Rammstein (ei herkimmille)

Tyttö antaa mielenterveysongelmista kärsivälle veljelleen nuken, jotta tällä olisi seuraa, kun tyttö myy itseään viereisessä huoneessa. Asiakas tappaa tytön, johon veli reagoi puremalla nukelta pään irti. Saksalainen rock-yhtye tekee aiheesta biisin. Kappaleen aikana konsertissa lavalla nähdään suurikokoiset palavat lastenvaunut, joiden sisällä on nukke. Kun ne on saatu lavalta pois, yhtye aloittaa kappaleen nimeltä Heirate mich. Se kertoo siitä, miten kiinnostus kuollutta ihmistä kohtaan muuttuu lopulta nekrofiliaksi.

Armin Meiwes -niminen saksalaismies on kannibaali. Hän etsii internetistä itselleen uhria, joka haluaisi tulla syödyksi ja löytääkin sellaisen. Rikos paljastuu Meiwesin etsiessä itselleen uutta kumppania pakastimen tyhjennyttyä aiemman uhrin osista. Tuomioistuimet kiistelevät siitä, tuleeko tekijä tuomita murhasta, koska uhri oli itse myötävaikuttanut tekoon ja ollut itsekin mukana mm. syömässä omaa penistään. Saksalainen rock-yhtye tekee tapauksesta biisin. Kappaleen aikana konsertissa lavalla nähdään mm. suurikokoinen pata, jossa yhtyeen kosketinsoittaja kiehuu ja laulaja liekittää häntä liekinheittimellä.

Edellä mainitun saksalaisen rock-yhtyeen musiikki ei muutenkaan ole suurta säveltaidetta. Kappaleet koostuvat kitarariffeistä ja kosketinsoittajan epämääräisistä tilutteluista, kertosäkeet yleensä muutamasta sanasta. Viimeisimmän hitin punchline on yksi sana: ”Deutschland!” Laulajan ääniala ei montaa oktaavia kata, eikä virtuoosimaisia kitarasooloja kuulla. Valtaosa keikalla esitettävistä kappaleista on suurelle yleisölle tuntemattomia ja ison osan niistä, jotka yleisö saattaisi tuntea (Amerika, Keine lust, Mutter, Feuer frei), yhtye jättää soittamatta. Välispiikkejä keikalla ei kuulla. Yleisöä kiitetään aivan lopuksi, useammalla kielellä tosin.

Samaan aikaan kun kuluttajat muuttuvat yhä ympäristötietoisemmiksi, samainen yhtye lähtee kiertueelle, jossa show on yhtyeen uran isoin – ja isoja ovat olleet aiemmatkin. Kalusto kulkee 80 rekalla, yhtye kahdella lentokoneella. Pyrotekniikkaa nähdään valtava määrä ja konfettia tykitetään yleisön niskaan useammassakin biisissä niin, että ns. riittää. Kappaleessa, jonka kertosäkeessä lauletaan rivit ”you have a pussy / I have a dick,” laulaja ratsastaa valkoista konfettia sylkevällä penistykillä.

Ennustaisitteko suurta kaupallista menestystä?

Saksalainen rock-yhtye edellä on tietenkin Rammstein. Yli 20 vuotta maailmaa kiertänyt teollisuusmetallin jättiläinen, joka kävi tällä viikolla vihdoin myös Tampereella. Maailman tämän hetken suurin konserttituotanto työllisti yli tuhat henkeä, näkyi ja kuului kauas ja oli muutenkin järisyttävä menestys. Ratina oli loppuunmyyty molempina iltoina, yhteensä 64.000 katsojaa. Ja valtava määrä lisää aivan stadionin välittömässä läheisyydessä. Suurin osa heistä koetun elämyksen jälkeen aivan pähkinöinä.

Paikalla olin itsekin, erinäisten sattumusten kautta molempina iltoina. Jälkimmäisen konsertin jälkeen olin valmis myöntämään, että tapahtuma oli yksi hienoimmista rock-konserteista, joita olin koskaan päässyt livenä todistamaan – ja elämän aikana on niitä tullut aika paljon nähtyä.

Miksi, sitä on vaikea selittää. Rammstein täytyy kokea. Miten ihmeessä provosoivasta, toisinaan groteskista, toisinaan hyvinkin vaikeasti ymmärrettävissä olevasta teutonipumpusta on tullut mainstream-ilmiö, jonka keikalle tullaan perjantaiseen tapaan ottamaan järkyttävä määrä selfieitä lavalle päin ja muutenkin näyttäytymään? Miten yhtye, jonka kitaristit suutelevat lavalla Venäjän keikalla tai joka surffaa isoilla kumiveneillä yleisön yli kohti lavaa, jossa solisti Till Lindeman odottaa ”Willkommen”-kyltti kädessään, ei saa niskaansa samanlaista vihaa ja suvakkisyytöksiä samoilta ihmisiltä, joilta joku poliitikko saisi. Päinvastoin, nämä ovat katsomossa hurraamassa.

Rammstein on ennen muuta kokonaisvaltainen elämys. On ihan ymmärrettävää, että monet biisit heräävät uudella tavalla eloon tai kohoavat teoksina uudelle tasolle juuri konserttitilanteessa. On ihan ymmärrettävää, että esitettäviä kappaleita ei haluta selittää auki tai yleisön kanssa muutenkaan jatkuvasti kommunikoida välispiikein – ei teatterissakaan aina kerrota, mikä kohtaus seuraavaksi näytellään, mitä siinä tapahtuu ja mitä käsikirjoittaja on halunnut sillä viestiä. Osa toimivaa kokonaisuutta on, että se jättää katsojalle sulateltavaa. Jollekin muulle artistille tai toisentyyppiseen esitykseen spiikit toki sopivat ja tuovat kappaleisiin lisäarvoa.

Voisin käydä läpi konsertista kaikenlaisia yksityiskohtia. Sekä esityksestä että järjestelyistä, jotka muuten toimivat tapahtuman kokoluokkaan nähden mielestäni hyvin. Tai liikenteestä, joka ei ainakaan omalla kohdallani aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia mihinkään suuntaan ja jos olisi aiheuttanut, omapa oli valintani autolla 32.000 ihmisen tapahtumaan lähteä. Voisin toki myös kertoa järjestysmiehestä, joka aiheutti toiminnallaan lauantaina katsomonosassani täysin turhan tappelun. Voisin vertailla Ruisrockia 2005 ja Ratinaa 2019 ja kertoa vaikka, että kosketinsoittajalla oli silloin lavalla myös Segway, mutta nyt vain juoksumatto.

Mutta ei niillä ole isossa kuvassa mitään väliä. Pikkuasiat unohtuvat, mutta koettu elämys ei unohdu ikinä. Se harmittaa edelleen, että mokasin lipunostossa ja sain perjantaille vain kenttäliput, joilla näkyvyys aina massatapahtumissa on varsin rajallinen. Niinpä esimerkiksi vaimoltani jäi suureksi osaksi kokematta se, mitä itse sain eilen kokea. Kentällekin tarvitaan paljon väkeä, jotta megatapahtumien kulut saadaan peittoon ja kentälle näkyi esimerkiksi screeni, joka eilisille loistopaikoille ei näkynyt, mutta voi olla että jatkossa olen jo liian vanha, liian mukavuudenhaluinen ja liian elvis kenttälippuja hankkimaan.

Rammsteinin matka jatkuu. Rekat olivat siististi vierekkäin parkissa stadionin portilla jo keikan päättyessä, lastausluukut avoimina ja luiskat odottamassa lastenvaunuja, kosketinsoittajan pataa ja muuta rekvisiittaa. Tampereelta lähdetään Tukholmaan, ensi vuonna tullaan Tallinnaan.

Tampere kiittää, että kävivät myös täällä. Kiitos kaikille asiaan myötävaikuttaneille. Ja kuten eilen kaupungin viihdepäällikölle Perttu Pesälle Ratinassa sanoin, kun eilen päivällä kävin Muumimuseon mainiossa puutarhajuhlassa, mietin että kyseinen tapahtuma olisi monessa suomalaisessa kaupungissa varmaan vuoden tapaus – Tampereella se on tapahtuma muiden joukossa. Puutarhajuhlan lomassa voi käydä Sorsapuistosalissa katsomassa Andy Warholin näyttelyn.

Instagramin videomateriaalin perusteella täällä näytti hyvin viihtyneen myös Rammstein.