Damon #32

14.12.2018

Huominen ilta Pyynikillä on Damon Williamsin. Miehen pelinumero 32 kirjaimellisesti jäädytetään, sillä - mikäli olen oikein ymmärtänyt – tuolla numerolla ei Pyrinnön paidassa enää kukaan toinen Korisliigaa pelaa. Aiemmat seinällä roikkuvat nimet ja numerothan ovat ensisijaisesti kunnianosoituksia näille legendaarisille pelaajille, numeroita on sittemmin joku saattanut käyttää ja tullee käyttämään.

Damon on niin Tampereella kuin Korisliigassakin legendaarinen hahmo. Jäähyväispeliä Pyrinnön paidassa ei monen sattuman summana koskaan tullut, mutta eipä Damonin legacy Tampereella yhdestä pelistä kiinni ole. Vaiheikkaasta urasta on viime aikoina myös kirjoitettu paljon. Ajattelin kuitenkin muutaman rivin raapaista aiheesta itsekin ja siihen on kaksi syytä:

1)     Vuosien varrella aika monta kertaa saanut vastata kysymyksiin Damonista pelaajana ja valmennettavana, eikä niihin kysymyksiin ole ollut tarjota ihan hissipuheen mittaista vastausta.

2)     Seremonian jälkeen pitäisi huomenna kyetä toimimaan apuvalmentajana Korisliigaottelussa, joten ihan kaikkia ajatuksia ja tunteita ei auta päästää hyökkäämään siinä juuri ennen ottelua.

Olen vuosien varrella saanut kunnian toimia Damonin joukkueessa apuvalmentajana neljä vuotta. Suunnilleen yhtä monta vuotta on tullut toimittua seurassa naisten valmentajana ja seurata toimintaa läheltä, mutta kuitenkin sopivan etäisyyden päästä – ja pari vuotta on tullut kilvoiteltua vastakkainkin.

Kolme viiriä hankittiin yhdessä Pyynikin kattoon. Jokaisesta on omat lämpimät muistonsa. Ensimmäinen oli sitä myös koko seuralle, meidät rankattiin ennen kautta yleisesti sijoille 5.-8. ja finaaleissa kaatui ToPo:n tähtisikermä, jolle mestaruus oli neljännessä pelissä heidän kotikentällään jo katkolla. Teimme tuossa ottelussa ensimmäisellä neljänneksellä 35 pistettä. Pidän otteluissa tilastoa mm. siitä, miten korimme syntyvät ja tuolla jaksolla kolme hyökkäystämme hajosi täysin käsiin, totaaliseksi broken playksi. Damon painoi jokaisesta kolmosen sisään.

Toisella mestaruuskaudella 2010-11 rikoimme kaikki Korisliigan ennätykset. Siitä kaudesta mieleen jäi totaalinen ylivoima, vaikka finaalit viiteen peliin menivätkin. Viides peli oli sitten taas tuttua dominanssia – ainakin tulostaululla. Molempien mestaruuskausien game vitosia yhdistää se, että jälkeenpäin videolta katsottuna ne olivat pelillisesti yllättävänkin tiukkoja. Itseluottamus joukkueessa oli kuitenkin sillä tasolla, ettei meitä voisi voittaa kukaan eikä mikään, eikä sellainen käynyt kummankaan ottelun aikana edes mielessä.

Kolmas viiri tuli liigacupista keväällä 2013. Tavallaan se tuli voittamalla kotikentällä Final Fourissa kaksi peliä, mutta ensin piti myös ansaita Final Four kotikentälle Damonin huikealla buzzer beater – kolmosella Salossa ja sitten voittaa meidät myöhemmin keväällä välierissä kaatanut Kauhajoki ja samaisena keväänä toistamiseen Pantteria kannatellut Bisons. Jälkimmäinen oli kentällä laadukas joukkue, mutta joukkueen ympärillä nousukasmainen öykkäröinti oli juuri tuolloin pahimmillaan, joten jonkun sympaattisemman joukkueen voittaminen olisi saattanut lämmittää huomattavasti vähemmän. Lisäksi joukkueemme ja uusi valmentaja Ville Tuominen olivat mielestäni saaneet kauden aikana paljon osin ansaitsematontakin lokaa niskaansa. Vähän sellainen ”siinä teille”-fiilis voitosta tuli kuitenkin ensisijaisesti sen takia, että sillä hetkellä uskoin Pyynikillä tapahtuneen Damonin johdolla eräänlaisen imperiumin vastaiskun.

Sen mitä olen vierestä seurannut, niin seuran omalle väelle rakkain on kuitenkin kevään 2014 mestaruus. Siihen ei itselläni ollut osaa eikä arpaa, ellei sellaiseksi lasketa osallistumista edellisen kauden analysointiin. Myös Damonin roolia joukkueessa pohdittiin silloin vakavasti ja nähdäkseni varsin hyvin tuloksin. Aika erilaista oli toiminta tuolla kaudella katsomosta käsin seurattuna, joskin siihen varmasti vaikutti omalla persoonallaan myös sellainen äijä kuin BJ Raymond. Tuon kauden Pyrintö rikkoi aiemman voittoennätyksemme, haki Pantterin neljännessä pelissä Joensuussa Tampereelle ja Damon oli kolmatta kertaa MVP.

Parhaat muistot itselläni ovat kuitenkin niistä keskusteluista, joita eri yhteyksissä olemme käyneet. Pitää muistaa, että persoonana tai sosiaalisilta taidoiltaan Damon on kuitenkin enemmän suomalainen / tamperelainen kuin stereotyyppinen jenkkipelaaja. Vetää kentän ulkopuolella hyvinkin matalaa profiilia, harrastaa hyvin vähän small talkia tai muuta länkytystä ja luottaa melko harvoihin ihmisiin, mutta kun puhuu, suusta tulee yleensä mielenkiintoista asiaa. Damonin ”vain kuolleet kalat uivat virran mukana”-tyyppisessä ajattelussa joitakin asioita on joskus mietitty turhankin pitkälle, mutta samalla on tullut nähdyksi asioita, joita kovin moni muu ei näe. Puhutaan sitten koripallosta tai mistä tahansa muusta, jälkeenpäin on usein sellainen olo, että olenpa rikas kun olen saanut tämänkin kokea. Toivon, että niitä hetkiä tulee vielä paljon lisää.

Jokainen urheilua tai oikeastaan mitä tahansa elämänaluetta seurannut tietää, että poikkeuksellista lahjakkuutta omaavat henkilöt harvoin ovat mitään Tauno Tasalakkeja. Ei Damoninkaan kanssa aina helppoa ole ollut. Äärimmäisen kovan kilpailuvietin omaavan Damonin valtava halu voittaa löi tunnetusti joskus yli. Lisäksi lajille ja ammatilleen äärimmäisen omistautunut Damon valmistautui käytännössä jokaiseen otteluun erittäin tunnollisesti, puhuttiin sitten videoiden tuijottamisesta, mielikuvaharjoittelusta tai mistä tahansa. Mitään ei koskaan tehty vanhasta muistista tai koska niin ”kuuluu” tehdä, Damonin tapa toimia haastoi jatkuvasti perustelemaan kaiken.

Asioita, jotka eivät Damonin ajatteluun suoraan sopineet, oli siinä hetkessä lähes mahdoton saada läpi. Jäljelle jäi kaksi tapaa: Asiat, jotka haluttiin Damonille myydä, piti myydä oikealla tavalla ja riittävän hyvissä ajoin. Tai kenties tappion hetkellä, jolloin mies luonnollisesti oli kiinnostunut siitä, miten tappio seuraavalla kerralla vältetään. Tätä työtä yritin itsekin tehdä paljon vuosina, jolloin paikkamme Pyynikin silloisen pukukopin rauhallisemmalla puolella sijaitsivat vierekkäin.

Toinen tapa oli ottaa ne asiat, joihin ei pystynyt vaikuttamaan, ja elää sitten niiden kanssa. Tarvittaessa muokata vaikka koko konseptia. Onhan toki paljon asioita, jotka voi tehdä joko tavalla x, y tai z, kunhan joukkue tietää miten tehdään. Pitää myös muistaa, että aika usein Damon oli myös oikeassa. Emme vain oman laatikkomme sisältä olleet tulleet asiaa aiemmin tuolla tavalla ajatelleeksi.

Tässä Pieti Poikola oli mestari. Pietin saavutuksia on ollut helppo vähätellä, että kyllähän nyt mestaruuksia voittaa kuka vain kun joukkueessa pelaa Damon Williams. Olen yleensä esittänyt vastakysymyksen, että miksi kukaan muu ei sitten ole koskaan voittanut?

Jarkki Laitinen toi Damonin aikoinaan Tampereelle ja Pyrintöön nähtyään tässä sellaisen potentiaalin, että useammassakin riskisignauksessa vuosien mittaan onnistunut koutsi näki järkeä pelaajan Suomen talveen melko vaatimattomalla yliopistotaustalla tuoda. Ensimmäiset pari viikkoa menivät täysin vihkoon ja uuden pelaajan kartoitus oli jo käynnissä, kunnes harjoituspelit alkoivat ja sen jälkeen alkoi paukkua. Vaikea kuvitella Damonin ammattilaisuran alkuun sopivampaa koutsia kuin taiteilijapersoonalle sopivasti tilaa antanut Jarkki.

Sen jälkeiset vuodet eurokentillä sujuivat pääsääntöisesti Italiassa. Vuosi vuoden jälkeen löytyi töitä saapasmaan kovasta pääsarjasta. Sen jälkeen koitti paluu kotimaahan – eikä kyseessä ollut varsinainen triumfi. Pyrintökin päätti jo kertaalleen olla uusimatta sopimusta. Lopulta syntyi match made in heaven: Kotkasta potkut saanut Damon ja surkeasti sujuneen alkukauden enää puolella takamuksella ja jo kovin kiikkerällä valmentajan jakkaralla Pyrinnössä istunut Pieti Poikola. Loppu on historiaa.

Niin siinä taas kävi, että tämäkin teksti venyy tolkuttoman mittaiseksi. Mutta jos kiteyttäisi muutamaan pääkohtaan, mitä Damonista ajattelen sen lisäksi minkä kaikki jo tietävät (=loistava pelaaja), niin ne olisivat seuraavat:

1)     Aivan poikkeuksellinen halu voittaa. Valtava tahdonvoima. Tamperelaisyleisön sanoin: ”Oppi aina playoffien koittaessa heittämään” – vai oliko kyse sittenkin siitä, että erään ex-pelaajamme sanoin: ”Vihaa sen pallon sinne koriin.”

2)     Valtava omistautuminen lajille. Ikuinen lajin opiskelija. Tunnollisin tuntemani valmistautuja sekä yksilöitä että joukkueita vastaan. Osin tämän myötä loistava joukkuepuolustaja – pelin osa-alue jolla mielestäni selkeästi aliarvostettu.

3)     Ylivoimainen oman kroppansa kuuntelija. Ei ollut sattuma, että Damonilta ei juurikaan uralla jäänyt otteluita loukkaantumisten takia väliin. Toki rytmitti harjoitteluaan usein myös omatoimisesti ja jossain määrin valmennusjohdon suunnitelmien vastaisesti, mutta uskon että jokainen koutsi mieluummin näkee Damonin huippuiskussa tärkeässä liigaottelussa kuin sinänsä kiihkeässä ja tärkeässä vanhat vs. nuoret -alkulämppäfudiksessa. Aina parhaimmillaan kun tarvittiin.

Pakko vielä todeta myös se, että enpä ole nähnyt omissa enkä vastustajan riveissä pelaajaa, jota noin paljon rakastettu vieraskentillä vihata. Kertoo pelaajan suuruudesta sekin. Useammankin kerran näyttänyt muutamilla keskisuurilla suomalaisilla paikkakunnilla, että keski-ikäinen mieskatsoja suunnilleen ejakuloi omiin puuvillahousuihinsa, kun Damon Williams heittää ohi. Aika usein oman pojan hämmästellessä vieressä lievää myötähäpeää tuntien.

Itse en huomenna pidä puhetta, mutta jos pitäisin, puhe menisi näin: ”Kiitos.” Sana, jonka haluan Damonille sanoa. Vuodet hänen kanssaan ovat opettaneet mielettömän paljon, enkä todellakaan puhu pelkästään koriksesta. En vaihtaisi mihinkään, sillä antoisampaa ei olisi voinut olla mikään.

Kuten sanottu, Damon on ylpeä Seattle-taustastaan, mutta muuten äärimmäisen hiljainen ja vaatimaton kaveri. Siksi kysyinkin Hakasen Elisalta heti, kun huomisista seremonioista kuulin, että miten ihmeessä Damon on saatu tällaiseen suostumaan? Elisa vastasi nyökkäillen: ”No, ehdotti se kyllä että jos seremonian voisi pitää vaikka puoliajalla, niin ei peli häiriintyisi.”

31.12.2023Vuosi 2023 - välimallin vuosi?
18.11.2023Entisen oppilaan puhe Hyhkyn koulun 120-vuotisjuhlassa 18.11.2023
13.11.2023Pitämättä jäänyt puheenvuoro budjettivaltuustossa 13.11.2023
29.06.2023Osapäivänatsi?
20.06.2023Ilon ja onnen päivä? PM Petteri Orpon hallitus 20.6.2023-
01.06.2023Kevätjuhlapuhe 1.6.2023
01.05.2023Avaussanat Tampereen Porvarillisessa Vapussa 1.5.2023
31.12.20222022 - parhaani tein ja se ei riittänyt
05.09.2022Rehtorin puhe Pispalan koulun paluujuhlassa 1.9.2022
09.08.2022Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa

Siirry arkistoon »