Itsenäisyytemme on yhteinen - ja aina juhlan arvoinen

Kotimaamme Suomi viettää tänään itsenäisyyspäiväänsä.

Vietämme sitä kolmatta kertaa peräkkäin olosuhteissa, joissa naapurivaltiomme käy täysimittaista valloitussotaa vain reilun tuhannen kilometrin päässä rajastamme ja on toteuttanut erilaisia sotilas- tai hybridioperaatioita rajanaapureidensa alueilla vuodesta 2008.

Meidänkään itsenäisyytemme ei ole itsestään selvyys ja yhä useampi tiedostaa sen yhä konkreettisemmin kyllä. Itselleni asia on viimeisimmän kuukauden aikana tullut eteen niin tämän syksyn kutsunnoissa, kuin eilen sähköpostissa, johon kolahti sodanajan tehtävääni koskeva, monin tavoin pahalta tuntunut viesti.

Pinta-alaltaan Suomea lähes tuplasti isompi, väkiluvultaan lähes kuusi kertaa isompi Ukraina taistelee ja kestää - ainakin toistaiseksi. Tulevan vuoden alussa Yhdysvaltojen johtoon nousee arvaamaton ja avoimesti diktaattoreja ihaileva Donald Trump, joka parhaassakin tapauksessa todennäköisesti on voimapolitiikkaa harjoittaville yksinvaltiaille ja erityisesti Vladimir Putinille käytännössä avoin asianajovaltakirja. Huonoimmassa tapauksessa Yhdysvallat vaihtaa leiriä kokonaan. Trumpin ja hänen lähipiirinsä kiitollisuudenvelka Putinille maksetaan takaisin tavalla, joka pakottaa länsimaisen vapaan maailman yhdistämään rivinsä ja etsimään itselleen uuden johtajan.

Yhdysvallat on esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun poliittinen kahtiajako syvenee, identiteettipolitiikka ohittaa asiakysymykset, ihmiset jaetaan hyviin ja pahoihin ja keskustelussa käytettävä retoriikka on mahdollisimman dramaattista. Kun politiikka menee huutoäänestykseksi, kovaäänisin voittaa. Yhtään ääntä ei voiteta kertomalla äänestäjälle tämän ja tämän kaltaisten olevan roskaa tai kertomalla, miksi itse on tätä parempi ihminen. Sen sijaan menettää heitä voi, aika paljonkin. Reaktio synnyttää vastareaktion ja lopputulos onkin aivan päinvastainen kuin on toivottu.

Tätä keskustelua on käyty Suomessakin ja se on itsenäisyyspäivän alla perinteisesti kiihtynyt. Aina löytyy heitä, joiden mielestä itsenäisyyspäivä on sopivaa valjastaa heidän oman poliittisen agendansa ajamiseen. Aina löytyy myös heitä, joiden mielestä 107-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivänä tulisi keskustella juuri heistä ja heidän poliittisista mielipiteistään. Tai ainakin siitä, miten vääriä toisten mielipiteet ovat. Kun tarpeeksi kaukaa vasemmalta tai oikealta katsoo, hyvinkin maltillinen ajattelu näyttää ääriliikkeeltä. Yhdysvalloissa demokraatit ovat Trumpille ”radical left” ja meilläkin käsite ”äärioikeisto” on kokenut täydellisen inflaation jo ajat sitten.

Länsimainen demokratia, vapaus ja veteraanien meille taistelema itsenäisyys tarkoittavat kuitenkin viime kädessä sitä, että meillä on oikeus olla täällä keskenämme eri mieltä. Itse asiassa se jopa kuuluu asiaan ja erilaisten ajattelutapojen onnistunut vuorovaikutus johtaa usein parempaan lopputulokseen kuin mihin yksinomaan samoin ajattelevat ihmiset pystyisivät. Yhdessä tämä maa on tällaiseksi rakennettu ja sen itsenäisyys 107 vuotta säilytetty. Kehittämistä on edelleen, mutta itsenäisyys merkitsee, että saamme tehdä sen itse ja haluamallamme tavalla. Moni muu vaihtoehto on aika paljon huonompi.

Itsenäisyys on kallisarvoisinta mitä meillä on, koska itsenäisyys merkitsee vapautta. Myös vapautta olla eri mieltä. Siksi sitä kannattaa juhlistaa myös niiden kanssa, jotka ovat. Itsenäisyyspäivän ei tarvitse olla mikään joulukuussa vietettävä vappu.

Uusi Tasavallan presidenttimme Alexander Stubb isännöi tänään illalla ensimmäistä kertaa perinteistä itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa presidentin linnassa. En itse ole niin ansioitunut kansalainen, että olisin sinne koskaan kutsua saanut, enkä luultavasti tule koskaan sellaista saamaankaan. Vilpittömästi myös toivon, että en koskaan tulekaan olemaan niin ansioitunut kansalainen tai kehittynyt ihminen, että minulla olisi varaa sellaista ylenkatsoa ja asettaa itseni Suomen ja sen itsenäisyyden yläpuolelle.

Ihmisen on hyvä tuntea olla olevansa osa jotain aika paljon itseään suurempaa. Jotakin joka on ollut täällä ennen meitä ja toivottavasti tulee tänne myös jälkeemme jäämään. Meille, jotka olemme niin onnekkaita, että olemme sattuneet syntymään juuri tänne, on helppo ylpeydellä todeta, että sellainen asia on kotimaamme Suomi.

Jos ylpeys itsenäisyydestämme ei ole asia, joka voi tätä pientä kansaamme yhdistää, mikä on?

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!