ole lähdössä mihinkään, mutta kiitän lukuvuodesta erityisesti myös heitä. Hallinnon tutoropettaja pieniin alakouluihin on ollut hieno lisäresurssi, joka pelastaa ainakin meillä koulun arjessa sen, mitä rehtorilta pelastettavissa on.

Pispalan koulu kasvaa tulevana lukuvuonna merkittävästi. Koulun oma oppilasmäärä nousee lähes kymmenen prosenttia ja lisäksi saamme alivuokralaisiksi kaksi Wivi Lönnin koulun ryhmää. Yhteistyötaidot, resilienssi ja kunnioittava kohtaaminen ovat jälleen entistä tärkeämpiä asioita koulun arjessa. Jokainen meistä on osa Pispalan koulua. Mutta tänä vuonna on todistettu että kaikesta selvitään – selvisimmehän jopa kolme viikkoa ilman vahtimestari Mikkoa, eli selvästikin pystymme mihin vain. On kuitenkin entistä tärkeämpi muistaa, että kukaan meistä ei ole täällä yksin. Toisten huomioon ottaminen on ratkaisevan tärkeää myös oman hyvinvointimme kannalta. Siinä meillä riittää vielä valtavasti työtä.

Mitä resilienssiin tulee, sanon vielä lauantaina erikseen muutaman sanan koulumme nyt jättäville kuudesluokkalaisille. Historianopettajana muistelen kuitenkin sen verran menneitä, että nyt alakoulunsa päättävissä oppilaissa on siis paljon sellaisia, jotka kävivät ensimmäistä luokkaa Pispalassa kun rehtori vaihtui, siirryttiin etäopetukseen, käytiin koulua poikkeusjärjestelyillä ja lopulta lähdettiin kakkosluokalle Hyhkyn pihaan väistötiloihin. Seuraavaksi vuodeksi matka jatkui Kaarilaan, jossa pienet kolmasluokkalaiset opiskelivat eri puolilla isoa koulua, jossa seuraavaksi nuorimmat olivat viidesluokkalaisia. Jollakin oppilaalla vaihtui opetuskieli, useammalla A1-kieli kolmannelle luokalle siirryttäessä. Lukuvuoden aikana piti moneen otteeseen palata Pispalan koulun remontoituihin tiloihin, mutta paluu tapahtui vasta seuraavana syksynä. Osalla oppilaista ehti toisen luokan aikana olla neljä eri opettajaa ja osalla taas nyt viimeisimmän kalenterivuoden aikana kolme.

Välillä on opiskeltu yhdysluokalla, välillä erikseen. Luokkatilakin on Pispalaan palattuamme kenties ehtinyt vaihtua. Kun puheen alussa viittasin asioihin, joita ei välttämättä haluta kokea uudestaan, tässä on ainakin yksi. Ja melkein voin jopa luvata että näin on.

Toivotan hyvää koulutaipaleen jatkoa myös niille oppilaille, jotka eivät vielä siirry yläkouluun, mutta koulutaival jatkuu Pispalasta jonnekin muualle. Toivon myös että erityisesti muualle muuttavien oppilaiden kohdalla koulu myös tietää asiasta. Vähän joka kesä on ollut tilanteita, joissa arvomme onko oppilas x tulossa syksyllä Pispalaan, koska päinvastaistakin on jotakin kautta kuulunut. Meillä on paljon oppilaita, mutta ei yhtäkään sellaista joiden kohdalla olisi yksi lysti onko tämä koulussa vai ei.

Koulutyö jatkuu Pispalassa keskiviikkona 6. elokuuta, tulevilla ykkösillä klo 8.15 ja muilla klo 9.00. Pidämme heti alkusyksystä myös vanhempainillan, jossa käsitellään ainakin tuen uudistusta ja kevään tyytyväisyyskyselyiden tuloksia. Toivottavasti mahdollisimman moni on vastannut. Mutta sitä ennen hyvää kevätjuhlaa kaikille ja lukuvuoden kahta viimeistä koulupäivää perjantaina ja lauantaina.

Nyt lähdetään retkelle.