Ei sori siitä

28.06.2021

Pride-viikko.

Suomessa juhlistetaan tänä vuonna sen yhteydessä useampiakin pyöreitä juhlavuosia:  

- 50 vuotta homoseksuaalisten tekojen kriminalisoinnin poistamisesta
- 40 vuotta homoseksuaalisuuden poistumisesta mielenterveysluokituksesta
- 30 vuotta Helsinki Pride -yhteisön (alunperin Helsingin seudun Seta ry) perustamisesta

Nämä ovat hienoja saavutuksia, jotka ovat vieneet yhteiskuntaa parempaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Helsinki Pride on Suomen suurin ihmisoikeustapahtuma. Se ilmoittaa visionsa seuraavasti: ”Visiomme on, että yhteiskunta on avoin ja turvallinen kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä ja sukupuolen ilmaisusta riippumatta ja että syrjivät rakenteet yhteiskunnan kaikilla tasoilla on murrettu.”

Kyse on siis ihmisoikeuksista. Tasa-arvosta. Siitä että ihmistä kohdellaan ihmisenä riippumatta hänen sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai näiden ilmaisemisesta. Tämän tietenkin pitäisi olla itsestään selvää, mutta ei se valitettavasti ole. Työ on edelleen kesken.

Helsinki Pride -viikko järjestetään yhteistyökumppanien vahvalla tuella. Se tarkoittaa sitä, että nuo yhteistyökumppanit ja muut tukensa ilmaisevat tahot, saavat tällä viikolla osakseen suuren määrän kriittistä palautetta. Kuten hyvin tiedetään, internetin ihmeellisessä maailmassa palautteen volyymi ei aina korreloi sitä antavien ihmisten määrän kanssa, mutta kovilla yritysten somevastaavat ja moni muukin asiakasrajapinnassa työskentelevät silti ovat.

Jos palautteella jotain merkitystä on, ainakin se todistaa, kuinka tarpeellinen pride-viikko edelleen on. Yleisimmät ”keskustelussa” käytetyt argumentit ovat nimittäin täysin kestämättömiä.

Pride-viikossa ei ole kyse ”ideologian tuputtamisesta,” koska seksuaalinen suuntautuminen ei ole ideologia siinä missä eivät ole vasenkätisyys tai tummatukkaisuuskaan. Seksuaalinen suuntautuminen ei myöskään ole valinta. Siihen suhtautuminen on. Ihmisoikeuksien tai tasa-arvon ei myöskään tulisi enää vuonna 2021 olla ideologisia kysymyksiä.

”Miksi sitä homoutta pitää joka paikassa tuoda esiin,” kysyy nettikeskustelija, joka ties kuinka monetta kertaa ottaa asian esiin. Eihän sitä tarvitsisikaan tuoda jos asialla ei olisi mitään merkitystä – kuten ei pitäisikään olla. Ja se nimenomaan on yksi viikon teemoista. Hyvin ymmärrän, että sukupolvilla, jotka ovat kasvaneet erilaisessa yhteiskunnassa kuin nuoremmat polvet ja saaneet usein hyvinkin erilaisen kasvatuksen ja valmiudet erilaisten asioiden kohtaamiseen, on näistä asioista erilaisia näkemyksiä ja joidenkin asioiden hyväksyminen on vaikeaa. En missään nimessä halua itsekään sortua kertomaan, miten ajatellaan "oikein," mutta myös tästä syystä on tärkeää että pride haastaa ajattelemaan ja tarjoaa tietoa. Tasa-arvo ei ole keneltäkään pois ja jos on, niin kuuluu ollakin. Joidenkin asioiden kanssa voi myös vain elää, ei niiden tarvitse hetkauttaa itseä mitenkään. 

Omakin puolueeni on pride-viikon yhteistyökumppani. Se julkaisi sen kunniaksi tänään myös muutaman somepäivityksen. Palautteen perusteella yksi jos toinenkin aikoo tämän myötä erota puolueesta. Ainakin parissa muussa puolueessa kuulemma ”ovat arvot kohdallaan.”

Miten sen kukin ottaa. Yhdenvertaisuus, tasa-arvo, yksilön itsemääräämisoikeus, sivistys ihmisiä yhdistävänä – ei erottavana tekijänä, kaikki nuo ovat minulle tärkeitä arvoja. Ne löytyvät myös oman puolueeni viime syksynä hyväksytystä periaateohjelmasta, jota sain itsekin olla hyväksymässä. Hyvä niin, koska en koe voivani määritellä millainen rakkaus on oikein ja millainen väärin, mitä aikuiset ihmiset saavat keskenään makuuhuoneessaan (tai halutessaan muissakin huoneissa) tehdä tai millainen miehisyys / naiseus on yleisesti hyväksyttävää. Enkä sitä määritellä haluakaan. Eikä puolueidenkaan pitäisi.

Maailmassa tapahtuu päivittäin kamalampiakin asioita, kuin että ihmiset rakastavat toisiaan. Maailmassa ei tällä hetkellä ole liian kanssa ilon aiheita ja on vaikea kuvitella suurempaa ilon aihetta kuin rakkaus. Myös seksi on iloinen asia, sikäli kun osapuolet ovat täysi-ikäisiä ja vapaaehtoisesti mukana. Muuta ei pride-tapahtumassa kukaan väitäkään.

Mitä enemmän mietin käsitettä ”erilaisuuden hyväksyminen” missään asiayhteydessä, sitä naivimmalta se tuntuu. Kaikki me olemme erilaisia. Vieläpä hyvin monin eri tavoin. Pride-viikko on hyvä ajankohta juhlistaa myös sitä.

Näistä syistä näkisin, että jos pride-viikko herättää responssina enemmän vihaa kuin iloa, vikaa kannattaa etsiä jostain muualta kuin pride-viikosta.

Se, mitä kuitenkin toivoisin, on sen muistaminen, että suvaitsevaisuutta harvemmin edistetään suvaitsemattomuudella. Toivon hieman ymmärtämystä meitä kohtaan, jotka kannatamme tasa-arvoa, olemme sitä mieltä, että sukupuolella ja seksuaalisella suuntautumisella ei oikeasti tulisi olla merkitystä juuri missään ja olemme osaltamme valmiita muokkaamaan yhteiskuntaa yhä tasa-arvoisempaan suuntaan  - vaikka emme jokaista kirjainlyhennettä osaakaan tai ole täysin pysyneet kärryillä, mikä vielä viime vuonna yleisessä käytössä ollut sana onkin nyt slurri, fobiaa ja väkivaltaa.

Toivoisin myös, että hyvän agendan siivellä ei muutenkaan ajeta minkäänlaista piiloagendaa. Eihän näiden kysymysten oikeasti pitäisi olla puoluepolitiikkaa, eihän? Ja jos sillä iällä, sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella ei saa olla merkitystä, niin eihän sillä silloin ole suuntaan eikä toiseen? Eihän? Jos halutaan edistää tasa-arvoa, se ei tarkoita että jotkut väestöryhmät ovat hyväksytympiä kuin toiset, eihän?

Jos sateenkaarikehykset profiilikuvissa tai yhteisöjen pride-kannanotot liputuksineen ovat vain ”hyvesignalointia” ja ”moraaliposeerausta” niin eikö kuitenkin ole parempi, että asia nähdään niin hyväksi että sen puolesta liputetaan ja poseerataan? Edelleen ratkaisematta oleviin epäkohtiin lienee kuitenkin parempi hakea tukea tällaisilta tahoilta, kuin niiltä jotka tekevät valinnan olla sateenkaaren värejä tunnustamatta?

Jos vain 100% samoin ajattelevat hyväksytään mukaan suurelta osin kuitenkin yhteistä asiaa ajamaan, parasta menestystä tuskin saavutetaan. 

Iloa ja rakkautta viikkoonne. Sekä pride-viikkoa viettäville että niille, jotka eivät sitä vietä. Erilaisia teemaviikkoja tulee ja menee, mutta juuri tämän viikon sanoma on erityisen tärkeä ympäri vuoden.

Rakkaus kuuluu kaikille.

 

31.12.2023Vuosi 2023 - välimallin vuosi?
18.11.2023Entisen oppilaan puhe Hyhkyn koulun 120-vuotisjuhlassa 18.11.2023
13.11.2023Pitämättä jäänyt puheenvuoro budjettivaltuustossa 13.11.2023
29.06.2023Osapäivänatsi?
20.06.2023Ilon ja onnen päivä? PM Petteri Orpon hallitus 20.6.2023-
01.06.2023Kevätjuhlapuhe 1.6.2023
01.05.2023Avaussanat Tampereen Porvarillisessa Vapussa 1.5.2023
31.12.20222022 - parhaani tein ja se ei riittänyt
05.09.2022Rehtorin puhe Pispalan koulun paluujuhlassa 1.9.2022
09.08.2022Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa

Siirry arkistoon »